Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen

Rak­kaut­ta, ih­mis­suh­tei­ta, jän­ni­tys­tä ja mu­siik­kia on lu­vas­sa Pyh­tään Har­ras­ta­ja­te­at­te­rin tä­män ke­sän esi­tyk­ses­sä. Miik­ku­lan ky­lään si­joit­tu­va näy­tel­mä näh­dään pe­rin­tei­seen ta­paan Pu­ro­lan seu­rain­ta­lo Sve­de­bos­sa, joka täyt­tää tänä vuon­na 110 vuot­ta.

Miik­ku­lan suu­ri päi­vä -näy­tel­män kä­si­kir­joi­tuk­sen on teh­nyt elo­ku­va­oh­jaa­ja ja -kä­si­kir­joit­ta­ja Mark­ku Pö­lö­nen, joka tun­ne­taan läm­min­hen­ki­sis­tä, maa­seu­dul­le si­joit­tu­vis­ta ta­ri­nois­taan. Niin­pä Pyh­tääl­lä­kin saa­daan seu­ra­ta hy­vän mie­len näy­tel­mää, jo­hon kuu­luu 13 lau­lua.

Yh­den päi­vän ai­ka­na ky­läs­sä ta­pah­tuu pal­jon mer­kit­tä­viä asi­oi­ta. Kyse on ky­län koh­ta­los­ta ja sii­tä, mi­ten eri ih­mis­suh­tei­den käy.

– Ky­län kaup­pi­as Kai­sa on kuol­lut ja Ke­ra­val­ta on tu­los­sa uu­si kaup­pi­as puo­li­soi­neen. Ky­lä­läi­set miet­ti­vät jän­nit­ty­nei­nä, mitä muu­tos tuo tul­les­saan, ker­too näy­tel­män oh­jaa­ja Hen­ni Kiri.

Suu­ret tun­teet se­koit­tu­vat toi­siin­sa. Juu­ri on vie­tet­ty lää­kä­ri Ro­se­niuk­sen Eli­na-vai­mon muis­to­juh­laa. Suru ja jän­ni­tys kul­ke­vat rin­ta rin­nan.

Niin­pä ky­län hen­gel­li­nen joh­ta­ja isä Ant­to sa­noo­kin: ”Voi Ju­ma­lan äi­ti, mi­ten lä­hek­käin ovat­kaan täs­sä päi­väs­sä suu­ri on­nen odo­tus ja raas­ta­va suru. Tämä on suu­ren luo­pu­mi­sen, kai­puun ja toi­von päi­vä!".

Näy­tel­mäs­sä esiin­ty­vä har­ras­ta­ja­te­at­te­rin pu­heen­joh­ta­ja Jou­ni Tani puo­les­taan li­sää: – Tämä on myös haus­ka näy­tel­mä.

– Ke­säi­nen ja sen roo­li­hah­mot haus­ko­ja, jat­kaa ka­pel­li­mes­ta­ri Ii­na Tani.

Esi­tyk­ses­sä on mu­ka­na 10 roo­li­hen­ki­löä ja vii­si kuo­ro­lais­ta, jot­ka esit­tä­vät sa­mal­la ky­lä­läi­siä. Sä­es­tyk­ses­tä vas­taa vii­si­hen­ki­nen tans­si­or­kes­te­ri Ka­ram­bo. Vah­vis­tuk­se­na ovat vie­lä nuo­ret jou­si­soit­ta­jat.

Pyhtään Harrastajateatteri kerää joka kesä katsojia laajalta alueelta. Esitykset ovat aina olleet Pyhtään Purolan Svedebossa, joka täyttää tänä vuonna 110 vuotta.

Täs­sä näy­tel­mäs­sä ei pa­hik­sia ole.

– Jo­kai­nen toi­mii omis­ta läh­tö­koh­dis­taan pe­rus­tel­lus­ti ei­kä ku­kaan ha­lua toi­sil­le pa­haa. Toi­sia ei ha­lu­ta lou­ka­ta, vaik­ka jos­kus voi­daan ol­la lap­sel­li­sia ja va­hin­gos­sa sa­tut­taa tois­ten tun­tei­ta, Hen­ni Kiri miet­tii.

Hen­ki­löt ovat Ki­rin mu­kaan us­kot­ta­via, mo­niu­lot­tei­sia ja oma­la­ki­sia.

– Mark­ku Pö­lö­nen osaa roo­lien kir­joi­tuk­sen. Hen­ki­löt ovat hy­vin in­hi­mil­li­siä ja ym­mär­ret­tä­viä, vaik­ka hei­dän aja­tuk­sen­sa ovat jos­kus ris­ti­rii­tai­sia.

Näy­tel­mäs­sä koh­da­taan mo­nen­lais­ta rak­kaut­ta. Avi­o­lii­ton ul­ko­puo­li­sia suh­tei­ta pal­jas­tuu ja syn­tyy uu­sia pa­re­ja.

– Toi­von, et­tä kat­so­jat tun­nis­ta­vat täs­tä ih­mis­suh­tei­den ja yh­tei­sön pa­ran­ta­van voi­man. Toi­von myös, et­tä he ko­ki­si­vat myö­tä­e­lä­mi­sen tun­tei­ta, iloa ja läm­min­tä läi­käh­te­lyä, oh­jaa­ja jat­kaa. – Näen, et­tä yh­tei­söl­li­syys ruok­kii us­kal­lus­ta no­jau­tua omaan yh­tei­söön, jos­sa on hyvä ja tur­val­lis­ta ol­la. Sil­loin ih­mi­set us­kal­ta­vat ko­keil­la, teh­dä vir­hei­tä ja op­pia.

Mu­siik­ki on tär­ke­äs­sä osas­sa Miik­ku­lan ky­län suu­res­sa päi­väs­sä.

– Tun­ne­ti­lat näyt­tä­möl­lä vaih­te­le­vat, ja mu­sii­kil­la nii­tä voi tu­kea. Näyt­tä­möl­lä kul­ke­va ta­ri­na myös tu­kee lau­lu­ja. On mie­len­kiin­tois­ta, mi­ten kap­pa­leet nou­se­vat val­mii­seen ta­ri­naan, ovat­pa ne sit­ten is­kel­mää, tan­goa tai iloit­te­le­vaa roc­ka­bil­lyä, Ii­na Tani miet­tii.

Näy­tel­mäs­sä ovat mu­ka­na myös ha­mi­na­lai­set tans­si­noh­jaa­jat Ii­na-Lee­na Kiri ja Jou­ni Hei­no. Tans­sin li­säk­si he myös näyt­te­le­vät kah­ta ky­lä­läis­tä, Toi­voa ja Lem­piä.

Miik­ku­lan kylä on Mau­ri Pö­lö­sen kek­si­mä paik­ka, jo­hon si­joit­tuu myös hä­nen Ylel­le kä­si­kir­joit­ta­man­sa TV-sar­ja.

Miik­ku­lan suu­ri päi­vä saa en­si-il­tan­sa per­jan­tai­na 7. elo­kuu­ta kel­lo 19. Esi­tyk­set jat­ku­vat 5. syys­kuu­ta as­ti.