Ky­men­laak­son hy­vin­voin­ti­a­lu­een hal­li­tuk­sen pää­tös ra­ja­ta työ­o­suus­ra­han mak­sa­mi­nen vain niil­le, joil­la kat­so­taan ole­van to­del­li­nen mah­dol­li­suus siir­tyä avoi­mil­le työ­mark­ki­noil­le, on he­rät­tä­nyt Kot­kan vam­mais­neu­vos­tos­sa sy­vää huol­ta. Pää­tök­sen pe­rus­te­lu on on­gel­mal­li­nen, mut­ta vä­hin­tään yh­tä huo­les­tut­ta­vaa on se, ke­nel­tä pää­tök­sen vai­ku­tuk­sis­ta ei ole ky­syt­ty.

Työ­o­suus­ra­ha ei ole palk­kaa ei­kä var­si­nai­nen toi­meen­tu­lo. Suu­rin osa työ­toi­min­taan osal­lis­tu­vis­ta ih­mi­sis­tä elää eläk­keel­lä tai etuu­del­la, jos­ta mak­se­taan asu­mi­nen, ruo­ka ja muut vält­tä­mät­tö­mät me­not. Näi­den tu­lo­jen käyt­tö on usein si­dot­tua, val­vot­tua tai edel­lyt­tää eril­li­siä pe­rus­te­lui­ta ja pää­tök­siä. Työ­o­suus­ra­ha on mo­nel­le ai­noa raha, joka on ai­dos­ti omaa – ra­haa, jon­ka käy­tös­tä voi päät­tää it­se.

Se voi tar­koit­taa elo­ku­va­lip­pua, kah­vi­käyn­tiä, pien­tä han­kin­taa tai mah­dol­li­suut­ta osal­lis­tua jo­hon­kin mui­den kans­sa. Pie­nel­tä vai­kut­ta­va sum­ma mer­kit­see käy­tän­nös­sä it­se­mää­rää­mi­soi­keut­ta, va­paut­ta ja ko­ke­mus­ta nor­maa­lis­ta ar­jes­ta. Työ­o­suus­ra­han pois­ta­mi­nen vie tä­män mah­dol­li­suu­den niil­tä ih­mi­sil­tä, joi­den elä­mään va­lin­nan­va­raa on muu­ten­kin hy­vin vä­hän.

Pää­tös­tä on pe­rus­tel­tu sil­lä, et­tä työ­o­suus­ra­haa mak­se­taan jat­kos­sa vain niil­le, joil­la näh­dään ole­van re­a­lis­ti­nen mah­dol­li­suus siir­tyä työ­mark­ki­noil­le. Täl­löin työ­toi­min­taan osal­lis­tu­vat ih­mi­set ja­e­taan kah­teen ryh­mään: nii­hin, joi­den osal­lis­tu­mi­nen kat­so­taan ta­lou­del­li­sen tun­nus­tuk­sen ar­voi­sek­si, ja nii­hin, joi­den ei. Tämä on vas­toin yh­den­ver­tai­suu­den pe­ri­aa­tet­ta ja YK:n vam­mais­so­pi­muk­sen hen­keä.

Kot­kan Seu­dun In­va­li­dit ky­syy, on­ko työ­o­suus­ra­han saa­jil­ta it­sel­tään ky­syt­ty, mitä raha heil­le mer­kit­see? On­ko ar­vi­oi­tu, mil­lai­sia vai­ku­tuk­sia sen pois­ta­mi­sel­la on ar­keen, osal­li­suu­teen ja mo­ti­vaa­ti­oon osal­lis­tua toi­min­taan? On myös syy­tä ky­syä, kuka tätä pää­tös­tä vas­tus­taa, jos pää­tök­sen koh­tee­na ole­vil­la ih­mi­sil­lä ei ole sii­hen mah­dol­li­suuk­sia.

Työ­toi­min­taan osal­lis­tu­vat ei­vät ole työ­suh­tees­sa. He ei­vät voi lak­koil­la, heil­lä ei ole neu­vot­te­lu­a­se­maa, ei­kä heil­lä ole käy­tän­nös­sä kei­no­ja puo­lus­taa oi­keuk­si­aan. Kyse on ih­mi­sis­tä, jot­ka ovat jo val­miik­si hei­kom­mas­sa ase­mas­sa.

Pää­tös­tä työ­o­suus­ra­han ra­jaa­mi­ses­ta ei voi­da pi­tää pelk­kä­nä hal­lin­nol­li­se­na rat­kai­su­na. Kyse on po­liit­ti­ses­ta pää­tök­ses­tä, jol­la on suo­ria ja konk­reet­ti­sia vai­ku­tuk­sia sa­to­jen ky­men­laak­so­lais­ten vam­mais­ten ja osa­työ­ky­kyis­ten ih­mis­ten ar­keen. Pää­tös on syn­ty­nyt de­mok­raat­ti­ses­sa pää­tök­sen­te­os­sa, ja sii­tä kuu­luu vas­tuu niil­le luot­ta­mus­hen­ki­löil­le ja puo­lu­eil­le, jot­ka rat­kai­sua ovat kan­nat­ta­neet.

Eri­tyi­sen huo­les­tut­ta­vaa on, et­tä pää­tös­tä val­mis­tel­ta­es­sa ei ole kuul­tu työ­o­suus­ra­han saa­jia it­se­ään ei­kä hei­tä edus­ta­via vam­mais- ja po­ti­las­jär­jes­tö­jä tai vam­mais­neu­vos­to­ja. Pää­tök­siä ei tule teh­dä ih­mi­sis­tä il­man hei­dän ään­tään, sil­lä il­man kuu­le­mis­ta vai­ku­tuk­set jää­vät hel­pos­ti nä­ky­mät­tö­mik­si ja luot­ta­mus pää­tök­sen­te­koon mu­re­nee.

Hy­vin­voin­ti­a­lu­een stra­te­gi­ois­sa ko­ros­te­taan osal­li­suut­ta, yh­den­ver­tai­suut­ta ja ih­mis­läh­töi­syyt­tä. Nyt teh­ty lin­jaus on vai­ke­as­ti so­vi­tet­ta­vis­sa näi­hin ta­voit­tei­siin. Kyse ei ole mer­kit­tä­väs­tä ta­lou­del­li­ses­ta sääs­tös­tä, vaan ar­vo­va­lin­nas­ta: sii­tä, ke­nen osal­li­suus näh­dään tu­ke­mi­sen ar­voi­se­na.

Kot­kan Seu­dun In­va­li­dit toi­voo, et­tä hy­vin­voin­ti­a­lu­een hal­li­tus ar­vi­oi pää­tös­tä uu­del­leen ja käyn­nis­tää ai­don vuo­ro­pu­he­lun nii­den ih­mis­ten kans­sa, joi­ta pää­tös kos­kee suo­raan. Pää­tök­siä ei tule teh­dä ih­mi­sis­tä il­man hei­dän ään­tään.

Kot­kan Seu­dun In­va­li­dit ry

pu­heen­joh­ta­ja

Sami Ter­vo