Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen

– Mis­sä am­mut on?

Kou­vo­la­lai­nen Tuo­mo Tur­jan­sa­lo huu­taa tu­tun kut­sun ja kat­soo sa­dan met­rin pääs­sä tyy­ty­väi­si­nä ma­kai­le­via leh­miä. Ne kat­so­vat hä­neen, mut­ta ei­vät hie­vah­da­kaan.

– Mis­sä am­mut oo­oon?

Joku leh­mis­tä lii­kaut­taa hie­man jal­ko­jaan.

– Ne ovat kyyt­tö­jä, Tur­jan­sa­lo nau­rah­taa. – Kilt­te­jä, mut­ta oma­päi­siä ja ko­va­ää­ni­siä.

Hän läh­tee kä­ve­le­mään taak­se­päin.

– Am­mUUU, ka­jaut­taa nyt kel­lo­kas, kol­me­vuo­ti­as Ul­puk­ka. Se näyt­tää ker­ral­la ro­dun ko­va­ää­ni­syy­den to­dek­si ja nou­see ylös. Po­mon pe­räs­sä muut­kin lau­man leh­mät al­ka­vat tal­lus­taa omis­ta­jaa koh­ti.

Tuo­mo Tur­jan­sa­lo on het­kes­sä kes­kel­lä leh­miä. Mu­ka­na on kak­si va­sik­kaa, Ul­pu­kan tam­mi­kuus­sa syn­ty­nyt An­te­ro ja Us­van rei­lun kuu­kau­den ikäi­nen An­nik­ki.

Leh­mät ovat kau­nii­ta. Nii­den vä­ri­tys sa­ha­lai­tais­ta, vaa­le­an pu­ner­ta­van­rus­ke­aa ja val­kois­ta, ja suu­ria sil­miä ke­hys­tä­vät pit­kät sil­mä­rip­set.

Ulpukan tammikuussa syntynyt Antero kurkistelee emonsa jalkojen välistä.

Itä­suo­men­kar­ja eli kyyt­tö on maa­ti­ais­kar­jas­ta en­sim­mäi­se­nä ero­tet­tu suo­ma­lai­nen kar­ja­ro­tu. Tämä al­ku­pe­räi­nen suo­ma­lai­nen rotu on ol­lut vaa­ras­sa kuol­la su­ku­puut­toon: 1980-lu­vul­la nii­tä oli jäl­jel­lä enää noin 50 kap­pa­let­ta. Nyt nii­tä on jo noin 1500.

Tun­net­tu kyyt­tö­jen kas­vat­ta­ja, puo­lus­ta­ja ja ku­vaa­ja on ku­va­tai­tei­li­ja Mii­na Äk­ki­jyrk­kä, jon­ka leh­mä­veis­tok­set ja va­sik­ka­tau­lut ovat luo­neet myön­teis­tä mie­li­ku­vaa kyy­töis­tä.

Sit­ten men­nään toi­sel­le lai­tu­mil­le, Ky­mi­jo­en ran­taan. Tur­jan­sa­lon leh­mät asus­ta­vat ar­voi­sel­laan pai­kal­la, Kou­vo­las­sa pe­rin­tei­tä ja his­to­ri­aa huo­ku­vas­sa van­has­sa Kou­vo­lan­ky­läs­sä. Hei­nä­pel­lot hu­mi­se­vat hil­jaa. Hiek­ka­tie kul­kee jo­en­vart­ta pit­kin.

Jo­en­ran­ta­lai­tu­mel­ta löy­tyy kah­dek­san­vuo­ti­as la­pin­leh­mä, val­koi­nen Muu­sa-mam­ma.

– La­pin­leh­mä on oman ar­von­sa tun­te­va ja po­mot­ta­va lau­man joh­ta­ja.

Mam­man kans­sa ovat kyyt­tö­po­jat Vik­ke, Veik­ko ja Yler­mi, son­ni ja kak­si här­kää. Vik­ke eli Vik­tor-sii­tos­son­ni Vik­ke on Äk­ki­jyr­kän kar­jan pe­ri­li­nen, ja se tuli kar­kaa­mis­ten­sa myö­tä kuu­lui­sak­si me­di­as­sa. Myös sen poi­ka An­te­ro yrit­ti kar­kaa­mis­ta. Muis­tot kar­kai­luis­ta saa­vat Tur­jan­sa­lon huo­kaa­maan sy­vään.

Ulpukka on lauman kellokas, ja sillä on kova ääni ja kiltti luonne.

”Edel­li­ses­sä elä­mäs­sään” Tuo­mo Tur­jan­sa­lo toi­mi mm. put­ki­a­sen­ta­ja­na, työn­joh­ta­ja­na, per­so­nal trai­ne­ri­na ja ra­vin­to­val­men­ta­ja­na.

– Mo­nien mut­kien kaut­ta me­nin töi­hin maa­ta­lous­ko­ne­kaup­paan, jos­sa mo­nil­la työ­ka­ve­reil­la oli oma maa­ti­la. Niin­pä ryh­dyin it­se­kin et­si­mään it­sel­le­ni maa­ti­laa.

Van­han Kou­vo­lan­ky­län maa­ti­la oli se oi­kea:

– Tämä on Ky­mi­jo­en ran­nal­la, maa­ta ja ra­ken­nus­kan­taa on tar­peek­si, pää­ra­ken­nus on hir­si­ta­lo ja alu­eel­la on mie­len­kiin­toi­nen his­to­ria.

Nyt Tur­jan­sa­lo on täy­si­päi­väi­nen yrit­tä­jä. Hän kas­vat­taa li­ha­kar­jaa ja vil­je­lee omil­la ja vuok­ra­mail­laan hei­nää eläi­miä var­ten. Työn al­la on nou­to­myy­mä­lä­nä toi­mi­va ti­la­myy­mä­lä.

Tär­keä osa hä­nen lii­ke­toi­min­nas­taan on vai­kut­ta­mi­nen so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa, ins­tag­ra­mis­sa, Tik­to­kis­sa ja Yo­u­tu­bes­sa.

– Ker­ron siel­lä maa­seu­dun elä­mäs­tä ja kar­jan pi­dos­ta.

Valkoinen Muusa-mamma ja härkäherra Veikko seurailevat Tuomon touhuja.

Tuo­mo Tur­jan­sa­lo on pu­hu­nut suo­ma­lai­sen maa­ta­lou­den puo­les­ta myös mm. te­le­vi­si­on Huo­men­ta Suo­mi -oh­jel­mas­sa.

– Suo­mes­sa lo­pet­taa noin kol­me maa­ti­laa vuo­ro­kau­des­sa. 1990-lu­vul­la meil­lä oli noin 40 000 mai­to­ti­laa, ja vii­me vuo­den ke­vääl­lä nii­tä oli enää al­le 4000. Se joh­tuu sii­tä, et­tä pal­jon pie­niä mai­to­ti­lo­ja on lo­pet­ta­nut ja yk­si­köt ovat suu­ren­tu­neet.

Suo­si­kaa Suo­mes­sa tuo­tet­tua ruo­kaa. Se on Tur­jan­sa­lon iso ja tär­keä vies­ti kai­kil­le ih­mi­sil­le.

– Suo­ma­lai­nen ruo­ka on maa­il­man puh­tain­ta ja se on luon­to­ys­tä­väl­lis­tä. Ta­val­li­nen suo­ma­lai­nen vil­je­ly voi vas­ta­ta luo­mu­vil­je­lyä ul­ko­mail­la, hän ko­ros­taa.