Olet­ko kos­kaan aja­tel­lut ja pi­tä­nyt eri­lai­sia ih­mi­siä ja hei­dän eri­lai­suut­taan tyh­myy­den ja va­jaa­vai­suu­den merk­ki­nä? Pi­tä­nyt eh­kä it­se­ä­si hei­dän ylä­puo­lel­la.

To­tuus voi ol­la ai­van päin­vas­tai­nen; heil­lä voi ol­la joku eri­tyi­nen lah­jak­kuus. Lah­jak­kuus, jota kan­nat­taa to­teut­taa ja var­jel­la; ol­la kii­tol­li­nen sii­tä.

"Tuon täy­tyy ol­la jo­ten­kin yk­sin­ker­tai­nen ja tyh­mä..." saa­tat aja­tel­la. Sit­ten saa­tat­kin koh­da­ta tä­män ih­mi­sen tai kuul­la kier­to­tei­den kaut­ta jo­tain hy­vää. Hän saat­taa oma­ta ka­deh­dit­ta­vi­a­kin ky­ky­jä. Eh­kä hän osaa piir­tää, maa­la­ta, soit­taa jo­ta­kin soi­tin­ta, kir­joit­taa, sä­vel­tää; ai­van mitä vain.

Muu­tat­ko mie­li­pi­det­tä­si? Jos­kus tämä niin sa­not­tu yk­sin­ker­tai­suus voi­kin it­se­a­si­as­sa ol­la si­nus­sa it­ses­sä­si. On­ko se no­loa kun huo­maa tä­män niin kut­su­tun "va­jaa­vai­suu­den" ole­van­kin si­nun ylä­puo­lel­la­si?

Sinä teet eh­kä sitä jat­ku­vaa töis­sä käy­mis­tä, päi­vä­si ovat sa­man­lai­sia, hei­tät eh­kä kä­ve­ly­lenk­kiä ja teet ruo­kaa. Saat työs­tä­si palk­kaa jot­ta voit "elää". Elää niin kuin muka kuu­luu. Ei elä­mäl­le ole sään­tö­jä. Ei se pak­sum­pi lom­pak­ko tee si­nus­ta pa­rem­paa. On­ko no­lom­paa huo­ma­ta se? Se et­tä se niin kek­sit­ty sana kuin yk­sin­ker­tai­suus saat­taa­kin asua si­nus­sa.

En­tä nämä jot­ka toi­mi­vat toi­sin omas­ta ha­lus­ta tai olo­suh­tei­den pa­kos­ta? Ne, jot­ka ovat jol­la­kin ta­paa eri­lai­sia. He jot­ka ovat syn­ty­es­sään saa­neet jon­kun eri­tyis­lah­jak­kuu­den. Ovat­ko he muka me­net­tä­neet jo­tain? Vas­taus ei­vät. Hei­dän elä­män­sä voi­kin ken­ties ol­la rik­kaam­paa kuin si­nun vaik­kei se juo­lah­tai­si mie­lee­si.

Sa­no­taan et­tä tyh­mys tii­vis­tyy jou­kos­sa ja seu­ra te­kee kal­tai­sek­seen, mikä on tot­ta. Jos­kus lah­jak­kuu­des­ta voi jou­tua mak­sa­maan ko­van hin­nan. Mut­ta se lah­jak­kuus myös an­taa eh­kä pal­jon enem­män ta­kai­sin. Vaik­ka jos­kus tuo saa­ma­si lah­ja voi tun­tua lii­an kal­liil­ta, niin sii­tä ei tar­vit­se mak­saa yh­tään mi­tään. Ker­ran kun tuon lah­jan on saa­nut; sitä voi­kin ol­la mah­dot­to­muus pa­ka­ta ta­kai­sin. Tuo lah­ja elää si­nus­sa.Kii­tol­li­suus sii­tä on ai­na pai­kal­laan ei­kä ole vä­liä mitä muut ajat­te­le­vat.

Eri­lai­suus siis kun­ni­aan ja li­sää tä­hän maa­il­maan lah­jak­kuuk­sia! Sil­lä sel­lai­se­na eh­kä juu­ri sinä syn­nyit tä­hän maa­il­maan.

Päi­vik­ki Puon­ti

Ha­mi­na