Tei­ja Pii­pa­ri

Ei­ni An­nuk­ka Pe­rä­lä nä­pyt­tää kän­nyk­kään­sä, löy­tää et­si­män­sä ja lait­taa ään­tä ko­vem­mal­le. Ei­kö ole­kin kau­nis­ta? hän ky­syy ja hy­räi­lee.

Pu­he­li­men kaut­ta soi­va mu­siik­ki on osa en­si elo­kuus­sa Kou­vo­las­sa kan­ta­e­si­tyk­sen­sä saa­vaa oop­pe­raa On­nen­vir­ta, jon­ka oh­jaus ja kä­si­kir­joi­tus on Pe­rä­län ja sä­vel­lys hä­nen tyt­tä­ren­sä Au­ri-He­le­na Nik­ki­sen.

Kou­vo­lan Jaa­las­sa asu­va Ei­ni An­nuk­ka Pe­rä­lä on kou­lu­tuk­sel­taan mu­sii­kin mais­te­ri, dip­lo­mi­lau­la­ja, A-kant­to­ri ja opet­ta­ja. Idea omas­ta oop­pe­ras­ta syn­tyi vä­hän kuin va­hin­gos­sa oop­pe­ra­käyn­nil­lä Il­ma­jo­en Mu­siik­ki­juh­lil­la, Pe­rä­lä ker­too.

– Olen tut­ki­nut su­ku­ni his­to­ri­aa, ja kun isä­näi­ti­ni ru­not löy­tyi­vät, oli se en­sim­mäi­nen ins­pi­raa­ti­on läh­de ja sy­ty­ke oop­pe­ran syn­nyl­le.

Löy­ty­nees­sä vi­hos­sa oli niin vai­kut­ta­via ru­no­ja, et­tä Pe­rä­lä jopa poh­ti, oli­vat­ko ne sit­ten­kin jon­kun toi­sen, jot­ka iso­äi­ti vain oli kir­jan­nut ylös.

– Il­me­ni kui­ten­kin, et­tä hän oli ne it­se kir­joit­ta­nut 22-vuo­ti­aa­na vuon­na 1922, muu­ta­ma vuo­si kan­sa­lais­so­dan päät­ty­mi­sen jäl­keen.

Pe­rä­län mie­les­sä al­koi itää aja­tus, et­tä oli­si hie­noa jol­la­kin lail­la nos­taa esil­le iso­äi­ti, nai­nen vii­me vuo­si­sa­dan alus­ta.

– Kes­kim­mäi­nen tyt­tä­re­ni Au­ri-He­le­na opis­ke­lee Si­be­lius-Aka­te­mi­as­sa, ja esi­tin hä­nel­le aja­tuk­sen oop­pe­ran te­os­ta.

Au­ri-He­le­na Nik­ki­sen te­ok­sia on muun mu­as­sa esit­tä­nyt Nor­jan Lai­vas­to­soit­to­kun­ta ja kuul­tu Temp­pe­li­au­ki­on kir­kos­sa Hel­sin­gis­sä.

– Au­ri-He­le­na ha­lu­aa teh­dä har­mo­nis­ta, soi­vaa ja kau­nis­ta mu­siik­kia, Ei­ni An­nuk­ka Pe­rä­lä luon­neh­tii tyt­tä­ren­sä te­ok­sia.

Pe­rä­lä it­se on kä­si­kir­joit­ta­nut esi­tyk­siä en­nen­kin.

– Tämä on kyl­lä isoin pro­jek­ti­ni tä­hän as­ti, hän myön­tää. – On­han oop­pe­ra iso laji, ihan ku­nin­gas­la­ji.

On­nen­vir­ta ker­too Ky­men­laak­son ih­mis­ten vai­heis­ta kah­des­sa ai­ka­ta­sos­sa. Pu­nai­se­na lan­ka­na on so­vin­to kan­sa­lais­so­dan ja­ka­mas­sa Suo­mes­sa.

Pe­rus­juo­nes­sa 2000-lu­vul­la mu­siik­kia opis­ke­le­va Aa­da ja his­to­ri­an opis­ke­li­ja Jere et­si­vät it­se­ään ja tu­tus­tu­vat su­ku­jen­sa his­to­ri­aan. Nuo­ri­pa­ri löy­tää iso­mum­mo El­san päi­vä­kir­jan ja hä­nen nuo­re­na nai­se­na vuon­na 1922 kir­joit­ta­man­sa ru­not, ja al­kaa tuu­mia su­ku­jen­sa his­to­ri­aa ru­no­jen va­los­sa.

Ta­ri­na liik­kuu Kuu­san­kos­ken teh­tail­le ja teh­taan­pat­ruu­na Gus­taf Adolf Al­fons (Gös­ta) Björ­ken­hei­min ja hä­nen per­heen­sä vai­hei­siin. Kot­kas­sa seu­ra­taan puu­sep­pä An­ton Ant­ti­lan per­heen elä­mää iloi­neen ja su­rui­neen. Ny­ky­ai­kaa edus­ta­vien Aa­dan juu­ret ovat puu­sep­pä­su­vus­sa, Je­ren esi­van­hem­mat edus­ta­vat aa­te­lis­su­kui­sia Björ­ken­hei­me­jä.

Oop­pe­ran ta­ri­na on fik­tii­vi­nen, mut­ta se on tot­ta, mikä liit­tyy Björ­ken­hei­miin, lu­kuun ot­ta­mat­ta po­jan yh­teyt­tä hä­neen, to­te­aa Pe­rä­lä.

– Ty­tön osuus on to­si­ta­ri­naa äi­ti­ni puo­lei­ses­ta su­vus­ta, hän sa­noo. – Olen­nais­ta oop­pe­ras­sa on myös nais­ten ja las­ten elä­mäs­sä sel­viy­ty­mi­nen ja elä­mä­nus­ko vai­keuk­sien kes­kel­lä. Ny­ky­nuor­ten rak­kaus­ta­ri­na kul­kee kai­ken rin­nal­la.

Oop­pe­ran hui­pen­nus on lää­kin­tö­neu­vos Gös­ta Björ­ken­heim nuo­rem­man puhe so­vin­nos­ta Ko­ri­an sil­lal­la. Pu­nai­set am­pui­vat hä­nen isän­sä ja mui­ta Ky­min Oy:n joh­ta­jia ja vir­kai­li­joi­ta Ko­ri­al­la vuon­na 1918.

On­nen­vir­taa täh­dit­tä­vät kuu­san­kos­ke­lais­läh­töi­nen sop­raa­no Ma­ri­ka Hölt­tä Björ­ken­hei­min Mär­ta-rou­va­na ja ba­ri­to­ni Jus­si Vänt­ti­nen puu­sep­pä Ant­ti­lan roo­lis­sa. Li­säk­si mu­ka­na ovat muun mu­as­sa sop­raa­no Ma­til­da Nik­ki­nen, te­no­rit Jan­ne Erk­ki­lä ja Mat­ti Skyt­tä sekä ba­ri­to­ni Vil­le Perk­kiö. Myös oop­pe­ran ide­oi­nut lyy­risd­ra­maat­ti­nen sop­raa­no Ei­ni An­nuk­ka Pe­rä­lä näh­dään la­val­la. Har­joi­tuk­set al­ka­vat maa­lis­kuus­sa.

On­nen­vir­ran kan­ta­e­si­tys on Kuu­san­kos­ki­ta­los­sa 2. elo­kuu­ta. Esi­tyk­siä on Kou­vo­las­sa yh­teen­sä vii­si. Kot­kas­sa oop­pe­raa esi­te­tään syys­kuus­sa kol­men näy­tök­sen ver­ran Kon­sert­ti­ta­los­sa.

Te­ok­sen tuot­taa Kult­tuu­riyh­dis­tys Lux et Can­tus, ja tu­kea se on saa­nut muun mu­as­sa Ky­min Osa­keyh­ti­ön 100-vuo­tis­sää­ti­öl­tä ja Kar­ja­lan kult­tuu­ri­ra­has­tol­ta.