Suomen merimuseo Kotkassa esittelee meren inspiroimaa huippumuotia ja klassikoita vuosikymmenien varrelta
Mielipide: Onnellisen kansan totuuden hetket
Mielipide: Ihmiset ovat kauhuissaan leikkureista ja ALV:n korotuksesta
Perinteet kunniassa Kansallisena veteraanipäivänä
Kymenlaakson kauppakamari: Väylämaksun palauttaminen on kilpailukykyä heikentävä päätös
Akkutehtaasta jätettiin adressi ministereille – CNGR:n mukaan Haminan akkutehdasta ei voida rinnastaa muihin tehtaisiin ratkaisuiltaan
Henkilö: Ahkera mielipidekirjoittaja Jukka Poikolainen herättää vahvoja reaktioita, puolesta ja vastaan – ”Yritän olla humanisti”
Rallicrossia triplasti Tykkimäellä
Mauno kutsuu kävelylle hyvä asian puolesta
Tykkimäen huvipuiston kesän uutuuslaite kohoaa 38 metriin
Digiasemalta uutta osaamista yrityksille
Palveleva kangaskauppa
Luksulla valmistaudutaan Tammikuun talkoisiin
Kotihoitoa Kouvolassa - Myö välitetään sinusta!
Miun & ihanan kaupan tarina
Niina Utter ei pelkää sanoa asioita halki. –Olen suora, oikeastaan ylisuora ihminen. Minulta ei saa pehmeitä vastauksia. Tiedän, että jotkut eivät kestä totuutta. Sitä, että sanon miten asiat mielestäni ovat.
Kuvat: Teija Piipari
Niinaa ei haittaa olla silmätikku
Kotkalainen yrittäjä Niina Utter seuraa itseään koskevaa somekirjoittelua lähinnä huvittuneena.
Teija Piipari
Niina Utterin tummat silmät säkenöivät. Hän kehuu kotikaupunkiaan Kotkaa upeaksi paikaksi, jossa on paljon hyvää: on superkaunista luontoa ja äärettömän ihania ihmisiä, muiden muassa.
Sekään ei ole vähäinen seikka, että pienessä kaupungissa yrittäjä halutessaan saa nopeasti yhteyden niin kaupunginjohtajaan kuin terveystarkastajaan.
– Koetapas samaa jossain Helsingissä, ei onnistu!
Mutta sitten on se toinen, ikävämpi puoli, joka saa temperamenttisen ravintoloitsijan silmät kipunoimaan:
– Täällä voi saada ansaitsematonta lokaa niskaansa ja joutua silmätikuksi. On sellaista, että jokaisella on oikeus olla sinusta jotain mieltä, vaikkeivat edes tunne sinua. No, minulle se on ihan ok ja kuuluu työnkuvaan, eikä suuremmin häiritse. Sääliä saa ilimaaseksi, mutta kateus pitää ansaita, on [laulaja] Lauri Tähkä sanonut. Ja se on kyllä hyvin sanottu, Utter nauraa ja kaataa kivennäisvettä juomalasiinsa.
Niina Utter syntyi 33 vuotta sitten Lapissa. Lapsuus kului Angeli- ja Ivalo-akselilla, hän kertoo, ja lisää listaan vielä Rovaniemen ja Kemijärven.
Jämsään perhe muutti, kun Utterin äiti sai sieltä viran. Utter oli alakoulun kuudennella.
– Kävin Jämsässä vielä yläasteen, mutta sen jälkeen lähdin. Haaveilin tulevani poliisiksi. En ollut lukiohenkinen tyyppi, joten hain ammattikouluun Raumalle opiskelemaan turvallisuusalaa.
Utter viihtyi ammattikoulussa vuoden, eikä siis koskaan valmistunut.
– Väliin tuli villi nuoruus ja hevoset, ja poliisikouluun pyrkiminen unohtui. Minulla on aina ollut kipinä tekemiseen, koulu ei ole koskaan ollut minun juttuni.
Seuraava etappi oli Helsinki ja siellä baarityöt, sekä pyörähdys ulkomailla PR-tehtävissä.
– Kotkaan tulin mutkan kautta. Yhden ystävän kanssa veneilimme Haminaan mökille juhlimaan. Voi sanoa, että sillä reissulla jäin tänne. Tein töitä kahdessa paikassa yhtä aikaa, kahvilassa ja vaateliikkeessä. Myöhemmin minusta tuli ravintolapäällikkö, ja aloin samalla uudistaa paikan konseptia. Silloin lähti liikkeelle ajatus, että haluan yrittäjäksi, koska teinhän jo töitä yrittäjämäisesti, ja työnantajani luottivat minuun.
Haastatteluaamuna Niina Utter on herännyt seitsemältä. Koska ei ole aamuihmisiä, aamukahvit keittää aina puoliso Niko Löyttynen – jollei sitten päädytä nauttimaan lähikahvilan antimia. Kohta omasta huoneestaan heräilee pariskunnan silmäterä, ekaluokkalainen Ellen. Jaloissa pyörii lisäksi oma venäjäntoy, puolitoistakiloinen Elsa-koira, sekä tänään myös hoitokoira, cane corso Tito, joka painaa ”ainakin 75 kiloa”.
– Olen supereläinrakas ihminen, Utter sanoo. – Ja vaikka meillä onkin pikku Elsa, olen isojen koirien ihminen. Cane corso on meille jo tilattu. Uusi perheenjäsenemme saapuu ensi keväänä, hän hymyilee onnellisena.
-En ikinä koe, että voi voi, onpa minulla rankkaa. Itsehän olen kiireeni aiheuttanut, ravintolayrittäjä sanoo.
Kun tytär on saatettu kouluun, alkaa yrittäjäparin työpäivä. Utter ja Löyttynen pyörittävät bisnestään N&N Event Oy:n nimissä. Kaksikon hyppysissä on usea kotkalainen ravintola: Kotkan Klubi, Varissaaren Vaakku ja kesäkuussa kauppatorilla avautuva Tori.
– Teimme äskettäin Kotkan Klubin vuokranantajien kanssa jatkosopimuksen, joten huhut siltä osin, että lopetamme täällä, voi ampua alas, klubin kabinetissa haastattelua antava Utter kuittaa.
Kahvila Katariinan Meripuistoon alkaa toivottavasti rakentua kesän lopulla, hän jatkaa.
– Ratkomme viemäröintiä ja täsmennämme arkkitehdin kanssa kuvia, Utter kertoo suunnitteilla olevan uuden kahvilan tämänhetkisistä vaiheista.
Alkuvuodesta Kotkan Yrittäjät huomioi pariskunnan aherruksen Vuoden nuori yrittäjä 2020-palkinnolla.
– Olihan se hienoa tulla meidän alalla palkituksi koronavuonna. Mutta kohti isompia palkintoja tässä kuitenkin mennään, lataa Utter itsevarmana.
Häämuija. Sitäkin Niina Utter on. Idea Häämuija-konseptista lähti, kun asiakas sanoi Utteria ”aikamoiseksi häämuijaksi”.
– Olen tehnyt häitä paljon. Juhlat ovat ihan parasta, ja varsinkin häitä on siistiä suunnitella. Onhan se kahden ihmisen herkkä hetki.
Milloin yrittäjäparin omia häitä tanssitaan?
Utteria kysymys naurattaa. Naimisiin ei tosiaan olla ehditty, hän myöntää. Nikonsa hän tapasi työssään kahvilassa.
– Niko tuli sinne asiakkaaksi. On se vaan uskomattoman siistiä, että rinnallani on ihminen, joka on rauha ja järki. Itse olen enemmän energia ja taide. Niko on tukeni ja turvani, enkä usko, että kukaan muu kestäisi minua. Olen miehestäni onnellinen.
Nykyisten ravintoloiden pyörittämistä ja uusien rakentelua, cateringia, Häämuijaa ja perhe-elämää.
Niina Utter, mistä ammennat energiasi koko tähän palettiin?
– En kuluta aikaani negatiivisuuden pohtimiseen tai lietsomiseen. Make your own luck. Tee oma onnesi. Elän hetkessä ja otan parhaat palat sisään astuvasta, kuten nyt sinusta. Ihana jakku ja ihanat värit, Utter jakaa kehuja. – Enkä koe, että voi voi, onpa minulla rankkaa. Itsehän olen kiireeni aiheuttanut.
Entä taiteellisuus, mistä se kumpuaa?
– En oikein tiedä. Arvostan estetiikkaa ja kauniita asioita. Designia, taidetta, antiikkia. Tykkään kaikesta monimuotoisesta. Esimerkiksi kotona olen yhdistänyt monia tyylejä. Luen ja seuraan lehtiä, jos on aikaa, katson sisustusohjelmia. Jos näen jotakin mielenkiintoista, tallennan sen verkkokalvolleni.
Klubin ravintolasalissa alkaa käydä kuhina, kun paikka valmistautuu ottamaan vastaan lounasasiakkaita. Yrittäjän kännykkäkin pirisee pöydällä tämän tästä. Mun on pakko ottaa tää, ihan hetki. Sopiiko jos vastaan tähän lyhyesti.
Tottahan toki, vastaa rauhassa.
Kun on saanut suurimmat tulipalot sammutettua, Niina Utter vakavoituu ja kertoo elämänsä suurimman vastoinkäymisen olleen isän kuolema. Utter oli silloin 17-vuotias. Toinen oli vuosia myöhemmin, kun tärkeäksi osoittautunut kotkalainen bisnestukija menehtyi.
– Suurin pettymys taas on se, miten ihmiset ovat susia toisilleen. Ihan vituttaa, kun kotkalaiset ovat aina arvostelemassa toisia ihmisiä ja sysäämässä pahaa oloaan muitten niskaan. Tuollainen saatanan vinkuminen pitäisi lopettaa. Asioitten eteen voi tehdä myös itse.
Varsinkin sosiaalinen media mahdollistaa ihmisten paskanpuhumisen toisistaan, Utter harmittelee.
– Halveksin sellaista käytöstä, itse en koskaan tekisi niin. En myöskään lue itseäni koskevia juttuja, paitsi joskus seuraan niitä huvittuneena. Se voi olla päivän läppä, että mitähän minusta nyt kirjoitetaan.
Niina Utter ja puolisonsa Niko Löyttynen ovat solmineet jatkosopimuksen Kotkan Klubin vuokranantajien kanssa. Lisäksi on toiveissa, että kahvilaa Katariinan Meripuistoon päästäisiin rakentamaan loppukesästä.
Utter jatkaa jutustelua suomalaisille niin ominaisesta kateusteemasta. Hän sanoo, että jokaisella on samanlaiset mahdollisuudet tehdä ja yrittää, mutta se vaatii riskiä ja sitoutumista. Pitää olla valmis luopumaan omasta vapaa-ajasta, pitää nöyrtyä ja kuunnella, oppia muilta.
– Yrittäjäksi opitaan omien virheiden kautta. Et voi syyttää muita omista tekemisistäsi tai tekemättä jättämisistäsi. Olet aina itse syyllinen, menestyit tai päinvastoin.
Koronapandemia oli ensimmäinen kerta, kun ei voinut osoittaa syyttävää sormea omaan napaan, Utter sanoo. Maailmanlaajuisen kulkutaudin edessä ovat kaikki joutuneet nöyrtymään. Mutta jos korona-aika on ollut iso murheenkryyni, on se tuonut mukanaan hyviäkin asioita.
– Yleensä menen eteenpäin ravilaput silmillä, mutta koronan aikana on pitänyt pysähtyä ja miettiä. Olen esimerkiksi nähnyt, että oma henkilökunta on kultaakin tärkeämpi, arvostus heitä kohtaan on noussut suuresti. Olen myös oppinut arvostamaan omaa työtäni.
Suurimmaksi ilonaiheekseen Utter mainitsee oikeutetusti Ellen-tyttärensä, josta on äidin mukaan kasvanut reipas ja sosiaalisesti lahjakas lapsi.
Äiti ja tytär harrastavat ratsastamista muutaman kerran viikossa. Talvella koko perhe laskettelee. Utter iloitsee myös rakkaasta perheestään, erityisesti mammasta.
– Sekin ilahduttaa, että yrittäjinä olemme selvinneet koronasta hyvin ja olemme pystyneet pitämään superihanan henkilökuntamme töissä, hän kiittää.
(05) 210 4400
PL 238, 48101 Kotka
Kymenlaaksonkatu 10, 48100 Kotka (avoinna sopimuksen mukaan)
myynti@pkank.fi
aineistot@pkank.fi
toimitus@pkank.fi
etunimi.sukunimi@pkank.fi
Teija Piipari
Sivustomme käyttää evästeitä.