Harri Mannonen Pariisin koripallojoukkueeseen
Mielipide: Kouvolan valtuustossa on sammutettu valot
Kuusankosken Rantapuiston sillan ja raitin rakentaminen sekä Mielakan hiihtoylikulun perustusten korjaustyöt käynnistyivät
Heijastimella bussiin maksutta Kotkan joulunavauksen päivänä
Kotkan kaupunki julistautuu Suomen piparipääkaupungiksi
Mielipide: Maailman vihrein akkumateriaalitehdas
Kotkan Citymarketin kauppias vaihtuu
Yhteinen taival alkoi kynsistä
Miun & ihanan kaupan tarina
Kotihoitoa Kouvolassa - Myö välitetään sinusta!
KTP Basketin Vili Nyman ajaa kohti koria kolmen Kouvon välistä. Kuva on syyskuisesta harjoitusottelusta.
Mikko Mäkelä
Analyysi: Koripalloa ei voi valmentaa urheilijalähtöisesti, vaikka Suomen Valmentajat antaa niin ymmärtää
Ketä tai mitä Jyri Lehtonen valmentaa?
Entä Roope Mäkelä?
Visailukysymyksinä nämä olisivat helponlaisia, ainakin kymenlaaksolaisille penkkiurheilijoille. Lehtonen valmentaa Kouvoja miesten korisliigassa ja Mäkelä KTP Basketia.
Mutta emme visaile, vaan pohdimme syvempää kysymystä: kun koripallovalmentaja ylipäätään valmentaa joukkuettaan, ketä tai mitä hän ensisijaisesti valmentaa?
Kysymykseen on olemassa oikea vastaus ja yleinen väärä vastaus. Julkisuudessa on viime aikoina useimmiten esitetty se väärä.
Kysymystä kannattaa pohtia, sillä oikean vastauksen oivaltaminen auttaa nauttimaan matseista entistä enemmän.
Sitä yleistä väärää vastausta levittää muun muassa Suomen Valmentajat.
Yhdistyksellä on kampanja nimeltä “Valmentajalla on väliä”. Sillä edistetään urheilijalähtöistä toimintaa
Eli toimintaa, jossa “valmentajan tärkein tavoite on auttaa urheilijaa löytämään, kehittämään ja käyttämään omia voimavarojaan”.
“Keskiössä on urheilija – hänen voimavaransa ja sisäinen halunsa oppia.”
Suomen Valmentajat haluaa edistää tätä lähestymistapa kaikessa urheilussa: “Hyvä valmennus on ihmisen valmentamista niin yksilö- kuin joukkuelajeissa.”
Tämä tarkoittaisi, että valmentaessaan Kouvoja Jyri Lehtonen valmentaisi ensisijaisesti joukkueen yksittäisiä pelaajia – siis Austin Butleria, Hannes Pöllää, Joel Mäntystä ja niin edelleen.
Tämä Suomen Valmentajien propagoima lähestymistapa on väärä hyvin yksinkertaisesta syystä.
“Koripalloa pelaa kaksi joukkuetta, joilla kummallakin on viisi pelaajaa. Kumpikin joukkue yrittää heittää pallon vastustajansa koriin ja estää toista joukkuetta tekemästä koria.”
Näin sanotaan koripallosäännöissä. Peliä pelaavat siis ensisijaisesti joukkueet. Joukkueet voittavat ja häviävät, eivät yksilöt.
Peli on joukkuelähtöinen, ja sellaista on sen valmentaminenkin.
Pelaajat pelaavat vasta toissijaisesti eli osana joukkuetta. Urheilijalähtöisyydestä eli yksilökeskeisyydestä puhuminen on harhaanjohtavaa.
Koripallossa kaikkien joukkuekaverien ja kaikkien vastustajien toiminta vaikuttaa kaikkiin pelaajiin. Yksittäisten pelaajien toimintaa ei voi arvioida irrallaan joukkueiden toiminnasta.
Se on kuin yrittäisi ymmärtää keskustelua yksittäisten sanojen yhteenlaskuna. Vaikka juju on sanojen ja lauseiden välisissä suhteissa.
Kun Kouvot ja KTP Basket kohtaavat, Austin Butlerin toimintaa voi arvioida vain osana Kouvojen toimintaa. Sekä Kouvojen että KTP:n toimintaa voi arvioida vain osana niiden välistä kamppailua.
Sama logiikka koskee kaikkia niin sanottuja tunkeutumispelejä. Joukkueen suoritus syntyy pelaajien vuorovaikutuksesta, ei pelaajien yhteenlasketuista yksilösuorituksista.
Tämä piirre erottaa esimerkiksi koripallon ja jalkapallon vaikkapa viestihiihdosta ja keilailun joukkuekilpailusta.
Sitä ei Suomen Valmentajat eikä kukaan muukaan voi muuksi muuttaa.
Urheilijalähtöisyys ja urheilijakeskeinen valmennus korostuvat silti julkisessa puheessa monesta syystä.
Ammattilaisurheilua myydään supertähdillä eli yksilöillä. Junioriurheilussa harrastajien perheistä on tullut seurojen asiakkaita. Yksilökeskeisyys on nouseva yhteiskunnallinen trendi.
Yksilölajeissa valmennus onkin urheilijalähtöistä, koska lajien olemus on yksilökeskeinen.
Mutta Suomen Valmentajien puhe kaiken valmennuksen urheilijalähtöisyydestä on vastuutonta.
Koripallon ja muiden tunkeutumispelien olemus on joukkuelähtöinen, kollektiivinen. Siksi niiden valmennuskin on väistämättä joukkuelähtöistä, ja sellaisena sitä tulee miettiä ja kehittää.
Joukkuelähtöisyyttä yritetään ikään kuin häpeillen peittää, vaikka se on paitsi vääjäämätöntä myös kivaa. Olemme yhteisöllisiä otuksia, ja nautimme kollektiiviisuuden kokemuksista. Emme me ole evoluutiossa kehittyneet yksilökeskeisiksi.
Joukkuelähtöisyyden ymmärtäminen lisää myös penkkiurheilijoiden katselunautintoa. Kun keskittyy yksittäisten pelaajien sijaan heidän vuorovaikutukseensa, avautuu kokonaan uusi maailma.
Kuin alkaisi yksittäisten sanojen sijaan ymmärtää ensin kokonaisia lauseita ja lopulta keskusteluja.
Harri Mannonen
Kirjoittaja on koripallovalmentaja ja Suomen Valmentajien jäsen. Sitaatit: suomenvalmentajat.fi ja basket.fi.
(05) 210 4400
PL 140, 48101 Kotka
PL 238, 48101 Kotka
Kymenlaaksonkatu 10, 48100 Kotka (avoinna sopimuksen mukaan)
myynti@pkank.fi
aineistot@pkank.fi
toimitus@pkank.fi
etunimi.sukunimi@pkank.fi
Teija Piipari
Sivustomme käyttää evästeitä.