Tei­ja Pii­pa­ri

Pu­hei­ta, mu­siik­kia ja ru­nout­ta. Kuo­hu­vii­nil­lä kip­pis­te­lyä.

Me­ren ää­rel­lä Kot­kan Kuu­si­seen, Juha Vai­ni­on ka­dun var­rel­le, oli vii­me vii­kon kes­ki­viik­ko­na ko­koon­tu­nut jouk­ko pai­kal­lis­ta kult­tuu­ri­vä­keä Kot­kan kau­pun­gin kult­tuu­ri­joh­ta­ja Tomi Pu­ro­vaa­raa myö­ten. Juh­lan ai­hee­na oli Tono d´Eu­ro­pa, Eu­roo­pan ää­ni ni­mi­nen teos, joka vuo­sien odo­tuk­sen jäl­keen vih­doin ja vii­mein vi­hit­tiin vi­ral­li­ses­ti käyt­töön.

Kot­ka­lai­sen musiik­ki­pe­da­go­gin Har­ri Se­tä­län ide­oi­ma ja ku­van­veis­tä­jän Ol­li Man­te­reen veis­tä­mä teos on val­mis­tu­nut ja asen­net­tu pai­kal­leen jo vii­ti­sen vuot­ta sit­ten, mut­ta pal­jas­tus­kek­ke­rit jäi­vät ko­ro­nan ta­kia pi­tä­mät­tä.

Vih­ki­mis­ti­lai­suu­den yh­te­nä pon­ti­me­na oli te­ok­sen yh­tey­teen ke­säl­lä saa­tu kylt­ti, jos­sa ker­ro­taan, mis­tä oi­kein on kyse.

– Kos­ka kylt­tiä ei ole ol­lut, ih­mi­set ovat vuo­sien var­rel­la ih­me­tel­leet, et­tä mikä tämä oi­kein on, ker­too Se­tä­lä.

Juho Roslakka kumautti vihkiäistilaisuuden alkaneeksi.

Van­han tuk­kip­roo­mun me­tal­lis­ta työs­tet­ty ti­la­tai­de­te­os Tono d´Eu­ro­pa on myö­tä­tun­non osoi­tus me­reen huk­ku­neil­le.

Sen in­noit­ta­ja­na ja erään­lai­se­na si­sar­te­ok­se­na on Lam­pe­du­san saa­rel­la Ita­li­as­sa si­jait­se­va Por­ta d’Eu­ro­pa, Eu­roo­pan port­ti. Lam­pe­du­sa on paik­ka, jon­ka kaut­ta lait­to­mat siir­to­lai­set pyr­ki­vät Eu­roop­paan. Man­te­reen te­ok­sen juu­ret ovat vuo­des­sa 2015, jol­loin Suo­meen­kin saa­pui en­nä­tys­mää­rä tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta.

Soiva tilataideteos sai kyltin kesän aikana.

Suo­men kult­tuu­ri­ra­has­to myön­si vuon­na 2015 soi­van ti­la­tai­de­te­ok­sen to­teut­ta­mi­seen 150 000 eu­ron apu­ra­han, jon­ka saa­ja­na oli yh­tei­söl­lis­tä toi­min­taa ko­ros­ta­va yh­dis­tys Pau­ke­pii­ri ry.

Veis­tok­sen ”isän” Har­ri Se­tä­län aja­tuk­sen mu­kaan Tono d´Eu­ro­pa ei ole ai­no­as­taan veis­tos, vaan myös soi­tin. Teos tun­ne­taan myös työ­ni­mel­lä Lai­va­rau­taa.

Lai­va­rau­taa se on, sa­noi Har­ri Se­tä­län Yr­jö-isä 60-lu­vul­la, kun hän oli poi­kan­sa kans­sa lai­vo­ja ihai­le­mas­sa Kan­ta­sa­ta­mas­sa. Se py­syy pin­nal­la, kun sitä on tar­peek­si, jat­koi isä.

– Olen siis jo lap­ses­ta pi­tä­en ol­lut kiin­nos­tu­nut sa­ta­mas­ta ja lai­vois­ta, Se­tä­lä sa­noo.

Soivan tilateoksen ympärille ryhmittyi joukko kotkalaisia kulttuuritoimijoita ja -ystäviä.

Vauh­tia aja­tuk­siin Har­ri Se­tä­lä sai 2000-lu­vun alus­sa, kun sana lai­va­rau­taa jäi usein mie­leen pyö­ri­mään ko­to­na sau­no­mi­sen yh­tey­des­sä: rau­das­ta­han on myös kel­lo­pe­li val­mis­tet­tu, ja se­hän soi, jo­ten mi­ten­hän on, soi­ko lai­va­rau­ta, jos sen saa pa­loik­si?

– Näil­lä miet­teil­lä läh­din liik­keel­le ke­hit­te­le­mään aja­tus­ta ”lai­va­rau­taa-pen­ta­kor­dis­ta”, vii­des­tä sä­ve­les­tä, jot­ka on veis­tet­ty juu­ri lai­va­rau­das­ta.

Se­tä­lä ot­ti yh­teyt­tä ku­van­veis­tä­jä Ol­li Man­te­ree­seen, sä­vel­tä­jä Mar­ko Pu­roon ja Kymi Sin­fo­niet­tan sil­loi­seen toi­mi­tus­joh­ta­ja Riik­ka Luos­ta­ri­seen yh­teis­työn käyn­nis­tä­mi­sek­si.

– Ja kuin ih­me, kaik­ki oli­vat heti mu­ka­na, hän muis­te­lee.

Syn­tyi soi­va teos Tono d´Eu­ro­pa sekä sil­le ja or­kes­te­ril­le ni­mik­ko­sä­vel­lys Lai­va­rau­taa.