Tei­ja Pii­pa­ri

Tur­va­ken­gät jal­kaan, suo­ja­la­sit ja huo­mi­o­lii­vi mu­kaan mat­kaan. Je­re­mi Karls­son on val­mis työ­kei­kal­le maas­toon.

Je­re­mi Karls­son, 23, on viet­tä­nyt ke­sää Ky­men­laak­sos­sa. Hän aloit­ti ke­sä­työt os­ton har­joit­te­li­ja­na Stora En­son Kar­hu­lan toi­mis­tol­la tou­ko­kuus­sa. Pes­tiä on jäl­jel­lä vie­lä noin viik­ko.

– Olen saa­nut teh­dä kai­ken­lais­ta, hän ker­too. – Työs­ken­te­lyä on ol­lut sekä toi­mis­tos­sa et­tä maas­tos­sa.

Je­re­min työ­teh­tä­viin kuu­lu­vat muun mu­as­sa met­sän­hoi­to­töi­den laa­dun­val­von­ta sekä asi­a­kas­kon­tak­toin­ti tai­mi­kon­hoi­to­tar­pei­siin liit­ty­en.

– Se on yl­lät­tä­nyt, mi­ten mo­ni­puo­li­nen ja laa­ja tämä ala on. Se, kuin­ka pal­jon tä­hän liit­tyy eri­lai­sia teh­tä­viä.

Yh­dek­si mie­leen­pai­nu­vim­mis­ta työ­teh­tä­vis­tä hän mai­nit­see pää­syn puu­ta­va­ra-au­ton kyy­tiin.

– Oli hie­no ko­ke­mus viet­tää päi­vä tuk­ki­re­kas­sa, Je­re­mi sa­noo ja hy­myi­lee.

Turvavarusteet, kuten kengät, on oltava, kun lähtee maastoon.

Je­re­mi Karls­son opis­ke­lee met­sä­tie­tei­tä Hel­sin­gin yli­o­pis­ton Vii­kin kam­puk­sel­la. Hän on ha­ke­mis­ta vail­le val­mis met­sä­tie­tei­den kan­di­daat­ti. Seu­raa­vak­si hän suun­taa mais­te­ri­o­pin­toi­hin. Jos ei mut­kia mat­kaan tule, val­mis­tu­mis­pa­pe­rit pi­täi­si ol­la kä­sis­sä ke­vääl­lä 2027.

Mik­si ha­keu­duit juu­ri met­sä­a­lal­le?

– Lu­ki­on vii­mei­sel­lä luo­kal­la piti ko­vas­ti poh­tia, et­tä min­ne­hän sitä jat­kai­si. Sit­ten sa­tuin jos­sain jut­te­le­maan muu­ta­man met­sän­hoi­ta­jan kans­sa. Kiin­nos­tuin ja aloin tu­tus­tua met­sä­a­laan. Hain opis­ke­lu­paik­kaa ja pää­sin. Olen ol­lut opis­ke­lu­va­lin­taa­ni hy­vin tyy­ty­väi­nen. Koen alan hy­vin mer­ki­tyk­sel­li­se­nä. Täs­sä ol­laan tär­kei­den asi­oi­den kans­sa te­ke­mi­sis­sä.

Sitä, mitä hän te­kee val­mis­tut­tu­aan, hän ei vie­lä tie­dä.

– Ei­kö­hän se sel­ke­ne opin­to­jen ai­ka­na, mi­hin suun­tau­dun. Va­lin­nan­va­raa kyl­lä riit­tää, Je­re­mi to­te­aa.

Espoolaiselle Jeremi Karlssonille Kymenlaakso oli entuudestaan suht vierasta seutua. -En muista käyneeni koskaan Kotkassa, Kouvolan Vekaranjärvellä kävin armeijan.

Es­poos­ta ko­toi­sin ole­val­le Je­re­mi Karls­so­nil­le Ky­men­laak­so ei ol­lut en­tuu­des­taan ko­vin­kaan tut­tu.

– Ar­mei­jan kä­vin Ve­ka­ran­jär­vel­lä Kou­vo­las­sa, mut­ta en muis­ta, et­tä oli­sin Kot­kas­sa kos­kaan ai­em­min käy­nyt.

Ke­sän ajan Je­re­min koti on opis­ke­li­ja-asun­nos­sa. Siel­tä kä­sin hän on tu­tus­tu­nut kau­pun­kiin sen ver­ran, mitä on eh­ti­nyt ja jak­sa­nut.

– Tyk­kään tu­tus­tua uu­siin paik­koi­hin, jo­ten on ol­lut mie­len­kiin­tois­ta näh­dä, mil­lais­ta Kot­kas­sa on. Kot­ka vai­kut­taa ihan isol­ta kau­pun­gil­ta. Ha­mi­nan suun­nal­la olen pyö­ri­nyt ai­ka pal­jon töi­den ta­kia. On ol­lut kiva näh­dä se­kin paik­ka.

Je­re­mi Karls­son ker­too ole­van­sa ul­koil­ma- ja luon­toih­mi­siä.

– Se oli tie­tys­ti yk­si syy, mik­si met­sä­a­la mi­nua kiin­nos­taa.

Kot­kas­sa hän on lenk­keil­lyt niin met­säi­ses­sä maas­tos­sa kuin kau­pun­gin puis­tois­sa­kin. Ui­mas­sa­kin on tul­lut käy­tyä.

– Voi­sin ihan hy­vin pa­la­ta Ky­men­laak­soon, mut­ta sen nä­kee sit­ten myö­hem­min.