KAI-PEK­KA VE­SA­LAI­NEN

–Ku­va­tai­de on ol­lut avi­o­puo­li­son li­säk­si mi­nun elä­mäl­le­ni hen­ki­ses­ti kan­ta­va voi­ma. Mai­non­nan ja graa­fi­sen suun­nit­te­lun eli lei­pä­työn ohel­la se on ol­lut ah­ke­ras­ti to­teut­ta­ma­ni in­to­hi­moi­nen har­ras­tus, joka on an­ta­nut run­saas­ti si­säl­töä elä­mää­ni ja tuo­nut uu­sia ys­tä­viä sekä tut­ta­vuuk­sia. Maa­laa­mi­nen on vie­nyt mi­nut si­säl­le luon­toon, eri­tyi­ses­ti erä­mai­hin ja me­rel­le. Ak­tii­vi­sim­mil­laan se on käy­nyt jopa kun­to­lii­kun­nas­ta, poh­tii yh­dek­sän vuot­ta Kot­kan­saa­rel­la asu­nut Mik­ko Ranki, jon­ka 80-vuo­tis­tai­de­näyt­te­ly on esil­lä Kot­kan pää­kir­jas­tos­sa 24. lo­ka­kuu­ta as­ti.

Täyt­tä­es­sään maa­lis­kuus­sa 80 vuot­ta Mik­ko Ran­ki jul­kai­si yli 600 te­os­ku­vaa si­säl­tä­vän Tai­teel­li­set muis­tel­mat -kir­jan. Mie­hen al­ku­pe­räi­nen aja­tus oli, et­tä hä­nen 80-vuo­tis­näyt­te­lyn­sä oli­si ajoit­tu­nut sa­moi­hin ai­koi­hin.

– Ko­ro­na-pan­de­mi­an­kin vuok­si oli pa­rem­pi, et­tä näyt­te­ly to­teu­tui vas­ta nyt syk­syl­lä, huo­maut­taa Ran­ki. Hä­nen edel­leen erit­täin ak­tii­vis­ta te­ke­mi­ses­tään to­dis­taa, et­tä puo­let näyt­te­ly­töis­tä on ol­lut ai­kai­sem­min esil­lä, mut­ta puo­let töis­tä on ku­lu­van vuo­den tuo­tan­toa.

Ran­ki on läh­töi­sin Tyr­vääl­tä. Hä­nen sai­raan­hoi­ta­ja­äi­tin­sä Mir­ja­mi oli tai­teel­li­nen luon­ne. Hän teki töi­tä ve­si­vä­reil­lä.

– Si­sa­rus­te­ni kans­sa piir­te­lim­me sii­tä läh­tien, kun kynä py­syi kä­des­sä. Maa­lau­sin­nos­tuk­se­ni läh­ti Po­ris­ta, jos­sa pik­ku­poi­ka­na kä­vin äi­ti­ni kans­sa sil­mä­lää­kä­ris­sä. Tuol­la reis­sul­la tu­tus­tuim­me F.A. Ju­se­liuk­sen mau­so­leu­miin, joka on kuu­lui­sa Ak­se­li Gal­len-Kal­le­lan suun­nit­te­le­mis­ta sei­nä­maa­lauk­sis­ta. Gal­len-Kal­le­las­ta tu­li­kin mi­nul­le ido­li ja esi­ku­va, mi­hin liit­tyy re­a­lis­ti­nen ta­pa­ni maa­la­ta.

Mai­nos­työ S-ryh­män pal­ve­luk­ses­sa vei Ran­kia paik­ka­kun­nal­ta toi­sel­le. En­sin Vam­ma­las­ta Ky­röön, sit­ten Lah­teen ja siel­tä Ha­mi­naan 1965, jol­loin ym­py­rä­kau­pun­kiin ra­ken­net­tiin uu­si SOK:n ta­va­ra­ta­lo.

– Pa­ri­kym­men­tä vuot­ta työs­ken­te­lin mai­nos­pääl­lik­kö­nä, kun­nes pe­rus­tin mai­non­nan ja graa­fi­sen suun­nit­te­lun toi­mis­ton. Ku­va­tai­tei­lu oli koko ajan te­ke­mi­sis­sä­ni mu­ka­na har­ras­tuk­se­na. Po­jis­ta­ni pe­rin­tei­tä jat­kaa Äkäs­lom­po­los­sa asu­va Es­ko, joka on kou­lu­tuk­sel­taan graa­fi­nen suun­nit­te­li­ja. Esi­mer­kik­si Hel­sin­gin yli­o­pis­ton logo on hä­nen kä­si­a­laan­sa. Poi­ka­ni Kei­jo työs­ken­te­lee Ha­mi­na­Kot­ka sa­ta­man pal­ve­luk­ses­sa.

Men­nei­den ai­ko­jen re­a­lis­mia konk­reet­ti­sim­mil­laan edus­taa kir­jas­ton näyt­te­lys­sä tuo­re öl­jy­vä­ri­työ Si­la­kan per­kaus­ta Tam­mi­os­sa 1909. Ka­la­ta­lous­tut­ki­ja T. H. Jär­ven va­lo­ku­vaa mu­kai­le­vas­sa Maa­lauk­ses­sa Tam­mi­on nai­set per­kaa­vat So­me­ris­ta saa­tua si­lak­ka­saa­lis­ta.

– Tam­mio on it­sel­le­ni paik­ka, jos­sa tu­lee käy­tyä joka kesä. Me­rel­lä liik­ku­mi­sen olen op­pi­nut ni­me­no­maan Vi­ro­lah­den–Tam­mi­on seu­tu­vil­la. Kun en­sim­mäis­tä ker­taa kä­vin me­ril­lä, se puri niin tiu­kas­ti, et­tä sen jäl­keen ovat tul­leet tu­tuik­si saa­ret ja luo­dot ai­na Vi­ro­lah­den pe­ru­koil­ta Kau­nis­saa­ren saak­ka niin, et­ten ve­sil­lä liik­ku­es­sa­ni juu­ri me­ri­kort­tia ole tar­vin­nut. To­sin muu­ta­maan vuo­teen mi­nul­la ei ole ol­lut omaa ve­net­tä, kun en enää toh­di läh­teä kom­pu­roi­maan ran­ta­kal­li­oil­le.

– Vii­me vuo­si­na olen va­lo­ku­van­nut mai­se­mia ja maa­lan­nut nii­tä sit­ten ko­to­na. Sen si­jaan 1970-lu­vun lo­pul­ta 1990-lu­vul­le maa­la­sin pal­jon ul­ko­na pai­kan pääl­lä, mikä an­taa töil­le par­haan lo­pul­li­sen si­lauk­sen. Sik­si luon­non vä­ri­maa­il­ma on men­nyt sel­käy­ti­meen, vaik­ka­kaan uu­det ka­me­rat ei­vät enää vää­ris­tä vä­ri­maa­il­maa ta­ka­vuo­sien ka­me­roi­den ta­paan.

– Olen hu­rah­ta­nut Kot­kan his­to­ri­aan, mi­hin liit­ty­en olen maa­lan­nut muu­ta­mia töi­tä – ja var­maan nii­tä tu­lee vie­lä li­sää­kin.

– Äi­ti­ni nuk­kuu vai lu­kee (1981) on en­sim­mäi­nen öl­jy­vä­reil­lä te­ke­mä­ni muo­to­ku­va. Öl­jy­vä­ri­tyä Tai­tei­li­ja Ak­se­li Gal­len-Kal­le­la Kon­gin­kan­kaal­la 1906 (2016) on omaan käyt­töö­ni te­ke­mä­ni maa­laus ase­ma­kir­ju­ri Adolf Nord­lun­din va­lo­ku­vaa mu­ka­el­len.