Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen

– Nau­ran mie­lui­ten heil­le, joil­la on val­taa. Yleen­sä aja­tel­laan, et­tä ko­me­dia ja klov­ne­ria ovat pelk­kää viih­det­tä, mut­ta nii­den avul­la voi vai­kut­taa pal­jon, jos te­kee työn­sä hy­vin.

Näin miet­tii kot­ka­lais­läh­töi­nen, ny­kyi­sin hel­sin­ki­läi­nen esi­tys­tai­tei­li­ja ja klov­ni Mint­tu-Maa­ria Mak­ko­nen, 35. Hän on te­at­te­ri­tai­teen mais­te­ri ja opis­ke­li klov­ne­ri­aa kuu­lui­sas­sa rans­ka­lai­ses­sa klov­ni­kou­lus­sa Eco­le Phi­lip­pe Gau­lie­ris­sa vuo­si­na 2019 ja 2022.

Klov­ni miel­le­tään mo­nes­ti pu­na­ne­näi­se­nä sir­kuk­sen nau­rat­ta­ja­na.

– Te­at­te­rik­lov­ne­ria, jota teen, on eri asia, mut­ta sen­kin tar­koi­tuk­se­na on saa­da ylei­sö nau­ra­maan. Mel­kein kai­kis­ta asi­ois­ta voi näyt­tää nau­ret­ta­van puo­len.

Klov­ni siis nä­kee tu­tut asi­at uu­des­ta nä­kö­kul­mas­ta ja kei­kaut­taa nii­tä pää­la­el­leen. Sii­nä on mu­ka­na yl­lä­tyk­siä ja ih­met­te­lyä.

Joil­le­kin asi­oil­le Mint­tu-Maa­ria ei ha­lua nau­raa.

– En ha­lua men­nä sii­tä, mis­sä ai­ta on ma­ta­lin, ku­ten nau­raa esi­mer­kik­si vä­hem­mis­töil­le. Mitä haus­kaa on ho­mo­vit­seis­sä?

Toi­nen sel­lai­nen on il­mas­ton­muu­tos.

– Kuo­le­mal­le on pal­jon hel­pom­pi nau­raa kuin sil­le.

Mut­ta vaik­ka il­mas­ton­muu­tok­ses­ta si­nän­sä ei saa nau­ret­ta­vaa, niin ih­mi­sis­tä, jot­ka ei­vät sitä yri­tä rat­kais­ta tai yrit­tä­vät, löy­tyy kyl­lä nau­run ai­het­ta.

– Ko­me­dia on herk­kä laji te­ki­jäl­leen. Sii­nä pi­tää ol­la tosi au­ki ja her­kil­lä, ol­laan lä­hel­lä omaa las­ta omas­sa it­ses­sä. Tä­hän liit­tyy ai­na haa­voit­tu­vai­suus.

Klov­ne­ria ja ko­me­dia so­pi­vat mo­nen­lai­sil­le koh­de­ryh­mil­le. Myös vau­voil­le: Hu­li­na-ko­me­dia sai vau­vat ja van­hem­mat nau­ra­maan.

– Vau­va­y­lei­sö tem­pau­tui mu­kaan ja seu­ra­si esi­tys­tä. Vä­lil­lä syö­tiin tai vaih­det­tiin vaip­paa. Vau­vo­ja nau­rat­ta­vat yl­lä­tyk­set ja odot­ta­mat­to­mat ti­lan­teet ja il­meet.

Ko­ey­lei­sö­nä on ko­to­na oma vau­va.

– Nau­ran hä­nen kans­saan pal­jon. Jos­kus pu­hu­taan synk­kään sä­vyyn vau­va­per­heen ar­jes­ta, mut­ta kyl­lä se on haus­kaa­kin.

Minttu-Maaria Makkonen antaa tunnustusta vanhemmilleen. -He ovat kannustaneet minua tässä työssäni.

Yk­si pi­lan koh­de on myös val­koi­nen he­te­ro­mies, joka luu­lee it­ses­tään ai­van lii­ko­ja. Mint­tu-Maa­ri­an suu­rin tä­hä­nas­ti­nen tuo­tan­to on Spec­tac­le, joka ker­too sa­man­ni­mi­ses­tä van­hen­tu­nees­ta, esiin­ty­väs­tä rok­ki­ku­kos­ta. La­val­la hän on yk­sin.

– Näy­tän, mi­ten nau­ret­ta­via ovat hä­nen kli­seen­sä. Hän pu­huu muka hir­vit­tä­vän sy­väl­li­ses­ti ja vaa­ti­mat­to­mas­ti, ja vain it­ses­tään. Hän on mie­les­tään rock­ju­ma­la, mär­kä päi­vä­u­ni, ta­ka­huo­neen pa­ras ju­tun is­ki­jä, mies­ten ka­deh­ti­ma kuk­ko­jen kuk­ko.

Soit­ti­miin mies ei edes tar­tu, pu­huu vain.

– Näin nuo­re­na nai­se­na on mie­len­kiin­tois­ta ko­keil­la täl­lais­ta mie­hen val­ta-ase­maa.

Esi­tys on ko­ko­naan eng­lan­nin­kie­li­nen. Mint­tu-Maa­ria esit­tää sen mar­ras­kuus­sa Lon­toos­sa Voi­la! The­at­re Fes­ti­va­lis­sa.

Rak­kaus te­at­te­ria koh­taan al­koi jo kah­dek­san­vuo­ti­aa­na.

– Sa­noin Lea-äi­dil­le, et­tä ha­lu­an men­nä mu­kaan Ky­min­lin­nan ke­sä­te­at­te­riin. Siel­lä meni näy­tel­mä On­nel­li­nen mies. Muut näyt­te­li­jät oli­vat ai­kui­sia, ja mi­nus­ta siel­lä oli mie­let­tö­män ki­vaa.

Sen jäl­keen hän oli mo­nen vuo­den ajan mu­ka­na ke­sä­te­at­te­ris­sa ja tal­vi­sin Ky­min­suun la­val­la.

Mint­tu-Maa­ria Mak­ko­nen on mu­ka­na Aal­to­ja! Va­loa ja ään­tä Kot­kas­sa -fes­ti­vaa­lil­la. Ky­sees­sä on Hen­ni Ki­rin ja Toni Lah­den ins­tal­laa­tio Ruu­mis-huo­ne. Sitä esi­te­tään Pa­saa­tin Kes­kus­ka­dun puo­lei­ses­sa en­ti­sen Kir­jas­po­tin näy­teik­ku­nas­sa.

Aal­to­ja! Va­loa ja ään­tä Kot­kas­sa -fes­ti­vaa­li tors­tais­ta lau­an­tai­hin 15.–17. lo­ka­kuu­ta.