Po­pu­lis­tit vii­vys­tys­kes­kus­te­li­vat Eu­roo­pan el­vy­tys­ra­has­tos­ta. En tie­dä tar­vi­taan­ko ra­has­toa, mut­ta ole­tan po­lii­tik­ko­jen ole­van sen ver­ran vii­sai­ta, et­tä tie­tä­vät mitä te­ke­vät. Par­la­men­ta­ris­miin se ei kuu­lu ja olet­tai­si­kin tu­le­vai­suu­des­sa, et­tä täl­lai­nen ei oli­si mah­dol­lis­ta­kaan pis­tei­den ke­rää­mis­tä. Ei mi­ten­kään yl­lät­tä­vää ol­lut­kaan juu­ri näin en­nen vaa­le­ja. Suo­men po­pu­lis­teil­la on vain kak­si isom­paa po­liit­tis­ta tee­maa: EU:n ja maa­han­muu­ton vas­tai­suus.

Suo­men ero­a­mi­nen Eu­roo­pan Uni­o­nis­ta oli­si ta­lou­del­l­li­ses­ti ka­tast­ro­faa­lis­ta. Ja muun mu­as­sa asun­to­ve­lal­li­sil­le se oli­si han­ka­laa, kun ko­rot taas nou­si­si­vat eh­kä hal­lit­se­mat­to­mas­ti, kun pa­lai­sim­me mark­kaan, kos­ka jou­tui­sim­me myös ero­a­maan ra­hau­ni­o­nis­ta. Ih­mis­ten liik­ku­mis­ta ny­ky­päi­vä­nä on to­del­la vai­ke­aa enää es­tää, jos sit­ten ei sul­je ra­jo­ja, ku­ten tä­män pan­de­mi­an on­kin to­teu­tet­tu.

Po­pu­li­si­tip­re­si­dent­ti Do­nald Trum­pis­ta tuli do­ku­ment­ti, jos­sa muu­ta­mat hä­nen tii­min­sä asi­an­tun­ti­jat ih­met­te­li­vät hä­nen käy­tös­tään ja pu­hei­taan muu­ta­mis­sa ti­lan­teis­sa. Il­mei­ses­ti po­pu­lis­ti­sel­le ih­mi­sel­le, ja tuol­lai­ses­sa ase­mas­sa se on­kin omi­nais­ta, et­tä kes­ki­ty­tään vain it­seen­sä, ei­kä juu­ri­kaan kiin­ni­te­tä huo­mi­o­ta mui­den läs­nä­o­le­vien tar­pei­siin ja kom­ment­tei­hin.

Timo Soi­ni il­mai­si erääs­sä te­le­vi­sio-oh­jel­mas­sa näin: va­sem­mis­to edus­taa jär­jes­tö­val­taa, oi­keis­to edus­taa ra­han val­taa, ja po­pu­lis­mi edus­taa ih­mi­sen val­taa. Mie­les­tä­ni po­pu­lis­mi edus­taa hie­man myös pa­huut­ta mui­ta ih­mi­siä koh­taan. Var­sin­kin ää­ri­ryh­mis­tä tu­le­vat joh­ta­jat ovat sel­lai­sia ih­mi­siä jol­lain ta­val­la.

Oli­si­ko sel­lai­nen vie­lä joil­le­kin ihail­ta­va ti­lan­ne, ku­ten kau­kaa his­to­ri­as­ta olem­me saa­neet lu­kea ja te­le­vi­si­on do­ku­men­tit ajoit­tain muis­tut­ta­vat jul­muuk­sis­ta. Maa­il­man kan­sa­lai­sil­la oli­si vain se yk­si joh­ta­ja. Tus­kin sitä ku­kaan ny­ky­päi­vän va­paa kan­sa­lai­nen kui­ten­kaan ha­lu­ai­si enää. Sitä tee­maa po­pu­li­si­tit tai­ta­vat kui­ten­kin ihail­la.

Ilk­ka Sar­po­la (sd.)

Kuu­san­kos­ki