Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen

An­ne Kain­lau­ri is­tuu vas­ta kun­nos­te­tul­la te­ras­sil­la Ka­ta­rii­nan kau­pun­gi­no­sas­sa si­jait­se­van ta­lon­sa pi­hal­la.

Talo on osit­tain hir­si­ta­lo, yk­si alu­eel­le 1920-lu­vun lo­pul­la ra­ken­ne­tuis­ta suu­ris­ta man­sar­di­kat­toi­sis­ta ta­lois­ta.

– Alun pe­rin täs­sä­kin oli vii­si asun­toa, yk­si ra­ken­ta­jal­le it­sel­leen ja muut vuok­ra­lai­sil­le, kot­ka­lai­nen Eka­min pro­jek­ti­a­si­an­tun­ti­ja ja yrit­tä­jä ker­too.

Kun An­ne Kain­lau­ri os­ti kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten Kuu­si­tiel­lä ole­van ko­tin­sa, talo oli ol­lut vail­la asuk­kai­ta pa­rin vuo­den ajan ja oli hy­vin huo­nos­sa kun­nos­sa.

Mut­ta huo­no­kun­toi­suus oli hä­nel­le haas­te.

– Olin sitä en­nen re­mon­toi­nut kak­si muu­ta­kin van­haa ta­loa. Edel­li­nen­kin kun­nos­ta­ma­ni talo oli Ka­ta­rii­nas­sa.

Ta­lon hank­ki­mi­sen jäl­keen en­sim­mäi­nen työ oli ir­rot­taa ys­tä­vän kans­sa keit­ti­ön muo­vi­lat­tia sork­ka­rau­doil­la.

– Joka iki­nen nurk­ka piti sit­ten kor­ja­ta. Ul­ko­sei­nien mi­ne­riit­tien al­ta pal­jas­tui­vat van­hat vuo­ri­lau­dat, jot­ka kun­nos­tet­tiin.

-Tarjolla on vaikkapa residenssitoimintaa kirjailijoille, Anne Kainlauri kertoo.

Mitä van­han ta­lon pe­rus­teel­li­nen kun­nos­tus te­ki­jäl­tään vaa­tii?

– Olen hyvä suun­nit­te­le­maan ja teen it­se pal­jon. Apu­na­ni on ol­lut säh­kö­mies, put­ki­mies, as­bes­tin pur­kaa­mi­sen am­mat­ti­lai­nen ja vä­lil­lä on teh­ty tal­koo­hom­mia. Val­ta­va­na apu­na on ol­lut huip­pu­luo­kan pe­rin­ne­ra­ken­nuk­sen am­mat­ti­lai­nen. Ide­oin ää­neen ja hän ym­mär­si, mitä tar­koi­tan.

An­ne Kain­lau­ri sa­noo, et­tä van­han ta­lon re­mon­toin­nis­sa pi­tää ai­na va­rau­tua kes­ke­ne­räi­syy­teen.

– Pi­tää ol­la pe­lo­ton luon­ne ei­kä saa ah­dis­tua. Ei­kä kan­na­ta heti ”rä­jäyt­tää” kaik­kea. En­sin on hyvä tu­tus­tua rau­has­sa ta­loon niin, et­tä puit­teet tu­le­vat tu­tuik­si.

Ta­lon re­mon­toin­ti on ol­lut suu­ri työ.

– Jos­kus on tun­tu­nut, et­tä en yh­tään jak­sa. Vii­me tal­ve­na en teh­nyt tääl­lä mi­tään re­mont­tia.

Mut­ta muu­tos tuli vä­hän ai­kaa sit­ten ja äk­kiä: – Mi­nul­la on vii­kon loma, ja sen ai­ka­na on saa­tu val­ta­vas­ti ai­kaan.

Ka­ta­rii­nan kau­pun­gi­no­san tont­tien ra­joil­la on usein har­ja­kat­toi­nen ra­ken­nus, jon­ka kes­kel­lä on sei­nä kat­toon as­ti. Kum­mal­la­kin puo­len ra­jaa on siis puo­li­kas pie­ni talo. Ne ovat mo­nen­lai­ses­sa käy­tös­sä.

An­ne Kain­lau­rin pi­hal­la se on ai­em­min toi­mi­nut muun mu­as­sa työ­vers­taa­na ja ul­ko­huus­si­na. Lo­ma­vii­kon ai­ka­na se on muut­tu­nut mitä vie­hät­tä­vim­mäk­si ke­säi­sek­si olo­huo­neek­si, jon­ne tul­laan si­sään uu­del­leen ra­ken­ne­tun te­ras­sin kaut­ta. Vii­kon ai­ka­na on te­ras­sia pu­ret­tu, ra­ken­net­tu uu­des­taan, pai­kat­tu ja öl­jyt­ty.

Val­koi­sik­si maa­la­tuis­ta kuor­ma­la­vois­ta on teh­ty huo­ne­ka­lu­ja, ja van­ha, kau­niis­ti ku­lu­nut kei­nu­tuo­li on löy­tä­nyt siel­tä paik­kan­sa. Esi­neil­lä on ta­ri­nan­sa, ja tun­nel­ma on va­loi­sa ja niin ke­säi­nen.

– Kun tu­lee im­puls­si, niin sit­ten vaan teh­dään, Kain­lau­ri nau­raa ja kat­se­lee lo­ma­viik­kon­sa us­ko­mat­to­mia ai­kaan­saan­nok­sia.

Kesähuoneen huonekalut ja esineet kertovat omia tarinoitaan.

Puo­li­kas An­ne Kain­lau­rin ta­los­ta toi­mii airbnb-koh­tee­na eli sitä vuok­ra­taan eri­pi­tui­sik­si ajoik­si. Tar­jol­la kol­me huo­net­ta ja keit­tiö, ja nii­tä vuok­ra­taan yh­del­le asi­ak­kaal­le ker­ral­laan.

Kä­vi­jän huo­mio kiin­nit­tyy haus­koi­hin, läm­min­hen­ki­siin veis­tok­siin ja maa­lauk­seen, jot­ka ovat ys­tä­vän Tii­na Brands­ta­kan te­ke­miä.

– Mi­nul­la on pel­käs­tään mu­ka­via ko­ke­muk­sia ma­joi­tus­toi­min­nas­ta. Vie­rai­ta on ol­lut ym­pä­ri maa­il­maa, ja vie­ras­kir­jan lu­ke­mi­nen on ai­na haus­kaa, Kain­lau­ri ker­too.