Anjalassa ja Voikkaalla torjutaan vieraskasveja talkoilla
Missä ammut on?
Kansanmusiikki raikaa Kymenlaaksossa
Kädet saveen ja kuplivaa lasiin
Wiipurintien markkinat vie jälleen keskiajan tunnelmiin
Kouvolan kaupunki tarkistaa kiinteistörajoja ja rajamerkkejä
Tapio Heino jäi eläkkeelle mutta ei vielä kiikkustuoliin
K-Market Hovinsaari saa uuden kauppiaan
Kotkassa maan kolmanneksi parhaat hampurilaiset – Kouvola sijalla viisi
Kylillä ovat taas ovet avoinna – Kymenlaaksossa noin 30 tapahtumaa
Vepa Lavin musiikkia on esitetty monena elokuisena iltana Tervasaaren kesäkonserteissa. Kolme vuotta sitten Raimo Kaistala (vasemmalla) esitti Lavia Pepe Husun säestämänä Veikko Lavi – tarinat laulujen takana -konsertissa. Sen käsikirjoitti Pentti Hannula.
Kuva: Martti Linnan arkisto
Vepan matkassa maailmalla
Pepe Husulla riittää muistoja Veikko Lavista.
Martti Linna
Kun haminalainen Pertti ”Pepe” Husu tarttuu kolmeriviseen haitariinsa ja vie sormensa näppäimille, ei ole epäilystäkään siitä, vievätkö sävelet miestä vai päin vastoin.
Ei ihme, että Kotkassa vuonna 1912 syntynyt, ja Haminassa vuonna 1996 kuollut Veikko ”Vepa” Lavi mieltyi mieheen niin, että Hususta tuli vuosikausiksi kuplettimestarin luottosäestäjä.
– Vepa oli toisille vaikea ihminen, mutta me tulimme aina hyvin juttuun, Husu muistelee edesmennyttä mestaria.
– Säestin häntä ensimmäisen kerran vuonna 1973. Joskus hän saattoi esiintyessään unohtaa laulujensa sanoja, mutta niitä kohtia pystyin hyvin myötäilemään haitarin bassopuolella. Kerran Finlandia-talossa oli samalla keikalla Upi Sorvalin orkesterikin, mutta silti minä säestin Vepaa yksinäni.
Iso avu Veikko Laville oli siitäkin, että hän pääsi lähtemään keikoille Husun kyydillä. Kaksikko ajeli Suomessa pitkiä matkoja eri esiintymispaikkojen välillä.
– Ja Vepan Sylvi-vaimolle oli aina tärkeää, että minä toin Vepan takaisin.
Husu kertoo, että Veikko Lavi oikein vihasi rumpuja ja kaikulaitteita. Samoin tanssipaikkoja: hän halusi, että ihmiset tulivat kuuntelemaan hänen laulujensa sanoja.
– Kerran eräässä oululaisessa ravintolassa istui pöydässä neljän naisen seurue, kun Vepa aloitti esiintymisensä. He jatkoivat juttelemista. Vepa lopetti laulamisen ensimmäisen kappaleen puolessa välissä ja sanoi että kuulkaas, hän on tullut Haminasta asti laulamaan teille. Että ehditte te puhua muulloinkin. Sen jälkeen neitoset kuuntelivat hiljaa.
Jo 15-vuotiaana kuorossa laulamisensa aloittanut Lavi löi itsensä ensimmäisen kerran läpi artistina jo 1950-luvun alussa. Vuosikymmenien mittaan suosiossa oli hiljaisempia ja menestyksekkäämpiä kausia. Sellaiset Lavin itsensä, ja monien muiden esittämät kappaleet kuin Limperin Hilma, Väärä vitonen, Evakon laulu, Jokainen ihminen on laulun arvoinen ja Serenadi hetekalle ovat jääneet rikastuttamaan suomalaista musiikkiperintöä.
Lavin jälkeen ne ovat kelvanneet uusienkin laulajapolvien äänitettäviksi.
– Vepa ei tykännyt laulaa jämptisti, mutta hänellä oli hyvä kantava ääni. Tekstit tulivat selvästi ilmoille, Pertti ”Pepe” Husu miettii Lavin suosion syitä. – 50-wattinen kovaääninen riitti hyvin äänenvahvistimeksi. Monen nykylaulajan ääni ei kuuluisi sellaisella minnekään.
Lavilla – kuten monella muullakin suomalaisella laulajalla – oli omat vaikeutensa Kuningas Alkoholin kanssa. Säestämisen ohella Pertti Husun tehtävänä oli valvoa keikoilla, ettei artisti käynyt liian usein nurkan takana. Joskus se ei onnistunut.
– Kerrankin tuli Keski-Suomesta puhelinsoitto, että Vepan pitää maksaa keikkapalkkio takaisin. Mietimme Sylvin kanssa, mitä tehdään. Se maksettiin.