KAI-PEK­KA VE­SA­LAI­NEN

Kot­ka­lai­nen so­si­o­no­mi Lee­na-Kai­sa Ki­vi­o­ja tai­puu kult­tuu­rin sa­ral­la mo­neen. Hä­net tun­ne­taan lau­sun­ta­tai­tei­li­ja­na, lau­lu­no­pet­ta­ja­na ja har­ras­ta­ja­näyt­te­li­jä­nä, joka on sä­vel­tä­nyt lau­lel­mia ja hen­gel­lis­tä mu­siik­kia niin omiin kuin mui­den teks­tei­hin ai­na Ei­no Lei­non klas­sik­ko­ru­no­ja myö­ten.

Ki­vi­o­jan tuo­re le­vyp­ro­jek­ti Ei mi­kään hai­vu huk­kaan käyn­nis­tyi tois­sa syk­sy­nä, jol­loin hän pyy­si sä­es­tä­jä-pi­a­nis­ti Esa Ylös­tä so­vit­ta­maan vuo­sien var­rel­la sä­vel­tä­miä lau­lel­mi­aan. Ää­ni­tyk­set teh­tiin Ylö­sen joh­dol­la pää­o­sin yh­den päi­vän ai­ka­na vii­me huh­ti­kuus­sa Lau­lu­mies­ten ta­los­sa. Toi­se­na stu­di­o­päi­vä­nä live-tal­ti­oin­nin pääl­le li­sät­tiin ai­no­as­taan hai­ta­ri ja ki­ta­ra. Levy jul­kis­tet­tiin Ne­los­te­at­te­ril­la sun­nun­tai­na 27. syys­kuu­ta.

Mit­kä ovat omat suo­sik­ki­rai­ta­si le­vyl­lä?

– Yk­kös­suo­sik­ki­ni on ni­mi­kap­pa­le Ei mi­kään hai­vu huk­kaan, jon­ka L. Oner­van teks­ti on kuin ko­ro­na-ai­kaan teh­ty. Pi­dän Timo Pu­san teks­tiin sä­vel­tä­mäs­tä­ni kap­pa­lees­ta Sinä olet meri, kos­ka sitä oli kiva teh­dä hui­lis­tin kans­sa kah­des­taan, ja sii­nä saan vi­hel­tää. Li­säk­si suo­sik­kei­hi­ni lu­keu­tuu Aa­le Ty­nin ru­noon poh­jau­tu­va Pois haa­van leh­det leh­tä­vät.

– Tie­tys­ti ru­noi­hin – Aa­ro Hel­laa­kos­ken Nau­rua ja Kir­si Kun­nak­sen Mis­tä on pie­net ty­töt teh­ty – liit­tyy mi­nul­le hen­ki­lö­koh­tai­nen kos­ke­tus­pin­ta, kos­ka olen sä­vel­tä­nyt ne ai­ka­naan lap­sen­lap­siem­me kas­ta­jai­siin, poh­tii Ki­vi­o­ja, jon­ka omaa ru­no­tuo­tan­toa jul­kai­sul­la edus­ta­vat Si­nul­le ja Ylel­lis­tä on yhes­sä ol­la sekä Kau­niit muis­tot, jon­ka Ki­vi­o­ja on sa­noit­ta­nut ve­nä­läi­seen kan­san­lau­luun.

Ai­kai­sem­min Ki­vi­o­ja on teh­nyt klas­sis­ta ja hen­gel­lis­tä mu­siik­kia si­säl­tä­vän le­vyn Maa kau­nis al­la­ni ku­kois­taa (1999) Juk­ka Ho­vin kans­sa. Hän on sä­vel­tä­nyt mu­siik­kia myös Mar­jut Peri-Mä­ki­sen ja Mir­ja Ka­su­ri­sen hen­gel­li­siin ru­noi­hin.

– Ai­kai­sem­min lau­loin pal­jon klas­sis­ta mu­siik­kia. Olin mu­ka­na 1980-lu­vul­la mel­kein kai­kis­sa pai­kal­li­sen oop­pe­ra­yh­dis­tyk­sen mu­si­kaa­li-, ope­ret­ti- ja oop­pe­rap­ro­duk­ti­ois­sa. Ny­kyi­sin tyk­kään esit­tää lau­lel­mia, kos­ka iän mu­ka­na mez­zo­sop­raa­nok­si luo­ki­tel­tu ää­ne­ni on hiu­kan ma­ta­loi­tu­nut. Toi­sin kuin mo­nes­ti ke­vy­em­mäs­sä viih­tees­sä, jos­sa sa­noi­tuk­set voi­vat ol­la ai­ka yk­sin­ker­tai­sia, lau­lel­mis­sa sa­nat ovat yh­tä tär­kei­tä kuin mu­siik­ki.

Ylä-Sa­von Vie­re­mäl­tä ko­toi­sin ole­va Ki­vi­o­ja in­nos­tui mu­sii­kis­ta jo lap­se­na.

– Mei­dän pir­tis­säm­me pi­det­tiin niin sa­not­tua su­pis­tet­tua kou­lua, jon­ka har­mo­nin ää­neen ty­käs­tyin ja jol­la opin soit­ta­maan lau­la­ma­ni kap­pa­leet. Ra­di­os­ta kuun­te­lin har­taas­ti sel­lai­se­na pik­ku­van­ha­na klas­sis­ta mu­siik­kia, vaik­kei meil­lä ko­to­na klas­sis­ta sen kum­mem­min har­ras­tet­tu. Op­pi­kou­lu­ai­koi­na Sii­lin­jär­vel­lä kant­to­ri ha­lu­si, et­tä lau­lan ke­vät ja jou­lu­juh­lis­sa, hy­mäh­tää Ki­vi­o­ja, joka toi­mi vuo­sia lau­lu­no­pet­ta­ja­na kan­sa­lai­so­pis­tois­sa Kot­kas­sa, Ha­mi­nas­sa ja Pyh­tääl­lä.

Ki­vi­o­jal­la on kei­sa­rin­na Ka­ta­rii­nan Suu­ren roo­li Rei­jo Pau­kun kä­si­kir­joit­ta­mas­sa ja oh­jaa­mas­sa Ruot­sin­sal­mi 1790 -näy­tel­mäs­sä, jos­ta on tu­los­sa Ne­los­te­at­te­riin en­si vuo­den puo­lel­la kah­dek­san esi­tys­tä. Olen­nai­nen osa Ki­vi­o­jan tai­teel­lis­ta te­ke­mis­tä ovat Ee­va Kil­ven pie­nois­näy­tel­män Pe­ru­sih­mi­syyt­tä -esi­tyk­set, jois­sa kuul­laan cd-jul­kai­sun si­säl­tä­mä lau­lel­ma Kun ei jak­sa enää.