KAI-PEK­KA VE­SA­LAI­NEN

Val­ke­a­lan ke­sä­te­at­te­ris­sa on saa­nut en­si-il­tan­sa nos­tal­gi­ses­ta Suo­mi-viih­tees­tä am­men­ta­va mu­sii­kil­li­nen Viih­dep­lä­jäys. Lau­lu­nu­me­roi­den ohes­sa haus­ko­ja, osin jopa pai­kal­lis­tet­tu­ja sket­se­jä si­säl­tä­vä esi­tys on ko­et­ta­vis­sa Hirs­mä­el­lä kaik­ki­aan kym­me­ne­nä näy­tän­tö­nä ai­na sun­nun­tai­hin 8. elo­kuu­ta as­ti.

– En­si-il­ta oli oi­kein iha­na ja va­paut­ta­va ko­ke­mus koko työ­ryh­mäl­le, kun pit­käs­tä ai­kaa pääs­tiin esiin­ty­mään ja to­teut­ta­maan kul­tu­rel­lia oh­jel­maa. Ylei­sös­tä huo­kui in­nos­tus sii­tä, et­tä vih­doin ja vii­mein on tar­jol­la jo­tain iha­naa, ku­vai­lee tun­nel­mia esi­tyk­sen ide­oi­ja, kä­si­kir­joit­ta­ja ja oh­jaa­ja Vir­ve Mat­ti­la.

– Viih­dep­lä­jäyk­sen te­ke­mi­ses­tä pää­tim­me vii­me maa­lis­kuus­sa, kun em­me tiuk­ko­jen ko­koon­tu­mis­sään­tö­jen vuok­si pääs­seet har­joit­te­le­maan pal­jon jouk­ko­koh­tauk­sia si­säl­tä­vää Aar­ne Tar­kak­sen sa­man­ni­mi­seen elo­ku­vaan pe­rus­tu­vaa ko­me­di­aa Olin nah­juk­sen vai­mo.

– Hei­tin il­moil­le aja­tuk­sen yk­sit­täi­sis­tä sket­seis­tä ja mu­siik­ki­nu­me­rois­ta koos­tu­vas­ta esi­tyk­ses­tä, jota pys­tyi­sim­me tree­naa­maan pie­nis­sä ryh­mis­sä, taus­toit­taa Mat­ti­la ja mai­nit­see näyt­te­li­jä-lau­la­ja­po­ru­kan koos­tu­van kym­me­nes­tä hen­ki­lös­tä.

Mat­ti­la kä­si­kir­joit­ti Viih­dep­lä­jäyk­sen pa­ris­sa vii­kos­sa, mitä ei kek­se­li­äi­den sket­sien ja haus­kut­ta­vaa ver­baa­li­ak­ro­ba­ti­aa si­säl­tä­vien juon­to­jen pe­rus­teel­la he­vin us­koi­si.

– Olem­me teh­neet kai­ken mel­ko pie­nel­lä ra­hal­la. Pu­vus­tuk­ses­sa hyö­dyn­sim­me esi­mer­kik­si Täh­ti­tai­vas-ryh­män vaat­tei­ta.

– Meil­lä­hän oli ha­maan tu­le­vai­suu­teen siir­ty­vään Olin nah­juk­sen vai­mo -ko­me­di­aan jo va­rat­tu­na ta­va­roi­ta, muis­tut­taa Mat­ti­la, jol­la on dra­ma­ti­soin­ti­oi­keu­det Tar­kak­sen teks­tiin.

Viih­dep­lä­jäyk­sen en­semb­le on Län­nen pe­lu­rien, Nuo­ruus­muis­to­jen ja Muis­to­jen bu­le­var­din kal­tai­sia ke­sä­te­at­te­ri­tuo­tan­to­ja vii­me vuo­si­na seu­ran­neil­le tut­tua, ta­sai­sen hy­vää lau­lu­voi­mais­ta jouk­koa.

Esi­tyk­sen mu­sii­kil­li­sen run­gon muo­dos­ta­vat hu­mo­ris­ti­set ver­si­ot hi­teis­tä vii­del­tä eri vuo­si­kym­me­nel­tä. Eri­tyi­ses­ti mie­leen jää Rii­na Mat­ti­lan tans­sil­li­ses­ti ba­le­ti­no­mai­sen herk­kä, mut­ta lau­lul­li­ses­ti erit­täin vah­va tul­kin­ta ruot­sa­lai­sen eu­ro­vii­su­voit­ta­ja Lo­ree­nin Eup­ho­ri­as­ta.

Erik­seen oh­jaa­ja nos­taa esiin mo­ni­puo­li­sen Niko Tuo­mi­sen, joka häm­mäs­tyt­tä­vän osaa­vas­ti imi­toi Spe­deä, An­dy McCo­y­ta ja Uu­no Tur­ha­pu­roa.

– Sa­tii­ri­pi­tois­ta huu­mo­ria am­men­ne­taan muun mu­as­sa ku­vit­teel­lis­ten Val­ke­a­lan uu­tis­ten vie­rai­lus­ta pai­kal­li­sel­la TE-toi­mis­tol­la. Ko­ko­nai­suu­den on­nis­tu­mis­ta ede­saut­toi, et­tä tun­sin mu­ka­na ole­vat näyt­te­li­jät, jo­ten pys­tyin ra­ken­ta­maan esi­tyk­sen hei­dän vah­vuuk­si­aan hyö­dyn­tä­en.