Ky­men­laak­son hy­vin­voin­ti­a­lu­een hal­li­tuk­sen pää­tös ra­ja­ta työ­o­suus­ra­han mak­sa­mi­nen vain niil­le, joil­la kat­so­taan ole­van to­del­li­nen mah­dol­li­suus siir­tyä avoi­mil­le työ­mark­ki­noil­le, on he­rät­tä­nyt Kot­kan vam­mais­neu­vos­tos­sa va­ka­vaa huol­ta.

Pää­tös­tä on pe­rus­tel­tu ta­lou­del­li­sel­la ti­lan­teel­la ja sääs­tö­jen vält­tä­mät­tö­myy­del­lä. Kot­kan vam­mais­neu­vos­to ky­syy kui­ten­kin: olem­me­ko to­del­la ti­lan­tees­sa, jos­sa sääs­töt on pak­ko koh­dis­taa myös nii­hin ih­mi­siin, jot­ka ovat jo val­miik­si kaik­kein hei­koim­mas­sa ase­mas­sa?

Mei­dän nä­ke­myk­sem­me on sel­vä: näin ei voi­da ei­kä näin pidä toi­mia. Jos sääs­tö­jä tar­vi­taan, ne on et­sit­tä­vä muu­al­ta kuin niil­tä ih­mi­sil­tä, joi­den ar­ki on jo nyt tiu­kas­ti ra­jat­tua ja joi­den mah­dol­li­suu­det vai­kut­taa omaan elä­mään­sä ovat vä­häi­set.

Työ­o­suus­ra­ha ei ole palk­kaa ei­kä var­si­nai­nen toi­meen­tu­lo. Val­ta­o­sa työ­toi­min­taan osal­lis­tu­vis­ta ih­mi­sis­tä elää eläk­keel­lä tai etuu­del­la, jos­ta mak­se­taan asu­mi­nen ja muut vält­tä­mät­tö­mät me­not. Työ­o­suus­ra­ha on mo­nel­le ai­noa raha, joka on ai­dos­ti omaa – ra­haa, jon­ka käy­tös­tä voi päät­tää it­se. Eräs työ­o­suus­ra­han saa­ja ku­va­si, et­tä sen avul­la on voi­nut hank­kia esi­mer­kik­si isän- tai äi­tien­päi­vä­lah­jan. Kyse on pie­nis­tä asi­ois­ta, mut­ta juu­ri niis­sä nä­kyy ih­mi­sar­vo, it­se­mää­rää­mi­soi­keus ja mah­dol­li­suus ol­la an­ta­va, ei vain vas­taa­not­ta­va.

Huol­ta li­sää­vät tie­dot ja hu­hut sii­tä, et­tä seu­raa­vak­si työ­toi­min­taan osal­lis­tu­vil­ta saa­te­taan pois­taa myös il­mai­nen työ­mat­ka, ku­ten bus­si­kort­ti. Jos näin käy, seu­rauk­set ovat va­ka­vat. Pal­kat­to­maan tai lä­hes pal­kat­to­maan työ­toi­min­taan osal­lis­tu­mi­nen ei ole enää ta­lou­del­li­ses­ti mah­dol­lis­ta. Käy­tän­nös­sä ih­mi­sil­tä vie­dään mah­dol­li­suus tul­la pai­kal­le ja osal­lis­tua.

Tämä on eri­tyi­sen ris­ti­rii­tais­ta, kos­ka kyse on ih­mi­sis­tä, jot­ka ha­lu­a­vat ol­la mu­ka­na, osal­lis­tua ja ol­la hyö­dyk­si omal­la pa­nok­sel­laan. He ei­vät ole luo­vut­ta­neet, vaik­ka elä­män­ti­lan­ne on vai­kea. He tu­le­vat työ­toi­min­taan, si­tou­tu­vat ar­keen ja te­ke­vät sen min­kä pys­ty­vät. Nyt heil­tä ol­laan vie­mäs­sä vii­mei­set­kin konk­reet­ti­set edel­ly­tyk­set osal­lis­tua.

Pää­tös­tä on pe­rus­tel­tu myös sil­lä, et­tä työ­o­suus­ra­haa mak­se­taan jat­kos­sa vain niil­le, joil­la näh­dään mah­dol­li­suus siir­tyä työ­mark­ki­noil­le. Tämä ja­kaa ih­mi­set an­sait­se­viin ja ei-an­sait­se­viin hei­dän toi­min­ta­ky­kyn­sä tai ar­vi­oi­dun työ­mark­ki­na­kel­poi­suu­ten­sa pe­rus­teel­la. Täl­lai­nen ajat­te­lu on vas­toin yh­den­ver­tai­suu­den pe­ri­aa­tet­ta ja YK:n vam­mais­so­pi­muk­sen hen­keä.

Kot­kan vam­mais­neu­vos­to muis­tut­taa, et­tä sääs­tö­jen koh­den­ta­mi­nen on ai­na po­liit­ti­nen ja eet­ti­nen va­lin­ta. Hy­vin­voin­ti­a­lu­een stra­te­gi­ois­sa ko­ros­te­taan osal­li­suut­ta, yh­den­ver­tai­suut­ta ja ih­mis­läh­töi­syyt­tä. Näi­tä ta­voit­tei­ta ei saa­vu­te­ta hei­ken­tä­mäl­lä kaik­kein hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­vien ih­mis­ten ar­kea en­ti­ses­tään.

Me haas­tam­me hy­vin­voin­ti­a­lu­een päät­tä­jät et­si­mään sääs­tö­jä muu­al­ta ja ar­vi­oi­maan pää­tös­ten vai­ku­tuk­sia nii­den ih­mis­ten nä­kö­kul­mas­ta, joi­ta ne kos­ke­vat kaik­kein suo­raan. Osal­li­suut­ta ei ra­ken­ne­ta ot­ta­mal­la pois – vaan mah­dol­lis­ta­mal­la.

Kot­kan vam­mais­neu­vos­to

Sami Ter­vo

pu­heen­joh­ta­ja