Tei­ja Pii­pa­ri

Luon­to ja elä­män kier­to­kul­ku ovat kiin­nos­ta­neet Udi Sal­mi­ait­taa, 34, niin kau­an kuin hän muis­taa.

Sal­mi­ait­ta on kot­ka­lai­nen ak­va­rel­lis­ti, joka on viet­tä­nyt lap­suu­ten­sa Sip­po­las­sa. Siel­lä mah­dol­li­suu­det luon­nos­sa kul­ke­mi­seen ja ym­pä­ris­tön ha­vain­noin­tiin oli­vat ra­jat­to­mat.

– Lap­suu­te­ni pi­ha­pii­ris­sä kas­voi val­ta­via van­ho­ja pui­ta ja luon­non­ti­lais­ta niit­tyä, oli met­sää ja pel­toa, Sip­po­lan ar­bo­re­tum oli kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä, hän muis­te­lee. – Luon­to on tai­tees­sa­ni mi­nul­le it­ses­tään sel­vä ai­he. Se, et­tä olen ton­ki­nut lap­se­na ojan­poh­jia on ol­lut tär­keä in­noit­ta­ja ny­ky­te­ke­mi­sel­le­ni, täs­sä on sel­vä sen­ti­men­taa­li­nen yh­teys ole­mas­sa.

Udi Sal­mi­ait­ta on pys­tyt­tä­nyt Maa­lauk­sia -ni­mi­sen näyt­te­lyn­sä Kou­ta-gal­le­ri­aan Kou­vo­la-ta­los­sa. Näyt­te­ly koos­tuu ak­va­rel­li­maa­lauk­sis­ta, jois­sa tai­tei­li­ja tut­kii lä­hiym­pä­ris­tö­ään. Esil­lä on pa­ri­sen­kym­men­tä pää­a­si­as­sa vii­me vuon­na teh­tyä työ­tä.

– Ku­vaan maa­lauk­sis­sa­ni itäi­sen Suo­men­lah­den luon­toa ja me­ren­ran­noil­ta löy­ty­nei­tä aar­tei­ta. Sie­nes­tä­jän ta­paan kul­jen kat­se maas­sa et­sien kas­vien se­as­ta kiin­nos­ta­via per­soo­nia ja yk­si­löi­tä, jot­ka so­pi­vat mal­lik­si. Mi­nua kieh­too se, mitä ke­sän kuk­ka­lois­tos­ta jää jäl­jel­le, kun luon­to tal­ven tul­len vai­puu hor­rok­seen. Veis­tok­sel­li­set tal­ven­tör­röt­tä­jät ja ke­vääl­lä lu­men al­ta pal­jas­tu­vat pit­si­mäi­sik­si muut­tu­neet edel­li­sen vuo­den leh­det saa­vat an­sait­se­man­sa osan huo­mi­os­ta.

Te­ok­set he­rät­te­le­vät kat­so­jaa poh­ti­maan suh­det­taan ym­pä­ris­töön. Hei­nät, jä­kä­läi­set ok­sat ja kui­vu­neet oh­dak­keet ovat sy­vä­e­ko­lo­gi­sia py­häin­ku­via ja hil­jai­sia kan­na­not­to­ja luon­non puo­les­ta.

– Asun Kot­kan­saa­rel­la lä­hel­lä mer­ta, ja iloit­sen päi­vit­täin asui­na­lu­ee­ni van­hois­ta puis­ta, ter­va­lep­pä­leh­dos­ta ja mah­dol­li­suu­des­ta kat­soa ho­ri­sont­tiin, jos­sa tai­vas ja meri koh­taa­vat. Ai­hei­ta maa­lauk­siin ei tar­vit­se ha­kea kau­ko­mail­ta, kaik­ki on saa­vu­tet­ta­vis­sa ko­ti­pi­has­sa ja lä­hiym­pä­ris­tös­sä.

Vaik­ka ko­ti­kau­pun­kin­sa Kot­ka tun­ne­taan puis­tois­taan, ei Sal­mi­ait­taa tai­tei­li­ja­na in­nos­ta ra­ken­net­tu puis­to tai puu­tar­ha.

– Mi­nua kiin­nos­ta­vat rik­ka­ruo­hot, ka­pi­nal­li­set, jot­ka tun­ke­vat ra­ken­ne­tun ym­pä­ris­tön si­vui­hin ja vä­lei­hin ja val­taa­vat ti­laa siel­lä.

Udi Sal­mi­ait­ta on Kot­kan Tai­tei­li­ja­seu­ran pu­heen­joh­ta­ja ja Suo­men Ak­va­rel­li­tai­teen Yh­dis­tyk­sen jä­sen. Kou­vo­la-ta­los­sa hä­nen työn­sä ovat esil­lä nyt en­sim­mäis­tä ker­taa.

– Olen käy­nyt Kou­vo­la-ta­los­sa vii­mek­si 90-lu­vul­la, asuin sil­loin Sip­po­las­sa. Pik­ku­sis­ko­ni kävi ta­los­sa ba­let­ti­tun­neil­la, hän ker­too. – Hain näyt­te­lyä tän­ne, kos­ka tämä on omaa toi­min­ta-alu­et­ta, Ky­men­laak­soa, ja on kiva näyt­täy­tyä myös oman ko­ti­kau­pun­gin ul­ko­puo­lel­la.

Udi Sal­mi­ai­tan Maa­lauk­sia-näyt­te­ly Kou­vo­la-ta­lon Kou­ta-gal­le­ri­as­sa Kou­vo­las­sa 28.2. as­ti.