Pet­te­ri Or­pon (Kok) mant­ra: ”Me em­me vaa­di ke­nel­tä­kään koh­tuut­to­muuk­sia”, on pal­jas­tu­nut val­heek­si ihan käy­tän­nön ta­sol­la. Ar­mot­to­man pit­kiä lei­pä­jo­no­ja kaut­ta maan. Kai­kil­la ih­mi­sil­lä ei ole asi­at kun­nos­sa. Puut­tei­ta on jopa ruo­as­ta, hy­gie­ni­as­ta si­raan­hoi­dos­ta. Van­hus­ten­hoi­dos­ta pu­hu­mat­ta­kaan.

So­si­aa­li­ses­ta ase­mas­ta ja va­ral­li­suu­des­ta riip­pu­mat­ta, on­ko kai­kil­la ih­mi­sil­lä tu­le­vai­suut­ta? Lii­an moni lap­si ko­to­naan jää il­man ruo­kaa. He saa­vat vain ri­kot­tu­ja unel­mia il­man hy­vin­voin­tia ja suu­ria pet­ty­myk­siä pie­nil­le toi­vee­il­leen.

Kui­lun reu­nal­la elää val­ta­va jouk­ko lap­si­per­hei­tä ja mui­ta köyh­ty­nei­tä täs­sä maa­il­man on­ne­las­sa. Kii­tos kuu­luu Or­pon hir­mu­hal­li­tuk­sel­le ja sen leik­ku­ri­po­li­tii­kal­le.

Vuo­det vie­ri­vät, mut­ta mur­heet jää­vät elä­mään ja odot­ta­maan seu­raa­via leik­kauk­sia. Jos­ko jos­kus oli­si pa­rem­min? Tus­kin­pa, niin kau­an kun hir­mu­hal­li­tus saa tu­ho­ta so­si­aa­lis­ta hy­vin­voin­tia, ei ole toi­voa pa­rem­mas­ta. Hy­vin­voin­nin ra­ken­ta­mi­seen ku­lui vuo­si­kym­me­net ai­kaa, mut­ta hal­li­tuk­sen te­ke­mään so­si­aa­li­sen hy­vin­voin­nin tu­ho­a­mi­seen vain kol­me vuot­ta.

Eläm­me yh­tei­sö­jä ja ih­mis­ten toi­voa sir­pa­loit­ta­vas­sa maa­il­mas­sa. So­si­aa­li­tur­va on siir­ret­ty va­paa­eh­tois­ten vas­tuul­le il­man suun­nat­tu­ja re­surs­se­ja, vaik­ka pe­rus­tus­lail­li­nen vas­tuu ih­mis­ten hy­vin­voin­nis­ta kuu­luu hal­li­tuk­sel­le, edus­kun­nal­le ja sote-mi­nis­te­ri­öl­le.

Jos ih­mi­sil­tä vie­dään mah­dol­li­suu­det sel­viy­tyä ar­jes­ta, on tu­le­vai­suus täyn­nä epä­toi­voa ja mur­het­ta. Hal­li­tuk­sen teh­tai­le­mil­la suu­ril­la so­si­aa­li­tur­van leik­kaa­mi­sil­la on taat­tu köy­hyy­den ja epä­toi­von jat­ku­vuus pit­käl­le tu­le­vai­suu­teen. Se kos­ket­taa sa­man­lail­la tu­le­vi­a­kin su­ku­pol­via, jos muu­tos­ta pa­rem­paan ei ole nä­kö­pii­ris­sä.

Ny­ky­hal­li­tuk­sel­la on vas­tuu sel­vit­tää Eu­roo­pan so­si­aa­lis­ten oi­keuk­sien mi­nis­te­ri­ko­mi­te­al­le syyt so­si­aa­li­tur­va­hei­ken­nyk­sil­le sa­maan ai­kaan, kun vau­raim­mat saa­vat tun­tu­via ve­ro­a­len­nuk­sia. Saa näh­dä mi­ten hal­li­tus täs­tä lui­ker­te­lee pois sank­ti­oi­den pe­los­sa. Ai­ka näyt­tää.

Mil­lai­set ovat ne ar­vot, joi­ta tu­le­vat su­ku­pol­vet ovat val­mii­ta puo­lus­ta­maan? On vaa­ra­na et­tei­vät kaik­ki ar­vot ole­kaan puo­lus­ta­mi­sen kan­nal­ta re­le­vant­te­ja. Sel­lai­nen voi pa­him­mas­sa ske­naa­ri­os­sa joh­taa vai­kei­siin ti­lan­tei­siin oi­kees­sa elä­mäs­sä. So­si­aa­li­tur­van leik­kauk­sil­la ei saa­vu­te­ta sel­lais­ta yh­te­näi­syyt­tä kan­sa­kun­nan kes­kuu­des­sa, kun ai­em­min on ol­lut. Omas­sa kup­las­saan elä­vien po­li­tik­ko­jen­kin pi­tää oi­ke­as­ti miet­tiä tätä.

Min­kä­lai­nen ar­vo­maa­il­ma au­ke­aa ih­mi­sil­le, joi­den so­si­oe­ko­no­mis­ta ase­maa yh­teis­kun­nas­sa on hei­ken­net­ty ra­jus­ti? Sa­to­jen­tu­han­sien ih­mis­ten jo­ka­päi­väi­nen huo­li toi­meen­tu­los­ta huo­let­taa ja mo­net puut­teet pe­ru­sa­si­ois­sa. Jopa maan­puo­lus­tus­tah­to voi ol­la jo krii­siy­ty­nyt. Ih­mi­set jou­tu­vat elä­mään päi­vän ker­ral­laan kai­ken puut­teen kes­kel­lä.

Hal­li­tus kan­taa hä­pe­äl­li­sen vas­tuun kan­sa­kun­nan hei­kom­pien ih­mis­ten köyh­ty­mi­ses­tä.

Al­po Jäp­pi­nen

Kot­ka