Tei­ja Pii­pa­ri

– Tääl­lä on­kin jo vauh­ti pääl­lä, Hilk­ka Tii­ho­nen sa­noo.

Vauh­dis­sa ovat Jer­ry, Kau­no­tar ja Ru­si­na-Unel­ma ja paik­ka on Tii­ho­sen ys­tä­vän­päi­vä­nä avaa­ma Pu­na­hil­kan Kis­sa­kah­vi­la Kou­vo­lan In­ke­roi­sis­sa.

– Mi­nul­la on ihan par­haat työ­ka­ve­rit, yrit­tä­jä nau­raa seu­ra­tes­saan kat­tien­sa tou­hu­ja.

Tii­ho­sel­la on ol­lut kis­so­ja ai­na. Nyt­kin nel­jä, jois­ta kol­me pen­tua asuu kah­vi­las­sa ja yk­si, vii­si­vuo­ti­as Hur­mu­ri, ko­to­na muu­ta­man ki­lo­met­rin pääs­sä.

Hilk­ka Tii­ho­nen jäi vuo­den­vaih­tees­sa työt­tö­mäk­si. Sil­loin hän päät­ti to­teut­taa haa­veen­sa pe­rus­taa kis­sa­kah­vi­la. Tii­ho­nen oli kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten käy­nyt kis­sa­kah­vi­las­sa Bu­da­pes­tis­sä ja ihas­tu­nut. Myö­hem­min tuli vie­rail­tua vas­taa­vis­sa pai­kois­sa Tam­pe­reel­la ja Kuo­pi­os­sa sekä Vi­ron Tal­lin­nas­sa.

– Ko­tiin en ha­lun­nut jää­dä, olen teh­nyt töi­tä 17-vuo­ti­aas­ta. Ajat­te­lin, et­tä jos täs­tä ei tule mi­tään, niin tu­lee­pa­han ai­na­kin ko­keil­tua.

Pu­na­hil­kan Kis­sa­kah­vi­las­sa on tar­jol­la kah­via, tee­tä ja vir­vok­kei­ta sekä yrit­tä­jän it­sen­sä te­ke­miä lei­po­muk­sia – sekä tie­tys­ti eläi­mien läs­nä­o­loa.

– Kis­sat tä­män kah­vi­lan te­ke­vät. Tän­ne voi tul­la is­tu­maan ja kah­vit­te­le­maan ja seu­raa­maan kis­so­jen tel­mi­mis­tä. Kis­so­ja voi lei­kit­tää ja kis­san voi saa­da sy­liin­sä is­tu­maan.

Tii­ho­nen se­laa kah­vi­lan vie­ras­kir­jaa. Kä­vi­jöi­tä on ol­lut Ou­lua myö­ten.

– Tääl­lä on käy­nyt sel­lai­sia, joil­la on per­hees­sä al­ler­gik­ko, ei­kä kis­saa voi ot­taa, mut­ta tääl­lä nii­tä voi käy­dä het­kek­si kat­so­mas­sa. Eräs rou­va köl­läh­ti Jer­ryn kans­sa soh­val­le ja kiit­te­li jäl­keen päin, et­tä sai käy­dä ”kis­sa­te­ra­pi­as­sa”. Yk­si asi­a­kas oli me­net­tä­nyt oman kis­san­sa ja poh­ti, ot­taa­ko uu­den vai mitä teh­dä.

-Kissat tämän kahvilan tekevät, Tiihonen toteaa. Kuvassa Kaunotar.

Kah­vi­la toi­mii kier­rä­tys­ta­va­roin si­sus­te­tus­sa 200 ne­li­ön ti­las­sa, jos­sa on ti­laa liik­kua ja tem­mel­tää. Kis­sat nuk­ku­vat omas­sa pe­säs­sään, mö­kis­sään, mut­ta ei­vät ole yöl­lä yk­sin, vaan pai­kas­sa yö­pyy joko yrit­tä­jä it­se tai joku muu ih­mi­nen.

– Mis­tään eläin­rääk­käyk­ses­tä ei ole kyse, Tii­ho­nen huo­maut­taa.

Hän li­sää, et­tä kah­vi­la ei ole avoin­na päi­vit­täin, jot­ta kai­kil­la on va­paa­päi­viä.

– Jat­ku­vaa hur­lum­hei­tä ei ku­kaan jak­sa.

On il­ta­päi­vä, ja ra­vin­to­la Da­tas­sa lou­na­sai­ka on täl­tä päi­väl­tä päät­ty­nyt. Ca­te­ring Va­ni­kan yrit­tä­jä Ma­ri­ka Suih­ko al­kaa sii­vo­ta paik­ko­ja. Apuun rien­tää työn­te­ki­jä Vii­vi Kuik­ko.

Suih­ko os­ti vii­me vuo­den lo­pul­la Ka­ta­rii­nan Ra­vin­to­la­pal­ve­lut eli Kot­kan­saa­rel­la Da­ta­rii­nas­sa si­jait­se­van ra­vin­to­lan.

– Uu­te­na yrit­tä­jä­nä ha­lu­an kuu­los­tel­la asi­ak­kai­den toi­vei­ta. Pa­lau­te toi­min­nas­tam­me on kyl­lä ol­lut po­si­tii­vis­ta.

Ra­vin­to­la Da­tan nimi on säi­ly­nyt en­nal­laan ja lou­nas pyö­rii ku­ten ai­em­min­kin, mut­ta uu­si yrit­tä­jä on tuo­nut mu­ka­naan myös joi­tain muu­tok­sia: Ovet avau­tu­vat kah­vit­te­li­joil­le jo vart­tia vail­le aa­mu­kah­dek­san. Lou­nas al­kaa kel­lo 10.30.

– Sitä ei eh­kä kaik­ki tie­dä, et­tä ra­vin­to­la ei ole vain ta­los­sa toi­mi­vil­le. Tän­ne voi tul­la kuka ta­han­sa.

Data työl­lis­tää yh­teen­sä nel­jä hen­ki­löä, jois­ta kak­si on ai­na ker­ral­laan vuo­ros­sa.

-Minulla on hyvä henkilökunta ja työyhteisö, jolta löytyy joustoa puolin ja toisin, kiittelee Catering Vanikan yrittäjä Marika Suihko (vas.). Vieressä on työntekijä Viivi Kukko

Kot­ka­lai­nen Ma­ri­ka Suih­ko pe­rus­ti vii­si vuot­ta sit­ten Ca­te­ring Va­ni­kan, joka on toi­mi­nut muun mu­as­sa Mus­sa­lon Sa­vo­tas­sa.

Tänä ke­sä­nä Suih­ko lait­taa tuu­le­maan ja laa­jen­taa toi­min­taan­sa avaa­mal­la ke­sä­kah­vi­lan Vi­ro­lah­den bunk­ke­ri­mu­se­ol­le ja ole­mal­la mu­ka­na Ha­mi­na Tat­toon myyn­ti­ka­dul­la.

– Ke­sä­kah­vi­la työl­lis­tää kak­si opis­ke­li­jaa ja on avoin­na kesä–elo­kuus­sa päi­vit­täin. Tat­toos­sa olem­me mu­ka­na nyt en­sim­mäis­tä ker­taa. Meil­lä on sin­ne an­nis­ke­lu­lu­vat ja myym­me myös kah­via ja pien­tä suo­lais­ta ja ma­ke­aa.

Pi­to­pal­ve­lu­aan Suih­ko tar­jo­aa kai­ken­lai­siin ti­lai­suuk­siin syn­ty­mä­päi­vis­tä val­mis­tu­jai­siin ja häi­hin.

– Pik­ku­jou­lu­ja­kin on jo ky­syt­ty, hän sa­noo ja hy­myi­lee.

Myös Da­tas­sa voi jär­jes­tää juh­lia.

– Tämä on es­tee­tön tila.

Yrit­tä­jä on pan­nut mer­kil­le ih­mis­ten tiu­kem­mat kuk­ka­ron­nyö­rit. Juh­lia kyl­lä pi­de­tään, mut­ta on tul­tu vä­hän alas­päin sii­nä mitä ja min­kä ver­ran tar­jo­taan.

– Mää­räl­li­ses­ti ti­la­taan vä­hem­män ja paah­to­pais­tin si­jaan va­li­taan hal­vem­paa pos­sua. Net­ti­si­vuil­lam­me ole­van las­ku­rin avul­la voi alus­ta­vas­ti kat­soa, pal­jon­ko juh­lat tu­li­si­vat mak­sa­maan, hän vink­kaa.

Suih­ko on kou­lu­tuk­sel­taan ra­vin­to­la­kok­ki. Hän on opis­kel­lut myös esi­mie­hek­si ja yrit­tä­jyyt­tä.

– Tyk­kään ol­la yrit­tä­jä. Haas­tei­ta on pal­jon, var­sin­kin näin yk­si­ny­rit­tä­jäl­lä, mut­ta toi­saal­ta on myös va­paut­ta.