Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen

Mo­nel­le tämä on tut­tu ti­lan­ne: syk­syn pi­me­tes­sä ih­mi­nen hie­roo ko­to­na sil­mi­ään ja miet­tii, mitä sil­mil­le on ta­pah­tu­nut. Useim­mi­ten ky­sees­sä on ihan nor­maa­li va­lon vä­he­ne­mi­nen.

Va­lai­sin­liik­kees­sä se­son­git me­ne­vät au­rin­gon mu­kaan. Kun päi­vät ly­he­ne­vät, ale­taan va­loa kai­va­ta li­sää ko­tiin.

– Omaan ko­tiin ha­lu­taan li­sää va­loa, mut­ta myös pi­ris­tys­tä, ja mo­nes­ti juu­ri va­lais­tuk­sen uu­dis­ta­mi­nen on sii­hen hyvä rat­kai­su. Ai­na ei va­loa si­nän­sä tar­vi­ta li­sää, vaan va­lais­tus on myös tär­keä osa si­sus­tus­ta, ker­too kou­vo­la­lai­sen va­lai­sin­lii­ke Va­lo­huo­neen yrit­tä­jä Ii­ra Hyy­ti­äi­nen.

Pupu-yövalaisin istuu hyllyn reunalla, yöpöydän päällä tai kaapiston reunalla. Pupua ostetaan myös ristiäislahjaksi.

Va­lais­tuk­sel­la voi­daan ko­ros­taa ha­lut­tu­ja esi­nei­tä, mut­ta va­loil­la voi­daan tuo­da toi­vot­tua sä­vyä huo­nee­seen.

– Vää­rän vä­ri­sel­lä va­lais­tuk­sel­la voi­daan tun­nel­ma pi­la­ta. Esi­mer­kik­si jos kaa­ke­lien väri on huo­lel­la har­kit­tu, vää­rän­lai­nen va­lais­tuk­sen väri voi pi­la­ta sen.

Va­lais­tus ja sen väri kan­nat­taa­kin va­li­ta tu­ke­maan ym­pä­ris­töä.

Va­lo­ja on eri­sä­vyi­siä ja sä­vyt il­mais­taan vä­ri­läm­pö­ti­la­na kel­vi­nei­nä. Läm­pi­mät sä­vyt (2700K–3000K) ovat kel­ler­tä­viä ja luo­vat ko­dik­kaan, ren­tout­ta­van tun­nel­man. Vii­le­ät sä­vyt (4000K–6500K) ovat val­koi­sem­pia tai si­ner­tä­viä ja so­pi­vat työs­ken­te­lyyn ja ener­gi­sen il­ma­pii­rin luo­mi­seen.

– Esi­mer­kik­si lu­ku­va­lai­si­meen so­pii läm­min sävy. Kä­si­töi­tä teh­des­sä ja tum­mia lan­ko­ja kä­si­tel­les­sä vii­leä val­koi­nen valo on hy­väk­si, Ii­ra Hyy­ti­äi­nen opas­taa.

Va­lais­tus voi­daan oh­jel­moi­da myös niin, et­tä valo seu­raa vuo­ro­kau­den ai­ko­ja. Aa­mul­la valo on kyl­mem­pi ja päi­vän mit­taan se läm­pe­nee ja teho vä­he­nee, ja näin se val­mis­te­lee tu­le­vaa il­taa.

Asi­ak­kaan hel­po­tuk­sek­si si­sä­va­lai­si­mis­sa löy­tyy pal­jon kau­ko­sää­din­mal­le­ja.

– Ei tar­vit­se os­to­het­kel­lä päät­tää, mi­ten pal­jon va­loa tar­vit­see.

Va­lo­huo­ne on pe­rus­tet­tu vuon­na 1984, ja Ii­ra Hyy­ti­äi­nen on ol­lut yrit­tä­jä­nä vuo­des­ta 2010 läh­tien.

Hän on näh­nyt, et­tä va­lai­si­mis­sa tren­dit ovat mel­ko mal­til­li­set.

– Va­lai­si­mien käyt­töi­kä on noin 15 vuot­ta, ja asi­ak­kaan toi­vee­na on, et­tä se säi­lyt­tää tren­dik­kyy­ten­sä. Va­lai­si­met seu­raa­vat huo­ne­ka­lu­a­lan tren­de­jä. Skan­di­naa­vi­seen hil­lit­tyyn si­sus­tuk­seen on help­po yh­dis­tää eri­lai­sia va­lai­si­mia.

Jos­kus asi­ak­kaan on­gel­mat rat­ke­a­vat il­man uu­den va­lai­si­men os­toa. Uu­si var­jos­tin tai polt­ti­mo voi ol­la rat­kai­su.

Jos­kus rat­kai­su on­gel­maan on pe­rin yk­sin­ker­tai­nen.

– Kun va­li­te­taan ko­to­na ole­vaa huo­noa va­loa, syy­nä saat­taa­kin ol­la, et­tä käy­tös­sä on yhä heh­ku­lamp­pu­ja. Le­deil­lä saa li­sää te­hoa va­lais­tuk­seen ja sa­mal­la on tar­jol­la eri vä­ri­sä­vy­jä. Sil­loin ei tar­vit­se hank­kia uut­ta va­lai­sin­ta.

Näihin laseihin tulee valot, kun niihin kaadetaan juomaa. Kun lasi on tyhjä, valo sammuu.

En­nen ai­kaan oli sel­vää, mil­lai­set va­lai­si­met kuu­lui­vat vaik­ka­pa olo­huo­nee­seen tai keit­ti­öön. Ny­kyi­sin va­lin­nat teh­dään per­soo­nal­li­ses­ti oman maun mu­kaan.

Va­lin­nan­va­raa to­del­la­kin on. Va­lo­huo­nees­sa on kaik­ki­aan noin 2000 va­lai­sin­ta. Li­säk­si on tar­jol­la mit­ta­va mää­rä var­jos­ti­mia. Var­jos­ti­men vaih­dol­la van­has­ta va­lai­si­mes­ta tu­lee taas kuin uu­si.

Va­lo­huo­ne kuu­luu Suo­men Va­lo­mes­ta­rit-ket­juun. Ki­vi­jal­ka­kaup­po­jen on­gel­mat nä­ky­vät myös va­lai­si­na­lan liik­keis­sä.

– Eri­kois­liik­kei­den mää­rä vä­he­nee. Ket­jus­sa oli 30 vuot­ta sit­ten 40 lii­ket­tä, nyt on enää kak­si­tois­ta.

Mut­ta mikä on va­lai­si­na­lan asi­an­tun­ti­jan ko­dis­sa se lem­pi­lamp­pu?

– Se on isän maa­laa­ma kris­tal­lik­ruu­nu. Sen run­ko oli ai­em­min mus­ta, nyt isä maa­la­si sen val­koi­sek­si. Sit­ten lai­tet­tiin kris­tal­lit ta­kai­sin, Ii­ra Hyy­ti­äi­nen ker­too.