Vii­me vuo­den ve­ro­tie­dot jul­kis­tet­tiin vii­me vii­kol­la. Ute­li­ai­suus ja ka­teus joh­taa usein tut­ki­maan tie­to­ja, jot­ka ei­vät an­na täy­sin to­tuu­den­mu­kais­ta ku­vaa.

Kär­ki­pääs­sä toi­set ovat on­nis­tu­neet toi­sia pa­rem­min ve­ro­suun­nit­te­lus­sa ja joku ve­ron­kier­ros­sa­kin. Pal­kan­naut­ti­joi­den tie­dot ovat sel­ke­ät ja avoi­mes­ti ka­deh­dit­ta­via, jos niin ha­lu­aa. On hie­noa, et­tä maas­sam­me on yrit­tä­jiä, jot­ka ovat luo­neet hy­vin­voin­tia mo­nil­le. He ovat an­si­on­sa an­sain­neet. To­del­li­nen re­a­li­soin­ti ta­pah­tuu yri­tys­myyn­nin yh­tey­des­sä. On­ko suu­ris­sa lu­ke­mis­sa ai­het­ta ka­teu­teen? Eri­tyi­ses­ti yri­tyk­sen pe­rus­ta­jaa on syy­tä ka­deh­tia vain sii­nä, et­tä hän on ky­en­nyt luo­maan sel­lais­ta, mi­hin em­me it­se oli­si ky­en­neet. Lu­kuis­ten, jopa tu­han­sien ih­mis­ten elä­män eväs on har­vo­jen roh­kei­den, in­no­voi­vien työn poh­jus­ta­ma. Asuin­kun­ta ja val­tio ovat hyö­ty­neet ko­vas­ti. Suu­ria lu­ke­mia on ai­hee­ton­ta ka­deh­tia. Tie­tys­ti moni vaik­ka­pa pe­li­a­lan guru on ka­dun­mie­hen mie­les­tä saa­nut tur­han pal­jon ja no­pe­as­ti.

Usein lu­jan yrit­tä­jän mak­sa­ma vero on ol­lut lii­an­kin kova ei­kä se ole ra­hal­la ta­kai­sin saa­ta­vis­sa. Raa­ta­es­sa ja vas­tuu­ta kan­ta­es­sa on saat­ta­nut hä­vi­tä ter­veys ja per­he­kin. Ve­ro­lis­tan kär­ki­paik­ka ei vält­tä­mät­tä loh­du­ta. Moni on käy­nyt jos­kus läpi ras­kaan kon­kurs­sin kou­lu­tuk­sen, jol­loin ei sel­kään ta­put­te­li­joi­ta tai myö­tä­mie­li­siä pank­ki­mie­hiä ole nä­ky­nyt. Moni on on­nek­si sel­vin­nyt pie­nin kol­huin.

Tuh­kas­ta on nous­sut jos­kus uu­si yri­tys ja elä­män­työ. Kan­ta­pään kaut­ta saa­tu ope­tus on tär­keä pää­o­ma, vaik­kei ko­ke­muk­se­na mu­ka­va. Ka­ve­rit­kin ovat taas kum­mas­ti pa­lan­neet. Kai­kil­la ei uut­ta nou­sua ole ta­pah­tu­nut ja elä­mä­ni­käi­nen vel­ka­van­keus on syn­ty­nyt. Va­li­tet­ta­vas­ti eläm­me ko­ro­na-ai­kaa ja pik­ku­vi­rus te­kee la­maa­vaa tu­hoa. Moni vil­pi­tön kan­sa­lai­nen tais­te­lee pe­rus­tur­vas­taan.

Iso­tu­loi­sil­le­kin vii­mei­sin vii­saus löy­tyy muu­ten raa­ma­tus­ta. Raha on tär­keä asia. Mut­ta ra­han himo on kai­ken pa­han juu­ri. Ke­ho­te­taan an­ta­maan, ei roh­mu­a­maan. Kir­jas­sa on elä­män suu­rim­pia oh­jei­ta ny­ky­päi­vään ja kau­em­mas. Pie­ta­ri ei kysy tai­vaan por­til­la ve­ro­tie­to­ja tai an­si­oi­ta­si. Ky­sy­mys kuu­luu: Olet­ko me­nos­sa tai­vaan kul­tai­sil­le ka­duil­le? Pää­sy sin­ne ei au­kea ra­han voi­mal­la tai omil­la te­oil­la. Oh­je löy­tyy kir­ja­hyl­lys­tä Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min 3. lu­vus­ta. Eh­dol­li­nen, rak­kau­del­li­nen lu­paus on tar­jol­la Bill Ga­te­sil­le ja meil­le köy­hem­mil­le ta­sa­ver­tai­ses­ti. Nimi elä­män kir­jas­sa on ve­ro­lis­taa isom­pi jut­tu. Ko­vat mät­kyt ja kuu­mat pai­kat tu­lee vain, jos on va­lin­nut vää­rän tien.

Han­nu Hur­ri

lää­kä­ri

Kou­vo­la