Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen

Ku­ka­pa oli­si us­ko­nut, mi­ten val­ta­va ja hui­ke­an vä­ri­käs tämä puis­to on­kaan, kun 800 pi­o­nia kuk­kii koko heh­ke­äs­sä lois­tos­saan.

– Yk­si yl­lä­tys on se­kin, mi­ten puis­to on koon­nut ih­mi­siä yh­teen, ker­too kot­ka­lai­nen pi­o­ni­puis­ton ide­an isä ja puu­ha­mies, Suo­men Pi­o­ni­seu­ran hal­li­tuk­sen jä­sen Jyr­ki Karp­pi­nen. Hän on it­se kas­vat­ta­nut pi­o­ne­ja yli 20 vuo­den ajan.

Green Halo on yksi niitä harvoja pioneja, joiden kukinnan pääväri on aidosti vihreä.

Kuva: Satu Ylämäki

Kot­kan Pi­o­ni­puis­to on Poh­jois­mai­den suu­rin pi­o­ni­ko­ko­el­ma. Sen hoi­dos­ta vas­taa kym­men­kun­ta va­paa­eh­tois­ta.

– Pi­däm­me tal­koi­ta, ja kaik­ki tie­tä­vät, mitä pi­tää teh­dä. Tal­koi­den lo­mas­sa on vä­li­kah­vit ja ai­kaa on myös kuu­lu­mis­ten ker­to­mi­sel­le. Tämä on vä­hän kuin kar­ja­lai­syh­tei­sö, niin hie­no fii­lis meil­lä on.

Kun va­paa­eh­toi­set ovat työs­sään, ohi­kul­ki­jat py­säh­ty­vät usein ky­se­le­mään pi­o­neis­ta ja kiin­nos­tu­vat nii­den hoi­dos­ta.

– Eräs­kin puku pääl­lään ol­lut her­ras­mies ky­syi, voi­ko tul­la aut­ta­maan, ja toki hän sai tul­la mu­kaan kit­ke­mään rik­ka­ruo­ho­ja, Jyr­ki Karp­pi­nen muis­te­lee.

Koko puis­to­han­ke läh­ti käyn­tiin Kot­kan kau­pun­gin ja Suo­men Pi­o­ni­seu­ran yh­teis­työ­nä. Pi­o­ni­seu­ra lah­joit­ti pi­o­nit, is­tut­ti ne ja si­tou­tui vas­taa­maan is­tu­tus­ten kun­nos­sa­pi­dos­ta. Kau­pun­gin puis­to­toi­men teh­tä­väk­si tuli huo­leh­tia is­tu­tu­sa­lu­ei­den ra­ken­ta­mi­ses­ta ja kas­te­lus­ta.

Kartanopioni on tillipionin ja kuolanpionin risteytymä.

Kuva: Satu Ylämäki

En­sim­mäi­set 200 pi­o­nin juu­rak­koa is­tu­tet­tiin syk­syl­lä 2020. Jyr­ki Karp­pi­nen muis­taa ikui­ses­ti en­sim­mäi­set tal­koot.

– Etu­kä­teen mie­tin, tu­lee­ko sin­ne ke­tään. Mut­ta po­ruk­kaa tuli val­ta­vas­ti, ai­na Ro­va­nie­mel­tä, Ruot­sis­ta ja Tal­lin­nas­ta as­ti is­tut­ta­maan pi­o­nien juu­ra­koi­ta. Per­heen­jä­se­niä tuli nel­jäs­sä pol­ves­sa, ja he muis­ta­vat ai­na siel­lä käy­des­sään, et­tä ”nämä ovat mei­dän iso­mum­min tai lap­sen­lap­sen is­tut­ta­mia pi­o­ne­ja, Karp­pi­nen ker­too.

– Eräs 90-vuo­ti­as rou­va tuli tyt­tä­rien­sä kans­sa ja ha­lu­si is­tut­taa, mut­ta hän ei pys­ty­nyt kyy­kis­ty­mään. Tyt­tä­ret aut­toi­vat hä­net is­tu­maan ki­vi­reu­nuk­sel­le ja hän to­te­si, et­tä tämä oli­si pa­ras­ta te­ra­pi­aa kai­kil­le pal­ve­lu­ta­lon asuk­kail­le.

Jos joku nyt kiin­nos­tuu täs­tä va­paa­eh­tois­toi­min­nas­ta, hän voi Karp­pi­sen mu­kaan mai­ni­os­ti tul­la tal­koi­siin. Niis­tä tie­do­te­taan Kot­kan Pi­o­ni­puis­ton fa­ce­book-si­vuil­la. Ope­tus­ta työ­hön saa pai­kan pääl­lä.

Bartzella on suosituin keltainen pioni.

Kuva: Satu Ylämäki

Vii­me ke­sä­nä pi­det­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran Pi­o­ni­puis­ton ke­sä­ta­pah­tu­ma.

– Odo­tim­me pa­ria sa­taa ih­mis­tä, mut­ta hei­tä saa­pui noin kak­si­tu­hat­ta.

Tänä ke­sä­nä Pi­o­ni­puis­ton ta­pah­tu­ma jär­jes­te­tään 14. ke­sä­kuu­ta. Siel­lä on muun mu­as­sa tie­toa pi­o­neis­ta, pi­o­nin­tai­mien myyn­tiä ja pai­kal­li­sia puu­tar­ha­y­ri­tyk­siä. Opas­te­tul­le Kot­kan puis­to­kier­rok­sel­le­kin on mah­dol­lis­ta pääs­tä.

Jos ha­lu­aa is­tut­taa pi­o­ne­ja omal­le pi­hal­le, kan­nat­taa ot­taa huo­mi­oon muu­ta­ma tär­keä asia.

Is­tu­tus­kuo­pan tu­lee ol­la noin puo­li met­riä syvä ja yh­tä le­veä. Poh­jal­le lai­te­taan rei­lus­ti hy­vin pa­la­nut­ta he­vo­sen­lan­taa – ni­me­no­maan sitä – ja sen pääl­le ai­toa pel­to­mul­taa.

Kuop­paan li­sä­tään myös luu­jau­hoa, jon­ka lan­noit­ta­va vai­ku­tus kes­tää 5–6 vuot­ta. Pi­o­ni vaa­tii ai­na ko­ho­pen­kin, jot­ta vesi ei jää sei­so­maan juu­ris­toon, Jyr­ki Karp­pi­nen neu­voo.

Kun pi­o­ni on is­tu­tet­tu pai­kal­leen, sen pääl­le li­sä­tään 3–4 sent­tiä kar­ke­aa so­raa.

Pi­o­ni ei ole tark­ka maan pH-ar­vos­ta, mut­ta se viih­tyy au­rin­gos­sa ei­kä kai­paa kas­te­lua. Syk­syl­lä var­ret lei­ka­taan maan ta­sal­le, ei­kä kas­vus­toa suo­ja­ta tal­vek­si mil­lään.

No­pe­aa ku­kin­taa ei kui­ten­kaan kan­na­ta odot­taa.

– En­sim­mäi­si­nä ke­si­nä pi­o­nit saat­ta­vat tuot­taa vain pie­niä kuk­kia, mut­ta kol­man­te­na ke­sä­nä ne puh­ke­a­vat täy­teen lois­toon­sa, ker­too Karp­pi­nen.