KAI-PEK­KA VE­SA­LAI­NEN

Me­ri­kes­kus Vel­la­mos­sa on avau­tu­nut kuu­den tai­tei­li­jan luon­to- ja mai­se­ma­tee­man ym­pä­ril­le ra­ken­tu­nut Luon­to­ja-ryh­mä­näyt­te­ly. Ii­sa Maa­ra­sen, Sara Ora­van, In­ka-Maa­ria Jur­va­sen, Han­ne­le Kum­pu­lai­sen, Pia Män­ni­kön sekä ku­raat­to­ri­na toi­mi­neen Mii­ka Nyys­sö­sen yh­teis­näyt­te­ly on mo­ni­muo­toi­nen ja kau­ka­na ta­va­no­mai­ses­ta. Luon­to-ai­he on huo­mi­oi­tu muun mu­as­sa eko­lo­gi­sin ma­te­ri­aa­lein ja vaih­to­eh­toi­sin maa­laus­tek­nii­koin.

Sara Ora­val­ta on esil­lä sym­bo­lis­ti­sia, une­no­mai­sia tem­pe­ra-töi­tä. Ku­va­tai­tei­li­ja­na, ope­tus­teh­tä­vis­sä ja näyt­tä­mö­tai­teen pa­ris­sa työs­ken­te­le­vää Ora­vaa kiin­nos­taa tu­le­vai­suu­des­sa vaa­ti­ma­ton elä­män­ta­pa ja oma­va­rai­suus, jo­hon rat­kai­suk­si on löy­ty­nyt talo Reit­kal­lis­ta.

– Vaik­ka kau­pun­gis­sa asu­mi­nen voi­si ol­la jol­lain ta­val­la eko­lo­gi­sem­paa, niin kau­pun­kiym­pä­ris­tös­sä ih­mi­nen on niin sy­väl­lä ku­lu­tu­syh­teis­kun­nas­sa, et­tä kau­pun­ki­lai­se­ko­lo­gi­suus on oi­ke­as­taan har­haa, poh­tii Ora­va.

Ora­va tun­nus­taa ko­ke­neen­sa nuo­ruu­des­saan jopa ym­pä­ris­tö­ah­dis­tus­ta. Hän ar­ve­lee saa­neen­sa kiin­nos­tuk­sen luon­toon liit­ty­viin asi­oi­hin isäl­tään, joka on teh­nyt uran tut­ki­musp­ro­fes­so­ri­na ja kas­vi­tie­tei­li­jä­nä Suo­men ym­pä­ris­tö­kes­kuk­ses­sa sekä Hel­sin­gin ja Tu­run yli­o­pis­tois­sa.

Kuu­sa­mo­lai­ses­sa syr­jä­ky­läs­sä luon­non kes­kel­lä nuo­ruu­ten­sa asu­nut Pia Män­nik­kö on loih­ti­nut maa­la­rin­tei­pis­tä Kas­vus­to-ni­mi­sen työn.

– Työ­ni osa­set ei­vät pyri esit­tä­mään suo­ra­nai­ses­ti "kant­ta­rel­lia tai ko­ral­lia", vaik­ka muo­dot ovat eri mit­ta­kaa­vois­sa hy­vin­kin luon­nos­ta löy­ty­viä, esit­te­lee Män­nik­kö.

– En­sim­mäi­seen Luon­to-näyt­te­lyyn Po­riin vii­me vuon­na tein sa­vi­te­ok­sen. Kas­vus­to on val­mis­tu­nut var­ta vas­ten Vel­la­mon näyt­te­lyyn, huo­maut­taa mo­ni­puo­li­ses­ti ma­te­ri­aa­le­ja ja tek­nii­koi­ta hyö­dyn­tä­vä Män­nik­kö.

– Lii­kun pal­jon luon­nos­sa. Vii­me vuon­na aloi­tin puu­tar­ha­har­ras­tuk­sen, jota kaut­ta tut­kis­ke­len luon­toa ja ih­met­te­len suur­ta mul­las­ta nou­se­vaa mys­tee­riä.

In­ka-Maa­ria Jur­va­sel­ta esil­lä on kah­den va­ne­ril­le lyi­jy­ky­näl­lä, puu­vä­reil­lä ja ak­ryy­li­maa­lil­la to­teu­te­tun työn ko­ko­nai­suus Va­sen mah­dol­li­suus ja Oi­kea mah­dol­li­suus.

– Sar­jaan kuu­luu vie­lä teos Ylei­nen mah­dol­li­suus. Olen aja­tel­lut töis­sä­ni mai­se­maa sym­bo­li­ses­ti poh­tien elä­mää ja sen mah­dol­li­suuk­sia, sa­noo Jur­va­nen ja kiin­ni­tyt­tää kat­so­jan huo­mi­on töi­den­sä pie­niin yk­si­tyis­koh­tiin.

– Kat­se saa va­el­taa nii­den vä­lil­lä. Ei ole vä­liä mis­sä jär­jes­tyk­ses­sä töi­hin pi­täi­si tu­tus­tua, sel­vit­tää Jur­va­nen, jon­ka pik­ku­tar­kat te­ok­set vaa­ti­van noin puo­len­tois­ta kuu­kau­den työs­tä­mi­sen.

Jur­va­sen mu­kaan koi­vu­va­ne­ri on erit­täin miel­lyt­tä­vä piir­tää. Hän ko­ros­taa, et­tä puun väri ja luon­non ku­vi­oin­ti ovat osa te­os­ta.

– Ki­vaa on, et­tä täl­lai­nen 18 mil­li­met­rin va­ne­ris­ta teh­ty teos on ta­val­laan jo esi­ne, ei­kä sitä tar­vit­se ke­hys­tää.

Ma­te­ri­aa­le­ja mo­ni­puo­li­ses­ti te­ke­mi­sis­sään käyt­tä­väl­tä Han­ne­le Kum­pu­lai­sel­ta on esil­lä mat­ka­pu­he­li­men ko­koi­sia Car­ra­ran mar­mo­ril­le to­teu­tet­tu­ja mo­sai­ik­ki­te­ok­sia. Työt on ku­vi­tet­tu "ny­ky­päi­vän ar­ke­o­lo­gi­sil­la löy­dök­sil­lä" eli ku­vil­la te­ki­jän­sä aa­mu­kah­vi­kup­pien reu­noil­le kui­vu­neis­ta kah­vi­jään­nök­sis­tä.

– Kum­pu­lai­nen on kä­si­tel­lyt te­ok­sis­saan muun mu­as­sa lian tee­maa ja su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le siir­ty­nyt­tä so­tat­rau­maa. Kum­pu­lai­sel­le kä­sit­teel­li­nen puo­li ja idea on ma­te­ri­aa­lia tär­ke­äm­pi. Hä­nen työs­ken­te­lyn­sä joh­to­lan­ka­na on haas­taa tapa, jol­la hän esit­tää kul­loi­sen­kin ai­heen­sa, taus­toit­taa ku­raat­to­ri Nyys­sö­nen.

Luon­to­ja-ryh­mä­näyt­te­ly on esil­lä Vel­la­mos­sa sun­nun­tai­hin 9. tam­mi­kuu­ta 2022 as­ti.