JUHA KOS­KI

Vii­pu­ri kuu­luu suo­ma­lais­ten ja eten­kin ky­men­laak­so­lais­ten suo­sik­ki­mat­ka­koh­tei­siin.

Mitä Vii­pu­ril­le on ta­pah­tu­nut? Mi­ten siel­lä ele­tään juu­ri nyt? Kuka on Vii­pu­rin vai­ku­tus­val­tai­sin mies? Mi­hin so­ti­laat ovat kau­pun­gis­ta ka­don­neet? En­tä ka­tu­lap­set, koi­rat, kis­sat ros­vot ja pros­ti­tuo­i­dut? Us­kal­taa­ko Vii­pu­ris­sa syn­nyt­tää?

Pal­jon ky­sy­myk­siä, mut­ta jo­kai­seen löy­tyy vas­taus toi­mit­ta­ja Pek­ka Ha­ka­lan ja va­lo­ku­vaa­ja Juha Met­son tuo­rees­ta kir­jas­ta Vii­pu­ri – ve­nä­läis­ten kau­pun­ki. – Vii­pu­ri on rou­hea, kau­pun­ki jos­sa on haju ja maku. Siel­lä ta­paa pal­jon vie­raan­va­rai­suut­ta. Kau­pun­ki muut­tuu koko ajan, siel­lä on mo­nia ker­rok­sia ja his­to­ri­aa, luon­neh­tii kir­jan ku­vis­ta vas­taa­va kot­ka­lai­nen Juha Met­so.

Voitonpäivä 9. toukokuuta on suuri juhla myös Viipurissa. Tatjana Jegorova,10, ja Mila Jaksina, 8, pelehtivät Leninin patsaalla.

Kuva: Juha Metso

Kir­ja on kau­ka­na pe­rin­tei­ses­tä mat­ka­op­paas­ta. Te­ki­jät ovat men­neet myös ra­pis­tu­neil­le ta­ka­pi­hoil­le, teu­ras­ta­moon, syn­ny­tys­sai­raa­laan, kis­sa­ko­tiin ja mui­hin paik­koi­hin, joi­ta ei mat­ka­kir­jois­sa esi­tel­lä.

– En ku­van­nut ra­vin­to­la Es­pi­län ruo­ka-an­nok­sia, Met­so to­te­aa.

Hel­sin­gin Sa­no­mien toi­mit­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä Pek­ka Ha­ka­la on seu­ran­nut Ve­nä­jän ta­pah­tu­mia mui­den mu­as­sa kir­jeen­vaih­ta­ja­na 1990-lu­vul­ta läh­tien. Hän ker­too, kuin­ka tun­te­ma­ton Vii­pu­ri ja koko me­ne­tet­ty Kar­ja­la on ol­lut hä­nen ikä­luo­kal­leen.

– Kou­lus­sa niis­tä ei pu­hut­tu ei­vät­kä ka­ve­rit niis­tä kal­jal­la ker­to­neet.  Elim­me Suo­mes­sa, jos­sa val­lit­si omer­ta, vai­ke­ne­mi­sen laki.

Teos kes­kit­tyy Vii­pu­rin ny­ky­päi­vään, mut­ta kir­jas­sa luo­da­taan myös his­to­ri­aa: mi­ten kau­pun­ki me­ne­tet­tiin jat­ko­so­das­sa ja mitä sen jäl­keen ta­pah­tui.

Vaik­ka Vii­pu­ri on edel­leen rou­hea ai­na­kin suo­ma­lai­siin kau­pun­kei­hin ver­rat­tu­na, on elä­mä kui­ten­kin siis­tiy­ty­nyt 1980- ja 90-lu­vuil­ta. Tuol­loin tu­ris­mi ot­ti laa­jem­mas­sa mi­tas­sa en­si­as­ke­li­aan ja meno yl­tyi hur­jak­si.

”Tu­ris­min myö­tä mus­tan pörs­sin kaup­pa eli fart­sov­ka rä­jäh­ti uu­siin ulot­tu­vuuk­siin. Tuot­toi­sin­ta tro­ka­reil­le oli va­luut­ta­kaup­pa. Suo­ma­lai­set oli­vat tyy­ty­väi­siä: nah­ka­tak­ki­mie­hil­tä sai mar­kal­la seit­se­män rup­laa kun vi­ral­li­nen kurs­si oli seit­se­män mark­kaa rup­las­ta. Tro­ka­rit myi­vät mar­kat eteen­päin kui­ten­kin mo­ni­ker­tai­sel­la voi­tol­la. Kaik­ki län­si­ta­va­ra kel­pa­si, vaat­tei­den li­säk­si tas­ku­las­ki­met ja di­gi­taa­li­kel­lot.”

Lie­ve-il­mi­öt li­sään­tyi­vät yh­tä jal­kaa mat­kai­li­joi­den mää­rän kans­sa. Tus­kin Vii­pu­ris­sa enää tör­mää kir­jas­sa ku­vat­tuun to­del­la avoi­meen sek­si­kaup­paan.

”Druz­bas­sa sek­si­työ­läi­set se­la­si­vat lop­puil­las­ta vas­taa­no­ton huo­ne­lu­et­te­los­sa yk­sin mat­kus­ta­vat suo­ma­lais­mie­het ja tu­li­vat ovel­le ko­put­te­le­maan, et­tä mikä on, ei­vät­kö pal­ve­lut kel­paa.”

Pek­ka Ha­ka­la, Juha Met­so: Vii­pu­ri – Ve­nä­läis­ten kau­pun­ki (Do­cen­do 2019), si­dot­tu, 208 si­vua.