Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen

– Ha­lu­ai­sin pääs­tä käyt­tä­mään ajet­ta­vaa ruo­hon­leik­ku­ria, ker­too Ank­ka­pur­has­sa ke­sä­työs­sä ole­va 15-vuo­ti­as Vili Kai­vo­la.

In­ke­roi­sis­sa asu­va Vili on yk­si Nuo­ri­so­kes­kus Ank­ka­pur­han 27:stä tä­män ke­sän ke­sä­työn­te­ki­jäs­tä. En­sim­mäi­se­nä työ­päi­vä­nään kiin­teis­tö- ja puis­to­ryh­mään kuu­lu­va Vili kär­rää puis­tos­sa hiek­kaa, kit­kee ruo­hoa ja tu­tus­tuu uu­siin ka­ve­rei­hin­sa.

– Jo nyt voin sa­noa, et­tä ruo­ka tääl­lä on hy­vää!

Ky­mi­jo­en var­rel­la Kou­vo­las­sa, In­ke­rois­ten ja An­ja­lan vä­li­sel­lä alu­eel­la si­jait­se­va Ank­ka­pur­ha on kau­nis ja ai­van eri­kois­laa­tui­nen paik­ka, jos­sa kä­vi­jä tun­tee siir­ty­vän­sä men­nei­siin ai­koi­hin.

1700-lu­vun lo­pul­la ra­ken­net­tu An­ja­lan kar­ta­no ja kah­vi­la­na toi­mi­va en­ti­nen vil­ja­ma­ka­sii­ni hen­ki­vät his­to­ri­aa, ja niis­sä mo­lem­mis­sa on esil­lä vaih­tu­via tai­de­näyt­te­ly­jä.

Ank­ka­pur­has­sa voi käy­dä tu­tus­tu­mas­sa myös te­ol­li­suus­mu­se­o­ta, joka si­jait­see vuon­na 1872 ra­ken­ne­tus­sa kar­ton­ki­teh­taas­sa.

Van­hat, ko­me­at tam­met, ja­la­vat, saar­nit ja koi­vut ovat osa vai­kut­ta­vaa kult­tuu­ri­mai­se­maa. Ja tie­tys­ti vie­res­sä le­ve­ä­nä ko­mei­le­va Ky­mi­jo­ki.

Minttu Villikka ja Mico Lassila Anjalan kartanon taidenäyttelyssä. Hevosen vuosi -näyttely on esillä 14. kesäkuuta asti.

Varsin­kin ke­säl­lä Ank­ka­pur­ha on vil­kas paik­ka ja suo­sit­tu käyn­ti­koh­de. Siel­lä toi­mi­va Nuo­ri­so­kes­kus Ank­ka­pur­ha on yk­si kah­dek­sas­ta ope­tus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­ri­ön tu­ke­mas­ta ja val­vo­mas­ta val­ta­kun­nal­li­ses­ta nuo­ri­so­kes­kuk­ses­ta.

– Jär­jes­täm­me eri­lai­sia lei­re­jä, per­he­juh­lia, luon­to­kou­lu­ja, päi­vä­ret­kiä ja esi­mer­kik­si vir­kis­tys­toi­min­taa ja ko­kouk­sia, ker­too nuo­ri­so­kes­kuk­sen vies­tin­tä- ja ta­pah­tu­ma­koor­di­naat­to­ri Mint­tu Vil­lik­ka. Tar­jol­la ovat sekä ma­joi­tuk­set, ruo­kai­lut et­tä oh­jel­mat.

An­ja­lan tun­tu­mas­sa asu­va Vee­ti Kau­ha­nen, 15, on sa­mas­sa puis­to­ryh­mäs­sä kuin luok­ka­ka­ve­rin­sa Vili. Hän hoi­te­lee eka­na päi­vä­nään nur­mik­koa.

– Ki­vat ka­ve­rit ja hyvä ruo­ka, hän ke­huu. – Olen ol­lut tääl­lä lei­ril­lä ja muu­ten­kin pyö­ri­nyt tääl­lä ka­ve­reit­ten kans­sa. On kiva paik­ka, vä­lil­lä käy­dään ma­ka­sii­ni­kah­vi­las­sa jäts­kil­lä.

Eliel Fan­ta, 15, puh­dis­taa nur­met­tu­nei­ta pol­ku­ja. – Olin tääl­lä vii­me ke­sä­nä­kin, ja sil­loin oli pal­jon hom­mia.

Nuo­ril­la on päi­väs­sä kuu­si tun­tia töi­tä ja sen li­säk­si puo­len tun­nin ruo­ka­tun­ti. Työ­mat­kan­sa Kou­vo­la kes­kus­tas­sa asu­va Eliel aje­lee mo­pol­la.

– Tun­ti kak­si­kym­men­tä mi­nuut­tia päi­väs­sä. Vaik­ka mat­ka on pi­tem­pi, on kiva ol­la ke­säl­lä ul­ko­na.

Lap­peen­ran­ta­lai­nen Mico Las­si­la, 16, is­tuu his­to­ri­al­li­sen An­ja­lan kar­ta­non au­las­sa. Hä­nen teh­tä­vä­nään on ot­taa vie­rai­ta vas­taan.

– Ker­ron heil­le, mitä kaik­kea tääl­tä löy­tyy ja vas­tai­len ky­sy­myk­siin.

– Kar­ta­noon liit­tyy pal­jon his­to­ri­aa ja tämä alue on kau­nis. Lo­pun ke­sää sit­ten lo­mai­len ja me­nen mö­kil­le Lap­piin, Mico sa­noo.

Makasiinikahvila toimi aikanaan viljamakasiinina, johon kartanon peltojen viljat varastoitiin.

Vuon­na 1842 ra­ken­net­tu Ank­ka­pur­han ma­ka­sii­ni­kah­vi­la on ol­lut avoin­na 1950-lu­vul­ta läh­tien.

– Sen ka­tol­la on tor­ni, jos­sa ole­va kel­lo on ai­ka­naan mää­rän­nyt kar­ta­non työn­te­ki­jöi­den työ­päi­vien alut ja lo­put, Mint­tu Vil­lik­ka ker­too.

Lä­hel­lä Val­ke­a­laa asu­va Eli­as Hil­tu­nen, 17, oli Ank­ka­pur­has­sa ke­sä­töis­sä vii­me ke­sä­nä­kin.

– Nyt olen töis­sä ma­ka­sii­ni­kah­vi­las­sa ja jat­kos­sa kar­ta­nos­sa­kin. Asi­a­kas­pal­ve­lu on mi­nul­le uu­si asia, mut­ta olen jo en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä op­pi­nut pal­jon. Olen mais­tel­lut myyn­nis­sä ole­vat jää­te­löt ja saa­nut tie­toa al­ko­ho­li­lais­ta.

Mikä oli Eli­ak­sen oma lem­pi­jää­te­lö?

– Ki­nus­ki-crumb­le­jää­te­lö!

Elias Hiltunen ja Minttu Villikka nautiskelivat Makasiinikahvilan jäätelöitä.

Ank­ka­pur­han Kult­tuu­ri­puis­to kuu­luu ny­ky­ään osa­na Ky­men­laak­son te­ol­li­suus­pe­rin­tö­reit­tiin, joka kul­kee Ver­las­ta Kot­kaan Me­ri­kes­kus Vel­la­moon, Mint­tu Vil­lik­ka ker­too.

Ank­ka­pur­han kal­tai­seen his­to­ri­al­li­seen paik­kaan liit­tyy tie­tys­ti myös lu­ke­mat­to­mia ta­ri­noi­ta.

Nii­hin voi ke­säl­lä tu­tus­tua Kou­vo­lan mat­kai­luop­paat ry:n opas­te­tuil­la kä­ve­ly­kier­rok­sil­la. Lu­vas­sa on mitä mie­len­kiin­toi­sim­pia ta­ri­noi­ta men­neil­tä ajoil­ta.