Jo­kai­nen per­he on eri­lai­nen, mut­ta kaik­kia per­hei­tä yh­dis­tää mah­dol­li­suus vai­kut­taa omien las­ten te­ke­miin va­lin­toi­hin. Van­hem­pien vel­voi­te on eh­käis­tä nuor­ten ni­ko­tii­ni­tuot­tei­den käyt­töä tai ko­kei­lua sekä puut­tua käyt­töön ak­tii­vi­ses­ti, sil­lä mitä nuo­rem­pa­na käyt­tö aloi­te­taan, sen vaa­ral­li­sem­paa se on kas­va­val­le nuo­rel­le.

Iso osa ni­ko­tii­ni­tuot­tei­ta, eli esi­mer­kik­si tu­pak­kaa, nuus­kaa tai ni­ko­tii­ni­pus­se­ja, käyt­tä­vis­tä nuo­ris­ta ker­too, et­tei­vät van­hem­mat tie­dä hei­dän käy­tös­tään, ja et­tä sa­laa­mi­nen on help­poa. Jos­kus nuo­ret ker­to­vat, et­tä ko­to­na hy­väk­sy­tään ni­ko­tii­ni­tuot­tei­den käyt­tö tai sii­hen ei re­a­goi­da mi­ten­kään. Van­hem­pien ja kas­vat­ta­jien vä­lin­pi­tä­mät­tö­myys voi vai­kut­taa sal­li­vuu­del­ta ja nuor­ten ym­mär­tä­mi­sel­tä. Täl­löin­kin nuo­ri tar­vit­see ai­kui­sel­ta tu­kea ja ra­jo­ja va­lin­toi­hin. Ai­kuis­ten tu­lee puut­tua nuor­ten ni­ko­tii­ni­tuot­tei­den käyt­töön, sil­lä muu­toin he omal­la toi­min­nal­laan al­tis­ta­vat nuo­ret riip­pu­vuu­del­le sekä ter­veys­hai­toil­le.

On tär­ke­ää käy­dä nuo­ren kans­sa avoin­ta kes­kus­te­lua, myös päih­teis­tä. Vuo­ro­vai­kut­tei­nen kes­kus­te­lu on yh­tey­den luo­mis­ta omaan nuo­reen, ja sitä nuo­ret it­se kai­paa­vat. Par­haim­mas­sa ta­pauk­ses­sa kes­kus­te­lu tu­kee nuo­ren it­se­tun­toa ko­ros­ta­en vas­tuu­ta it­ses­tä ja lä­him­mis­tä. Tä­hän kes­kus­te­luun tar­vi­taan ai­kui­sel­ta kes­kus­te­li­jal­ta sel­keä oma nä­ke­mys asi­ois­ta ja ky­kyä kuun­nel­la. Nuo­ri voi luot­taa lä­hei­seen ih­mi­seen ja saa hä­nel­tä apua ja tu­kea.

Läs­nä­o­le­va van­hem­muus ja huo­len­pi­to omas­ta lap­ses­ta ovat tär­kei­tä päih­tei­den käy­töl­tä suo­jaa­via te­ki­jöi­tä. Per­hees­sä, jos­sa läs­nä­o­le­va van­hem­muus to­teu­tuu, huo­ma­taan pie­ni­ä­kin asi­oi­ta tai muu­tok­sia nuo­ren toi­min­nas­sa. Siel­lä näh­dään tai aa­vis­te­taan, mitä ta­pah­tuu, ja asi­ois­ta us­kal­le­taan pu­hua. Siel­lä ja­e­taan ta­pah­tu­mia, pet­ty­myk­siä, toi­vei­ta ja tun­tei­ta. Pyy­de­tään apua ja kes­kus­tel­laan, luo­te­taan ja ko­e­taan lä­hei­syyt­tä. Läs­nä­o­le­vas­sa per­hees­sä nuo­ren it­se­tun­to vah­vis­tuu ja hän pys­tyy re­a­goi­maan tiu­kis­sa­kin ti­lan­teis­sa ko­to­na opi­tun mal­lin mu­kai­ses­ti sa­no­mal­la ei sil­loin kun sitä tar­vi­taan.

Nuo­ren elä­mäs­sä on ai­na­kin kak­si koh­taa, jois­sa van­hem­mil­la on mah­dol­li­suus vai­kut­taa lap­sen­sa sään­nöl­li­seen ni­ko­tii­ni­tuot­tei­den käyt­töön. Toi­nen on en­nal­ta eh­käi­se­väs­ti en­nen ko­kei­lua ja toi­nen on heti sen jäl­keen, jos nuo­ri jää kiin­ni ko­kei­lus­ta. Hy­vä­nä mo­ti­voin­ti­kei­no­na ovat eri­lai­set pal­kin­not tai sank­ti­ot. Ko­ke­muk­sem­me poh­jal­ta voim­me to­de­ta, et­tä jos nuo­rel­la on jo­ta­kin muu­ta odo­tet­ta­vaa tai me­ne­tet­tä­vää, hän va­lit­see mie­luum­min ni­ko­tii­nit­to­muu­den. Näi­tä on hyvä poh­tia per­hees­sä etu­kä­teen, en­nen 13–15 ikä­vuot­ta, joka on tyy­pil­li­nen ni­ko­tii­ni­tuot­tei­den ko­kei­lui­kä. Sekä pal­kin­to­jen et­tä sank­ti­oi­den pi­tää ol­la to­teu­tet­ta­vis­sa ja van­hem­pien teh­tä­vä on nou­dat­taa omaa osuut­taan so­pi­muk­ses­ta.

Mer­kit­tä­vä ris­ki­te­ki­jä ja mah­dol­lis­ta­va te­ki­jä nuor­ten ni­ko­tii­ni­tuot­tei­den käy­töl­le on van­hem­pien oma tu­pa­koin­ti tai nuus­kan käyt­tö. Van­hem­mat voi­vat vai­kut­taa nuor­ten ni­ko­tii­ni­tuot­tei­den käyt­töön ol­la it­se käyt­tä­mät­tä ni­ko­tii­ni­tuot­tei­ta, pu­hu­mal­la hai­tois­ta ja vaa­rois­ta sekä an­ta­mal­la pal­kin­to­ja ni­ko­tii­nit­to­muu­des­ta tai sank­ti­oi­ta ko­kei­lus­ta ja käy­tös­tä. Toi­saal­ta on ym­mär­ret­tä­vä muut­kin nuo­ren elä­mään vai­kut­ta­vat te­ki­jät ja ih­mi­set, mit­kä voi­vat lo­pul­ta rat­kais­ta nuo­ren va­lin­nan käyt­tää ni­ko­tii­ni­tuot­tei­ta.

On tär­ke­ää, et­tä ni­ko­tii­ni­tuot­tei­den käyt­töön puu­tu­taan myös kou­lu­ai­ka­na ja har­ras­tus­toi­min­nois­sa. Nuor­ten elä­mäs­sä ole­vien ai­kuis­ten teh­tä­vä on suo­ja­ta ym­pä­ris­töä päih­teil­tä ja päih­de­hai­toil­ta. On myös hyvä oh­ja­ta nuo­ri ja per­he ha­ke­maan apua mah­dol­li­sim­man var­hai­ses­sa vai­hees­sa, mi­kä­li per­heen omat kei­not ovat riit­tä­mät­tö­mät. Voi ol­la, et­tä van­hem­mat tar­vit­se­vat apua ja tu­kea ym­mär­tääk­seen oman mah­dol­li­suu­ten­sa toi­mia päih­de­kas­vat­ta­ja­na ja vai­kut­taa nuo­ren ko­kei­lui­hin ja va­lin­toi­hin.

Per­jan­tai­na 26.8. vie­te­tään val­ta­kun­nal­lis­ta Sa­vu­ton Suo­mi -päi­vää. Tä­män myö­tä ha­lu­am­me muis­tut­taa, et­tä ni­ko­tii­ni­tuot­tei­den lo­pet­ta­mi­nen kan­nat­taa ai­na: se on pää­tös, jota et kadu. Pa­ras­ta on ol­la aloit­ta­mat­ta ol­len­kaan.

Lau­ra Sil­lan­pää, eh­käi­se­vän päih­de- ja mie­len­ter­veys­työn koor­di­naat­to­ri / Kou­vo­lan kau­pun­ki

Suvi Lyy­ti­käi­nen, per­he­kes­kus­koor­di­naat­to­ri / Kym­so­te

Heli Vai­ja, asi­an­tun­ti­ja / Eh­käi­se­vä päih­de­työ EHYT ry

Ga­ri­ta Sundst­röm, pu­heen­joh­ta­ja / Kou­vo­lan van­hem­mat KO­VAT ry

Chris­ta Car­pe­lan, toi­min­nan­joh­ta­ja / Man­ner­hei­min Las­ten­suo­je­lu­lii­ton Kaak­kois-Suo­men pii­ri ry