Veli-Pek­ka Kel­lo­nie­mi

An­ne Lä­he­nie­mi kuu­luu sii­hen jouk­koon ih­mi­siä, jot­ka puur­ta­vat töis­sä usein vie­lä jou­lu­aat­to­na­kin. Hän on Kot­ka-Ky­min seu­ra­kun­nan pas­to­ri.

– Aat­to­na voi ol­la esi­mer­kik­si har­tauk­sia hoi­va­ko­deis­sa, per­he­har­taus kir­kos­sa tai muu­ta sel­lais­ta, Lä­he­nie­mi ker­too.

Pas­to­ri ker­too ko­ke­van­sa aat­to­na työs­ken­te­lyn an­toi­sa­na ja et­tä se mer­kit­see hä­nel­le hy­vin pal­jon.

– Jou­lun sa­no­ma tu­lee kir­kos­ta ja har­tau­des­ta omaan­kin jou­luun.

Lä­he­nie­me­ni ker­too naut­ti­van­sa jou­lus­sa eri­tyi­ses­ti per­heen lä­hei­syy­des­tä.

– Mi­nul­le jou­lu ei ole lah­jois­sa vaan läs­nä­o­los­sa las­ten (8- ja 9-vuo­ti­aat) kans­sa. Sil­loin ul­koil­laan, sau­no­taan ja syö­dään yh­des­sä.

Jo­kai­nen van­hem­pi ki­pui­lee omal­la kan­til­laan työn ja per­heen yh­teen­so­vit­ta­mi­sen kans­sa ajan käy­tön kan­nal­ta.

– Olen aat­to­na töis­sä, mut­ta pää­sen il­lak­si pää­sen ko­tiin. Olen jos­kus aja­tel­lut, et­tä toki lap­set voi­vat kyl­lä muis­taa ai­kui­se­na, et­tä äi­ti oli aa­tot töis­sä. Puo­li­so ot­taa täs­sä on­nek­si vas­tuu­ta.

Pas­to­ri ker­too lei­po­van­sa pi­pa­rei­ta las­ten­sa kans­sa jou­lui­sin, vaik­ka ei juu­ri muul­loin lei­po­mi­ses­ta vä­li­tä.

– En ole sil­lä ta­voin jou­luih­mi­nen, et­tä tyk­käi­sin ko­vin ko­ris­te­lus­ta ja jou­lu­ruo­is­ta.

Lä­he­nie­mi saat­taa jät­tää kos­ke­mat­ta kink­kuun ja kon­veh­tei­hin ja syö­dä lä­hin­nä pe­rin­tei­siä jou­lun laa­tik­ko­ruo­kia.

– Glö­gis­tä­kään en juu­ri vä­li­tä. Juon jos sitä jos­sain tar­jo­taan, mut­ten juu­ri it­se sitä tee.

Jou­lu­kuu­sek­si kel­paa niin ai­to kuin muo­vi­nen­kin ver­sio.

– Ko­ris­te­lem­me sen viik­koa tai kah­ta en­nen aat­toa.

Pas­to­ri ker­too hank­ki­van­sa lah­jo­ja tar­pei­den mu­kaan.

– En os­ta mi­tään os­ta­mi­sen in­nos­ta, en­kä stres­saa lah­jo­jen ta­kia.

Val­koi­nen jou­lu on ai­na plus­saa, kos­ka sil­loin lap­sil­la on haus­kaa te­ke­mis­tä hiih­tä­mi­sen ja mä­en­las­kun pa­ris­sa.

– It­se en ole tal­viur­hei­lun ys­tä­vä.

Lä­he­nie­men lap­suu­des­sa hä­nen äi­tin­sä vas­ta­si hy­vin pit­käl­le ko­din jou­lu­val­mis­te­luis­ta.

– Me lap­set nau­tim­me val­miis­ta jär­jes­te­lyis­tä ja lä­hin­nä ko­ris­te­lim­me kuu­sen.

Var­si­nai­sia jou­lut­ra­di­ti­oi­ta ei ole siir­ty­nyt su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le.

– Vie­tim­me lap­suu­des­sa­ni jou­lut per­heen kes­ken, jos­kus mu­ka­na oli­vat iso­van­hem­mat, eno tai täti. Vä­lil­lä kä­vim­me kap­pe­lis­sa jou­lu­har­tau­del­la. Aat­to­na tuli jou­lu­puk­ki.

Pas­to­ri muis­taa lap­se­na erää­nä jou­lu­na ha­lun­neen­sa ko­vas­ti Bar­bi-nuk­kea, jol­la oli pi­me­äs­sä ki­mal­te­le­va mek­ko.

– Olin kai näh­nyt sel­lai­sen jol­lain ys­tä­väl­lä­ni. Ilo oli suur­ta kun sain sen.

Jou­lu­lau­luis­ta Lä­he­nie­mi ker­too pi­tä­vän­sä.

– Pi­dän sel­lai­sis­ta vä­hän har­taam­mis­ta, hen­gel­li­sis­tä lau­luis­ta ku­ten ”Jou­lu­yö, juh­la­yö” ja ”En et­si val­taa, lois­toa”. Kon­sert­ti­paik­ka­na kirk­ko luo ti­la­na­kin oman tun­nel­man­sa kun kynt­ti­lät pa­la­vat ja urut soi­vat.

Jou­lu­mu­sii­kis­sa vä­lit­tyy – kau­pal­li­sen jou­lu­hu­li­nan kes­kel­tä – myös jou­lu­e­van­ke­liu­min sa­no­ma.

– Kris­tuk­sen syn­ty­mä­ta­ri­na kul­kee ajas­sa mu­ka­na ja se on jo­kai­sel­le löy­det­tä­vis­sä, joka sitä et­sii. Jou­lu­e­van­ke­liu­mi liit­tyy mi­nul­la jou­luun. Se et­tä tä­män kai­ken pi­mey­den kes­kel­le syn­tyi maa­il­man valo. Sa­no­ma läs­nä ole­vas­ta ju­ma­las­ta kul­kee elä­mäs­sä rin­nal­la kaik­kien vas­toin­käy­mi­sien­kin ai­ka­na.