Jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa on vii­me ai­koi­na näh­ty näyt­tä­viä ulos­tu­lo­ja, joil­la huo­mio on py­rit­ty siir­tä­mään pois sii­tä, mitä STEA-leik­kauk­set käy­tän­nös­sä tar­koit­ta­vat ih­mis­ten ter­vey­del­le ja hy­vin­voin­nil­le. Po­lii­tik­ko­jen pu­heet "jär­jes­tö­jen hil­lo­tol­pis­ta" ja "jär­jes­tö­räls­sis­tä" ovat re­to­riik­kaa, jol­la luo­daan har­haan­joh­ta­va mie­li­ku­va sii­tä, et­tä STEA-ra­hoi­tuk­sel­la yl­lä­pi­de­tään tar­peet­to­mia ra­ken­tei­ta ja suo­ja­työ­paik­ko­ja, vaik­ka to­del­li­suu­des­sa ra­hoi­tus koh­dis­tuu ih­mis­ten hy­vin­voin­tia ja ter­veyt­tä tu­ke­vaan toi­min­taan.

Kun STEA-ra­hoi­tus­ta lei­ka­taan, lei­ka­taan toi­min­nas­ta, joka tu­kee ih­mi­siä sil­loin, kun he ovat sai­rai­ta, krii­sis­sä, yk­si­näi­siä, mie­len­ter­vey­den kans­sa kamp­pai­le­via, päih­de­ris­kis­sä ole­via tai muu­toin vai­ke­as­sa elä­män­ti­lan­tees­sa ole­via. Toi­sin sa­no­en: lei­ka­taan so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon tu­ki­pal­ve­luis­ta.

Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin edis­tä­mi­sen pe­ru­sa­ja­tus on yk­sin­ker­tai­nen: ta­voit­tee­na on eh­käis­tä sai­rauk­sia ja on­gel­mia. Jos sii­nä on­nis­tu­taan, tar­vi­taan vä­hem­män päi­vys­tys­käyn­te­jä, vä­hem­män eri­kois­sai­raan­hoi­toa, vä­hem­män las­ten­suo­je­lua, vä­hem­män krii­si­pal­ve­lu­ja ja vä­hem­män ras­kai­ta so­si­aa­li­pal­ve­lu­ja. En­nal­ta­eh­käi­sy mak­saa vä­hem­män kuin on­gel­mien kor­jaa­mi­nen jäl­ki­kä­teen. Sik­si on­kin nu­rin­ku­ris­ta sääs­tää juu­ri niis­tä toi­mis­ta, joil­la voi­tai­siin vält­tää tu­le­vai­suu­den suu­rim­mat kus­tan­nuk­set.

Jär­jes­tö­räls­sis­tä pu­hu­mi­nen on huo­mi­o­noh­jaus­kei­no. Kun kes­kus­te­lu saa­daan pyö­ri­mään ole­tet­tu­jen etu­ryh­mien ja "tur­han toi­min­nan" ym­pä­ril­lä, ei enää pu­hu­ta sii­tä, mitä konk­reet­ti­ses­ti ka­to­aa. Kes­kus­te­lu ei enää kos­ke nii­tä ih­mi­siä, jot­ka jää­vät il­man apua. Sa­noi­sin, et­tä tämä on pe­rus­po­pu­lis­tis­ta re­to­riik­kaa. Yk­sin­ker­tais­te­taan mo­ni­mut­kai­nen asia ja häi­vy­te­tään to­del­li­set vai­ku­tuk­set.

Leik­kaus­ten puo­lus­ta­jat pu­hu­vat sääs­töis­tä. Se on rei­lu kes­kus­te­lu käy­tä­väk­si. Jul­ki­nen ta­lous on tiu­koil­la, ei­kä mi­kään me­no­e­rä voi ol­la au­to­maat­ti­ses­ti kos­ke­ma­ton. Mut­ta sil­loin pi­tää myös us­kal­taa vas­ta­ta seu­raa­viin ky­sy­myk­siin: Mitä ta­pah­tuu, kun en­nal­ta­eh­käi­syä vä­hen­ne­tään? Mitä ta­pah­tuu, kun ih­mi­nen ei saa tu­kea ajois­sa? Mitä ta­pah­tuu, kun on­gel­mat pää­se­vät kas­va­maan suu­rem­mik­si, kal­liim­mik­si ja vai­ke­am­min hoi­det­ta­vik­si? Kyse on las­kun siir­tä­mi­ses­tä myö­hem­mäk­si.

Lo­pul­ta yh­teis­kun­nan mo­raa­lia mit­taa se, mi­ten se koh­te­lee hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­via ih­mi­siä. On­ko ta­voit­tee­na to­del­la vai­kut­ta­vam­pi ja kes­tä­väm­pi yh­teis­kun­ta ja jul­ki­nen ta­lous? Vai olem­me­ko tyy­ty­mäs­sä ajat­te­luun, jos­sa kaik­kein hal­vin po­ti­las on kuol­lut po­ti­las? Se on ky­sy­mys, jo­hon leik­kaus­ten puo­lus­ta­jien pi­täi­si vas­ta­ta en­nen kuin yh­tä­kään "hil­lo­tolp­paa" kaa­de­taan. Toki nyt ol­laan jo pa­has­ti myö­häs­sä ei­kä vai­ku­tuk­set ole enää te­o­reet­ti­sia.

Päi­vi In­berg

pu­heen­joh­ta­ja

Suo­men lähi- ja pe­rus­hoi­ta­ja­liit­to Su­Per