Ketä tai mitä Jyri Leh­to­nen val­men­taa?

En­tä Roo­pe Mä­ke­lä?

Vi­sai­lu­ky­sy­myk­si­nä nämä oli­si­vat hel­pon­lai­sia, ai­na­kin ky­men­laak­so­lai­sil­le penk­kiur­hei­li­joil­le. Leh­to­nen val­men­taa Kou­vo­ja mies­ten ko­ris­lii­gas­sa ja Mä­ke­lä KTP Bas­ke­tia.

Mut­ta em­me vi­sai­le, vaan poh­dim­me sy­vem­pää ky­sy­mys­tä: kun ko­ri­pal­lo­val­men­ta­ja yli­pää­tään val­men­taa jouk­ku­et­taan, ketä tai mitä hän en­si­si­jai­ses­ti val­men­taa?

Ky­sy­myk­seen on ole­mas­sa oi­kea vas­taus ja ylei­nen vää­rä vas­taus. Jul­ki­suu­des­sa on vii­me ai­koi­na useim­mi­ten esi­tet­ty se vää­rä.

Ky­sy­mys­tä kan­nat­taa poh­tia, sil­lä oi­ke­an vas­tauk­sen oi­val­ta­mi­nen aut­taa naut­ti­maan mat­seis­ta en­tis­tä enem­män.

Sitä yleis­tä vää­rää vas­taus­ta le­vit­tää muun mu­as­sa Suo­men Val­men­ta­jat.

Yh­dis­tyk­sel­lä on kam­pan­ja ni­mel­tä “Val­men­ta­jal­la on vä­liä”. Sil­lä edis­te­tään ur­hei­li­ja­läh­töis­tä toi­min­taa

Eli toi­min­taa, jos­sa “val­men­ta­jan tär­kein ta­voi­te on aut­taa ur­hei­li­jaa löy­tä­mään, ke­hit­tä­mään ja käyt­tä­mään omia voi­ma­va­ro­jaan”.

“Kes­ki­ös­sä on ur­hei­li­ja – hä­nen voi­ma­va­ran­sa ja si­säi­nen ha­lun­sa op­pia.”

Suo­men Val­men­ta­jat ha­lu­aa edis­tää tätä lä­hes­ty­mis­ta­pa kai­kes­sa ur­hei­lus­sa: “Hyvä val­men­nus on ih­mi­sen val­men­ta­mis­ta niin yk­si­lö- kuin jouk­ku­e­la­jeis­sa.”

Tämä tar­koit­tai­si, et­tä val­men­ta­es­saan Kou­vo­ja Jyri Leh­to­nen val­men­tai­si en­si­si­jai­ses­ti jouk­ku­een yk­sit­täi­siä pe­laa­jia – siis Aus­tin But­le­ria, Han­nes Pöl­lää, Joel Män­tys­tä ja niin edel­leen.

Tämä Suo­men Val­men­ta­jien pro­pa­goi­ma lä­hes­ty­mis­ta­pa on vää­rä hy­vin yk­sin­ker­tai­ses­ta syys­tä.

“Ko­ri­pal­loa pe­laa kak­si jouk­ku­et­ta, joil­la kum­mal­la­kin on vii­si pe­laa­jaa. Kum­pi­kin jouk­kue yrit­tää heit­tää pal­lon vas­tus­ta­jan­sa ko­riin ja es­tää tois­ta jouk­ku­et­ta te­ke­mäs­tä ko­ria.”

Näin sa­no­taan ko­ri­pal­lo­sään­nöis­sä. Pe­liä pe­laa­vat siis en­si­si­jai­ses­ti jouk­ku­eet. Jouk­ku­eet voit­ta­vat ja hä­vi­ä­vät, ei­vät yk­si­löt.

Peli on jouk­ku­e­läh­töi­nen, ja sel­lais­ta on sen val­men­ta­mi­nen­kin.

Pe­laa­jat pe­laa­vat vas­ta tois­si­jai­ses­ti eli osa­na jouk­ku­et­ta. Ur­hei­li­ja­läh­töi­syy­des­tä eli yk­si­lö­kes­kei­syy­des­tä pu­hu­mi­nen on har­haan­joh­ta­vaa.

Ko­ri­pal­los­sa kaik­kien jouk­ku­e­ka­ve­rien ja kaik­kien vas­tus­ta­jien toi­min­ta vai­kut­taa kaik­kiin pe­laa­jiin. Yk­sit­täis­ten pe­laa­jien toi­min­taa ei voi ar­vi­oi­da ir­ral­laan jouk­ku­ei­den toi­min­nas­ta.

Se on kuin yrit­täi­si ym­mär­tää kes­kus­te­lua yk­sit­täis­ten sa­no­jen yh­teen­las­ku­na. Vaik­ka juju on sa­no­jen ja lau­sei­den vä­li­sis­sä suh­teis­sa.

Kun Kou­vot ja KTP Bas­ket koh­taa­vat, Aus­tin But­le­rin toi­min­taa voi ar­vi­oi­da vain osa­na Kou­vo­jen toi­min­taa. Sekä Kou­vo­jen et­tä KTP:n toi­min­taa voi ar­vi­oi­da vain osa­na nii­den vä­lis­tä kamp­pai­lua.

Sama lo­giik­ka kos­kee kaik­kia niin sa­not­tu­ja tun­keu­tu­mis­pe­le­jä. Jouk­ku­een suo­ri­tus syn­tyy pe­laa­jien vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta, ei pe­laa­jien yh­teen­las­ke­tuis­ta yk­si­lö­suo­ri­tuk­sis­ta.

Tämä piir­re erot­taa esi­mer­kik­si ko­ri­pal­lon ja jal­ka­pal­lon vaik­ka­pa vies­ti­hiih­dos­ta ja kei­lai­lun jouk­ku­e­kil­pai­lus­ta.

Sitä ei Suo­men Val­men­ta­jat ei­kä ku­kaan muu­kaan voi muuk­si muut­taa.

Ur­hei­li­ja­läh­töi­syys ja ur­hei­li­ja­kes­kei­nen val­men­nus ko­ros­tu­vat sil­ti jul­ki­ses­sa pu­hees­sa mo­nes­ta syys­tä.

Am­mat­ti­lai­sur­hei­lua myy­dään su­per­täh­dil­lä eli yk­si­löil­lä. Ju­ni­o­riur­hei­lus­sa har­ras­ta­jien per­heis­tä on tul­lut seu­ro­jen asi­ak­kai­ta. Yk­si­lö­kes­kei­syys on nou­se­va yh­teis­kun­nal­li­nen tren­di.

Yk­si­lö­la­jeis­sa val­men­nus on­kin ur­hei­li­ja­läh­töis­tä, kos­ka la­jien ole­mus on yk­si­lö­kes­kei­nen.

Mut­ta Suo­men Val­men­ta­jien puhe kai­ken val­men­nuk­sen ur­hei­li­ja­läh­töi­syy­des­tä on vas­tuu­ton­ta.

Ko­ri­pal­lon ja mui­den tun­keu­tu­mis­pe­lien ole­mus on jouk­ku­e­läh­töi­nen, kol­lek­tii­vi­nen. Sik­si nii­den val­men­nus­kin on väis­tä­mät­tä jouk­ku­e­läh­töis­tä, ja sel­lai­se­na sitä tu­lee miet­tiä ja ke­hit­tää.

Jouk­ku­e­läh­töi­syyt­tä yri­te­tään ikään kuin hä­peil­len peit­tää, vaik­ka se on pait­si vää­jää­mä­tön­tä myös ki­vaa. Olem­me yh­tei­söl­li­siä otuk­sia, ja nau­tim­me kol­lek­tii­vii­suu­den ko­ke­muk­sis­ta. Em­me me ole evo­luu­ti­os­sa ke­hit­ty­neet yk­si­lö­kes­kei­sik­si.

Jouk­ku­e­läh­töi­syy­den ym­mär­tä­mi­nen li­sää myös penk­kiur­hei­li­joi­den kat­se­lu­nau­tin­toa. Kun kes­kit­tyy yk­sit­täis­ten pe­laa­jien si­jaan hei­dän vuo­ro­vai­ku­tuk­seen­sa, avau­tuu ko­ko­naan uu­si maa­il­ma.

Kuin al­kai­si yk­sit­täis­ten sa­no­jen si­jaan ym­mär­tää en­sin ko­ko­nai­sia lau­sei­ta ja lo­pul­ta kes­kus­te­lu­ja.

Har­ri Man­no­nen

Kir­joit­ta­ja on ko­ri­pal­lo­val­men­ta­ja ja Suo­men Val­men­ta­jien jä­sen. Si­taa­tit: suo­men­val­men­ta­jat.fi ja bas­ket.fi.