Tei­ja Pii­pa­ri

– Ajat­te­le, 405 000 ih­mis­tä kat­soi tätä Tik­to­kis­sa pa­rin vii­kon ai­ka­na, sa­noo Teu­vo Ri­pat­ti.

Ri­pa­tin kän­ny­kän ruu­dul­la nä­kyy hä­nen ot­ta­man­sa kuva, jos­sa on kal­li­o­sei­nä­mään tör­män­nyt kuor­ma-au­to. Ko­la­ri sat­tui aa­mu­jäi­sel­lä tiel­lä Sip­po­lan Ma­ta­ro­jal­la Kou­vo­las­sa hel­mi­kuus­sa. Hie­ta­sen sa­ta­maan Kot­kaan mat­kal­la ol­lut au­to oli täyn­nä avus­tus­kuor­maa; ruo­kaa, vaat­tei­ta, pat­jo­ja ja ag­g­re­gaat­te­ja. Sa­ta­mas­ta mat­ka oli­si jat­ku­nut lai­val­la Puo­lan kaut­ta mää­rän­pää­hän­sä Uk­rai­naan.

– Au­to meni ihan lä­nään. Oli ih­me, et­tä kus­ki sel­vi­si hen­gis­sä. Vain sää­ri meni ja­las­ta poik­ki, ker­too Mark­ku Toi­me­la.

Mark­ku Toi­me­la, 70, elä­köi­ty­nyt hel­lun­tai­seu­ra­kun­nan di­a­ko­ni­a­pas­to­ri, on vuo­si­kym­me­nien ajan teh­nyt avus­tus­työ­tä ym­pä­ri maa­il­maa. Vii­mei­set nel­jä vuot­ta hän on kes­kit­ty­nyt Uk­rai­naan. Hän ope­roi Por­voon Sa­ma­ria ry:n ni­mis­sä.

Teu­vo Ri­pat­ti, 67, Toi­me­lan lap­suu­de­nys­tä­vä, on ny­ky­ään osa avus­tus­rin­kiä, ”Mar­kun pop­poo­ta”, joka koos­tuu Toi­me­lan ka­ve­reis­ta ja tut­ta­vis­ta.

– Syk­syl­lä Make soit­ti, et­tä lai­ta pas­sis­ta kuva, Ri­pat­ti muis­te­lee. – Olin et­tä mikä jut­tu tämä on. Seu­raa­va­na päi­vä­nä hän pyy­si mi­nua mu­kaan­sa Uk­rai­naan.

– Us­kal­sin näin teh­dä, kos­ka tun­sin Teu­von. Tie­sin, et­tä ka­ve­rin men­taa­li kes­tää ja hän pär­jää, Toi­me­la sa­noo.

Avustuskuormassa ollut auto rysähti päin kallioseinämää helmikuussa Kouvolan Sippolassa. Kuski selvisi hengissä, mutta joutui sairaalaan.

Kuva: Teuvo Ripatti

Haas­tat­te­lua edel­tä­vä­nä päi­vä­nä, 24. hel­mi­kuu­ta, tuli nel­jä vuot­ta Uk­rai­nan so­dan al­ka­mi­ses­ta.

– Ei sil­loin ol­lut mi­tään kä­si­tys­tä, et­tä sota näin kau­an kes­tää, to­te­a­vat kou­vo­la­lais­mie­het.

Vuon­na 2022, kun oli so­dit­tu vii­si päi­vää, Toi­me­la is­tah­ti alas Sa­ma­ri­an väen kans­sa. Lop­pu­tu­los oli, et­tä nyt ale­taan avus­taa uk­rai­na­lai­sia.

He ei­vät ol­leet ai­keis­saan yk­sin. Ih­mis­ten aut­ta­mis­ha­lu ryöp­säh­ti val­ta­viin mit­toi­hin.

– Se oli suu­ri ryn­täys, mitä sil­loin al­kuun kävi. Ei­len so­dan vuo­si­päi­vä­nä muis­te­lin en­sim­mäis­tä ja tois­ta avus­tus­mat­kaa­ni. Kaik­ki oli sil­loin ihan se­kai­sin, va­paa­eh­tois­työ ei ol­lut jär­jes­täy­ty­nyt­tä. Myö­hem­min hom­ma al­koi or­ga­ni­soi­tua, ja toi­mii nyt oi­kein hy­vin.

So­dan alus­sa Uk­rai­naan vie­tiin kaik­kea mah­dol­lis­ta. Nyt ym­mär­re­tään toi­mia niin, et­tä vie­dään sitä, mil­le on tar­ve, to­te­aa Toi­me­la tyy­ty­väi­se­nä.

Tar­vet­ta on mm. sai­raa­la­sän­gyis­tä ja ai­kuis­ten vai­pois­ta, sekä ma­tois­ta ri­pus­tet­ta­vak­si ik­ku­noi­hin suo­jak­si sir­pa­lei­ta vas­taan ja la­ka­nois­ta si­de­tar­peik­si rin­ta­mal­le. Kuor­ma­la­vois­ta, jot­ka Suo­mes­sa kel­paa­vat lä­hin­nä polt­to­puik­si, teh­dään pul­pet­te­ja ja saa­daan lat­ti­an­suo­jia kel­la­rei­hin.

Syk­syl­lä tuli pyyn­tö aut­taa las­ten­ko­tia, jos­sa sa­ta­kun­ta las­ta eli li­kai­sis­sa vaat­teis­sa, pe­ti­vaat­teis­sa ja pat­jois­sa.

– Saim­me vie­tyä heil­le tar­vit­se­man­sa, myös ihan uu­sia pat­jo­ja ja sän­ky­jä, Toi­me­la iloit­see.

Ri­pat­ti on ol­lut nyt kol­mes­ti Uk­rai­nas­sa. Ki­o­vas­sa, Ko­ve­lis­sa ja Luts­kis­sa. Hän on aja­nut sin­ne hen­ki­lö­au­tol­la tai pa­ket­ti­au­tol­la mu­ka­naan mm. ruo­kaa, tal­vi- ja ke­sä­ren­kai­ta, vaat­tei­ta ja ag­g­re­gaat­ti. Vii­mei­sin reis­su oli mar­ras­kuus­sa. Sil­loin hän ajoi pa­kun avus­tus­kuor­mi­neen pe­ril­le, jät­ti ta­va­rat ja au­ton maa­han ja pa­la­si ko­tiin ju­nal­la ja len­tä­en.

Kaik­ki­aan Mar­kun pop­poo on vie­nyt Uk­rai­naan tois­ta­kym­men­tä eri­lais­ta lah­joi­tuk­se­na saa­tua ajo­neu­voa. Esi­mer­kik­si kol­me lin­ja-au­toa, jois­ta kak­si oli ra­ken­net­tu sai­raa­lak­si, ja yh­den ve­si­säi­li­öau­ton.

Toi­me­la it­se on näi­den so­ta­vuo­sien ai­ka­na pa­kan­nut 57 au­toa täy­teen lah­joi­tuk­sia ja ol­lut 17 ker­taa nii­tä vie­mäs­sä. Edel­li­sin reis­su on tä­män vuo­den tam­mi­kuul­ta. Kyy­dis­sä oli mm. pul­pet­te­ja Kou­vo­lan kau­pun­gin sul­ke­mis­ta kou­luis­ta.

– Kau­pun­gil­le iso kii­tos näis­tä lah­joi­tuk­sis­ta, hän sa­noo.

Jos kaik­ki me­nee suun­ni­tel­lus­ti, näi­nä päi­vi­nä mies hyp­pää re­kan rat­tiin ja ot­taa taas suun­nan koh­ti Uk­rai­naa.

Teuvo Ripatti vei lahjoituksena saadun pakettiauton marraskuussa. Ukrainaan. Helmikuussa sen lävisti pikkulennokki.

Kuva: Teuvo Ripatin albumi

Teu­vo Ri­pat­ti näyt­tää ku­via pa­ket­ti­au­tos­ta, jon­ka kyl­jes­sä am­mot­taa suu­ri rei­kä. Au­to on sama, jon­ka hän mar­ras­kuus­sa ajoi ja jät­ti Uk­rai­naan.

– Hel­mi­kuus­sa sen läpi meni oh­jus. Kyy­dis­sä oli rin­ta­mal­ta ha­et­tu­ja ih­mi­siä. He säi­lyi­vät hen­gis­sä, mut­ta yk­si louk­kaan­tui va­ka­vas­ti.

Mark­ku Toi­me­la huo­maut­taa, et­tei ke­nen­kään ole vaa­ra­ton­ta ol­la Uk­rai­nas­sa.

– Van­ha ve­nä­läi­nen tyk­ki on vaa­ral­li­nen ja yhä käy­tös­sä, mut­ta so­dan­käyn­ti on täy­sin muut­tu­nut. Pik­ku­len­no­kit ja dro­net ovat to­del­la pa­hat. Sota tu­lee nyt ihan toi­sel­la ta­val­la ihol­le.

Ri­pat­ti muis­te­lee en­sim­mäis­tä mat­kaan­sa.

– Oli­han se jän­nä fii­lis. Ho­tel­lis­sa tuli yöl­lä kak­si ker­taa hä­ly­tys. Kat­se­lin ik­ku­nas­ta, et­tä nä­kyy­kö dro­ne­ja. En kui­ten­kaan pe­län­nyt vaan kä­vin ta­kai­sin nuk­ku­maan.