En­sim­mäis­tä ker­taa jär­jes­te­tyn Kot­kan Me­ri­päi­vien kir­joi­tus­kil­pai­lun voit­ta­jak­si va­lit­tiin 342 osal­lis­tu­jan jou­kos­ta es­poo­lai­sen Suvi Pel­ko­sen teks­ti ni­mel­tä ”Me­re­nen­kel­ten maa.”

– Teks­ti­ni on la­jil­taan satu. En ol­lut var­ma, et­tä pär­jää­kö se muul­le ly­hytp­roo­sal­le, hän sa­noo tie­dot­tees­sa.

Klas­si­sia sa­dun­tai­ta­jia H.C. An­der­se­nia ja Os­car Wil­deä ihai­le­va Pel­ko­nen kui­ten­kin ko­ros­taa, et­tä sa­dut ovat yh­tä tär­kei­tä niin ai­kui­sil­le kuin lap­sil­le­kin. Vaik­ka sa­dut ovat usein yk­sin­ker­tai­sia ja vi­at­to­mia, nii­den ei tar­vit­se Pel­ko­sen mu­kaan ol­la ”höt­töi­siä.”

– Sa­dus­sa kau­neus ja suru ei­vät sul­je toi­si­aan pois, vaan pa­rem­min­kin tuo­vat toi­si­aan esiin.

Pul­lo­pos­tia me­rel­tä- kir­joi­tus­kil­pai­lun voit­ta­neen ”Me­re­nen­kel­ten maa”- sa­dun Pel­ko­nen kir­joit­ti en­sim­mäi­sen ker­ran jo noin seit­se­män vuot­ta sit­ten. Näh­ty­ään il­moi­tuk­sen kir­joi­tus­kil­pai­lus­ta, hän huo­ma­si sa­tun­sa so­pi­van kil­pai­lun tee­maan.

– Pöy­tä­laa­ti­kos­sa ol­lut teks­ti kai­pa­si päi­vi­tys­tä en­nen kuin us­kal­sin lä­het­tää sen kil­pai­luun.

”Me­re­nen­kel­ten maan” läh­tö­koh­ta on me­ne­tys ja sa­dus­sa kä­si­tel­lään sitä, mi­ten eri ta­voil­la suru voi il­me­tä. Pel­ko­nen ker­too esi­mer­kik­si BBC:n luon­to­do­ku­ment­tien taas ins­pi­roi­neen hä­nen vi­su­aa­lis­ta, voi­mak­kai­ta ku­via si­säl­tä­vää teks­ti­ään.

– Satu ku­ten myös uni pei­laa oi­ke­as­taan kaik­kea, mitä on näh­nyt, ko­ke­nut ja tun­te­nut. Kir­joit­ta­mi­se­ni läh­tö­koh­ta on usein jo­kin tiet­ty vä­ri­maa­il­ma tai vaik­ka esi­ne

Vuon­na 1989 syn­ty­nyt Pel­ko­nen ai­em­min työs­ken­nel­lyt luo­ka­no­pet­ta­ja­na. Ko­et­tu­aan lop­puun pa­la­mi­sen hän oi­val­si ha­lu­a­van­sa tai­tei­li­jak­si.

– Kun en jak­sa­nut teh­dä sitä, mikä oli ai­em­min mi­nul­le nor­maa­lia, tun­sin me­net­tä­nee­ni kai­ken, jo­ten sii­nä mie­les­sä ”Me­re­nen­kel­ten maa” kum­pu­aa myös omis­ta ko­ke­muk­sis­ta­ni.

En­si syk­sy­nä muo­toi­lun opin­not Aal­to-yli­o­pis­tos­sa aloit­ta­va, Tu­run avoi­mes­sa yli­o­pis­tos­sa ja Laa­ja­sa­lon opis­tos­sa luo­vaa kir­joit­ta­mis­ta opis­kel­lut Pel­ko­nen ker­too, et­tä hä­nel­lä on kym­me­nit­täin val­mii­ta sa­tu­ja.

– Sel­keä ta­voit­tee­ni on saa­da sa­dut ih­mis­ten lu­et­ta­vik­si. Kir­ja on tie­ten­kin yk­si muo­to, mut­ta sa­duis­ta voi­si luo­da myös vir­tu­aa­li­sen to­del­li­suu­den, jol­loin lu­ki­ja tai ko­ki­ja pää­si­si vi­su­aa­li­ses­ti si­säl­le sa­tu­jen maa­il­maan.

Pel­ko­nen tun­nus­tau­tuu me­ren ra­kas­ta­jak­si.

– Kir­joi­tus­kil­pai­lun voit­to­ni on omis­tet­tu Stena-mur­sul­le. Se oli oi­kea me­ren en­ke­li, joka toi vies­tiä sii­tä, mikä on lop­pu­jen lo­puk­si tär­ke­ää.