Tei­ja Pii­pa­ri

– Juo­ko kaik­ki kah­via, pait­si yk­si, Ar­ja? Ir­ma Puus­ti­nen ky­syy ja nap­paa kah­vi­kan­nun näp­pei­hin­sä.

– Yk­si poik­keus pi­tää ai­na ol­la, sa­noo Ar­ja Luuk­kai­nen, hy­myi­lee ja ot­taa vas­taan tee­kup­pin­sa.

Ke­sä­kui­se­na kes­ki­viik­ko­na on kot­ka­lai­sen Puus­ti­sen va­loi­saan ker­ros­ta­lo­ko­tiin osoit­tees­sa Ky­men­laak­son­ka­tu 13 ko­koon­tu­nut jouk­ko naa­pu­rei­ta. Ta­ka­pi­hal­le alun­pe­rin suun­ni­tel­lut pe­rin­tei­set pi­ha­kah­vit piti sa­tei­sen sään ta­kia vaih­taa len­nos­sa si­sä­kah­veik­si.

Kah­vi­lu­si­kat ki­li­se­vät ku­peis­sa ja pöy­dän her­kut up­po­a­vat sui­hin sa­mal­la, kun naa­pu­ruk­set vuo­roin ja ai­ka pal­jon pääl­lek­käin­kin in­nos­tu­vat ker­to­maan so­si­aa­li­ses­ta ta­lo­yh­ti­ös­tään. Kai­ken a ja o on puu­ha­po­ruk­ka, joka muun mu­as­sa huo­leh­tii piha-alu­een kuk­ka­sis­ta ja is­tu­tuk­sis­ta, sekä is­tus­ke­lu­a­lu­ees­ta, jos­sa ke­säl­lä kah­vi­tel­laan ja gril­la­taan.

– On tul­lut maa­lat­tua ta­lon pää­tyä ja mä­es­tä muu­ria, lu­et­te­lee Jou­ko Malm vii­ta­ten mä­el­lä ker­ros­ta­lon edus­tan ”nyp­py­lään”. – Li­säk­si on teh­ty gril­li­paik­kaa.

– Puu­ha­po­ruk­ka te­kee siis sel­lais­ta, mi­hin huol­to­yh­tiö ei kos­ke, Ar­ja Luuk­kai­nen kom­men­toi.

Ke­säl­lä puu­ha­po­ruk­ka lait­taa pys­tyyn pi­ha­kah­vit ja muut kek­ke­rit, tal­vel­la pik­ku­jou­lut ja it­se­näi­syys­päi­vät, joi­ta vie­te­tään ai­na jon­kun ko­to­na.

– Jos olem­me si­säl­lä, olem­me yleen­sä tääl­lä Ir­mal­la, ker­too Luuk­kai­nen. – Ir­mal­la on isoin asun­to. Tar­joi­lut hoi­de­taan ai­na nyyt­ti­kes­tein.

– Tu­li­kin mie­lee­ni, et­tä kah­vi­paik­kaan oli­si kiva saa­da ka­tos, Puus­ti­nen huo­maut­taa.

Tarjoilut hoidetaan nyyttikestien periaatteella.

Ai­na tiis­tai­sin on sekä mies­ten et­tä nais­ten sau­na­vuo­rot. Pu­heen­so­ri­nan se­as­ta sel­vi­ää, et­tä tiis­tain nais­ten ”lenk­ki­sau­nas­ta” on muo­tou­tu­nut nais­ten ”sau­na­seu­ra”, jon­ka ki­voin osuus on ”vii­kon mo­kat”. Sil­loin ku­kin ker­too vuo­rol­laan, et­tä mitä on tul­lut tö­pek­sit­tyä: on­ko unoh­tu­nut avai­met tai pe­su­tu­vas­sa va­hin­gos­sa pyy­kän­nyt vää­räl­lä vuo­rol­la.

– Sau­na­seu­ras­sa on vä­keä vä­hän, mut­ta si­tä­kin ko­vem­pi me­te­li. Se kuu­luu var­maan rap­pu­käy­tään as­ti, nau­rah­taa Vir­pi Laak­so­nen.

Jou­ko Malm huo­maut­taa, et­tä kun hän Sirk­ka-vai­mon­sa kans­sa muut­ti ta­loon kol­me vuot­ta sit­ten, ei mie­hil­lä ol­lut asi­aa löy­lyi­hin

– Niin­pä vaa­din mie­hil­le­kin vuo­roa. Sain mu­kaan ka­ve­rin, et­tä mei­tä on kak­si ja oma vuo­ro saa­daan.

– Jos­kus ai­em­min mie­hil­lä oli vuo­ro, mut­ta ei vaan ol­lut kä­vi­jöi­tä, Luuk­kai­nen tie­tää ker­toa.

Soh­val­la is­tuu ja ta­ri­noin­tia kuun­te­lee ta­lon van­hin asu­kas Mau­no Aar­nio vie­res­sään Emi­lia La­na­mo, vä­li­ai­kai­sa­su­kas.

– Asun ta­lo­re­mont­tim­me ajan van­hem­pie­ni omis­ta­mas­sa asun­nos­sa. En ole mu­ka­na puu­ha­po­ru­kas­sa, mut­ta olen kuul­lut toi­min­nas­ta. Kuu­los­taa mu­ka­val­le, et­tä ker­ros­ta­los­sa on yh­tei­söl­lis­tä toi­min­taa.

Ky­men­laak­son­ka­tu 13:n asuk­kaat ei­vät ole tyy­ty­neet viet­tä­mään ai­kaa yh­des­sä pel­käs­tään ko­ti­nur­kil­laan. Ret­kiä on teh­ty esi­mer­kik­si Pyh­tääl­le.

– Jos­kus on ol­tu ris­tei­lyl­lä­kin, sekä pi­det­ty om­pe­lu­seu­raa ja kä­si­työ­ker­hoa, ta­los­sa yli 40 vuot­ta viih­ty­nyt Vir­pi Laak­so­nen muis­te­lee.

Ar­ja Luuk­kai­nen asuu ta­los­sa nyt ”tois­ta kier­ros­taan”, jota si­tä­kin on kes­tä­nyt jo 12 vuot­ta.

– Ih­mi­set täs­sä ta­los­sa ovat sel­lai­sia, et­tä kun olen ot­ta­nut li­pat, niin he ovat aut­ta­neet ja ol­leet huo­lis­saan. Se tun­tuu niin mah­ta­val­ta, kun vä­li­te­tään.

Sana pi­ha­kah­veis­ta, ko­ti­kek­ke­reis­tä tai ret­kis­tä le­vi­ää ta­los­sa pus­ka­ra­di­oin, rap­pu­käy­tä­vän lap­pu­sin tai pu­he­li­mel­la soit­ta­mal­la, ker­too Muti Kar­kio.

– Ju­han­nus­ta­kin ai­na juh­li­taan, jos vaan ke­tään on pai­kal­la. Niin tä­nä­kin vuon­na, hän lu­paa.