Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen

Oli vuo­si 1772, kun äve­ri­äs skot­lan­ti­lai­nen aa­te­lis­mies, ha­mi­na­lai­nen por­va­ri, kruu­nun­vou­ti ja ho­vi­neu­vos, Vii­pu­rin ri­ta­ri­huo­nee­seen kuu­lu­nut Ni­ko­las Cla­y­hil­ls os­ti Ky­mi­jo­en ran­nal­la si­jait­se­van Suur-Ah­ven­kos­ken kar­ta­non. Sen ta­ri­na oli al­ka­nut jo 1500-lu­vul­la.

Nyt ta­ri­naa jat­kaa toi­nen Ni­ko­las: Cla­y­hil­l­sin suo­ran jäl­ke­läi­sen, kot­ka­lai­sen asi­a­na­ja­jan Jo­han Bar­dyn poi­ka, DI Ni­ko­las Bar­dy te­kee siel­lä re­mont­tia. Hä­nel­le pe­rin­ne­ra­ken­ta­mi­nen on sy­dä­men asia.

Vanha ruokasali on tumma ja komea. Jokaisen tuolin selkänojassa, noin istujan hartioiden kohdalla, on Indrenius-Zalewski -suvun vaakuna. Kuva: Ulla-Maija Sievinen

Ah­ven­kos­ken his­to­ria on täyn­nä mie­len­kiin­toi­sia ta­pah­tu­mia. Suur-Ah­ven­kos­ki oli ai­na 1630-lu­vul­ta läh­tien ra­ja­na, en­sin lää­nien vä­lil­lä, mut­ta vuo­den 1743 sol­mi­tun Tu­run rau­han jäl­keen se oli 55 vuo­den ajan Ruot­sin ja Ve­nä­jän val­ta­kun­tien vä­lil­lä.

Kun kar­ta­noon nyt tul­laan van­hal­ta Suu­rel­ta ran­ta­tiel­tä val­koi­sen por­tin kaut­ta, kul­je­taan ko­me­aa, lä­hes 300 vuot­ta van­haa tam­mi­ku­jaa pit­kin koh­ti kel­tai­sel­la ja val­koi­sel­la maa­lat­tua ra­ken­nus­ta. Huo­mi­on he­rät­tää heti ra­ken­nuk­sen tor­ni. Mikä sen tar­koi­tus on ol­lut?

– Sii­nä on lip­pu­tan­gon paik­ka, Jo­han Bar­dy nau­rah­taa.

– Me teim­me sin­ne pik­nik­ret­kiä, kun olin pie­ni, Ni­ko­las jat­kaa.

Keittiön kunnostus on valmis, ja paneelit on maalattu pellavaöljyllä. -Kun sisarukset, Venäjän keisarinna ja Ruotsin kuningatar, vierailivat täällä vuonna 1802 , kokki rikkoi kananmunat nahkaiseen esiliinaansa, vatkasi ne siinä ja niin syntyi omeletti kuninkaallisille, Johan Bardy kertoo vieressään Nikolas Bardy. Kuva: Ulla-Maija Sievinen

Pyh­tää­läi­ses­sä kar­ta­nos­sa on ti­laa 700–800 ne­li­ö­met­rin ver­ran, ja kaa­ke­liu­u­ne­ja on 14. Ny­kyi­sin ra­ken­nus läm­pe­nee maa­läm­möl­lä. Tal­vi­sai­kaan siel­lä ei asu­ta, mut­ta ke­säl­lä sin­ne tu­lee su­kua asu­maan. Jo­han Bar­dyn, ku­ten mo­nien hä­nen serk­ku­jen­sa ke­sä­mö­kit ovat kar­ta­non tun­tu­mas­sa, Ky­mi­jo­en ran­noil­la.

Piirongin takana näkyy seinä, joka on valmisteltu savirappauskurssin alkua varten. Kuva: Ulla-Maija Sievinen

Suu­ren, pe­rin­teik­kään kar­ta­non kun­nos­sa py­sy­mi­nen vaa­tii pal­jon työ­tä.

– Vii­mek­si on kun­nos­tet­tu keit­tiö ja kyl­py­huo­ne. Kol­men huo­neen sei­nät kun­nos­te­taan pe­rin­tei­sel­lä sa­vi­rap­paus­me­ne­tel­mäl­lä, ja sa­mal­la tääl­lä pi­de­tään kurs­sia sa­vi­rap­pauk­ses­ta. Mo­net ha­lu­a­vat ny­kyi­sin saa­da tie­toa hen­git­tä­vis­tä, luon­to­ys­tä­väl­li­sis­tä me­ne­tel­mis­tä, Ni­ko­las Bar­dy ker­too.

Tu­tus­tu­mi­nen kar­ta­non vie­lä kun­nos­tus­ta odot­ta­viin huo­nei­siin on ai­ka­moi­nen seik­kai­lu ja ai­ka­mat­ka. Huo­neet ker­to­vat vuo­si­sa­tai­sia ta­ri­noi­taan su­vun elä­mäs­tä.

Osa kaa­ke­liu­u­nien kaa­ke­lien kau­niis­ta maa­lauk­sis­ta on Jo­han Bar­dyn vaa­rin äi­din Dag­mar Za­lews­kin, omaa su­ku­aan Ind­re­niuk­sen, maa­laa­mia. Hän opis­ke­li nai­sil­le tar­koi­te­tus­sa kou­lus­sa Pie­ta­ris­sa Smol­na-ins­ti­tuu­tis­sa.

Johan Bardyn isä, kirurgi, Karhulan sairaalan ylilääkärin tehtävästä eläkkeelle jäänyt Louis Bardy kunnosti vuodelta 1893 peräisin olevan viljamakasiinin juhlakäyttöön. Kuva: Ulla-Maija Sievinen

Huo­nei­den kau­niit, osin 1900-lu­vun alus­ta pe­räi­sin ole­vat ta­pe­tit vie­hät­tä­vät sil­mää. Kaik­ki­al­la on van­ho­ja huo­ne­ka­lu­ja, jot­ka odot­ta­vat paik­ko­jaan huo­nei­den kun­nos­tuk­sen jäl­keen.

”Pu­nai­ses­sa huo­nees­sa” on no­ja­tuo­li, joka pa­la­si ko­ti­kar­ta­noon­sa ol­tu­aan vä­lil­lä näyt­te­li­jä Kyl­lik­ki Fors­sel­lin ko­to­na. Bar­dyt esit­te­le­vät myös vaa­rin, Bern­hard Ind­re­nius-Za­lews­kin syn­ty­mä­huo­neen. ”Turk­ki­lai­nen huo­ne” taas oli tar­koi­tet­tu kar­ta­non poi­ka mies­vie­rai­den ma­joi­tuk­seen. Sii­nä oli alun pe­rin turk­ki­lai­nen si­sus­tus.

Kaikki kartanon kunnostukset on tehty Museoviraston ohjauksessa. -Yhteistyö on sujunut hyvin, Nikolas Bardy sanoo. Isä Johan istuu nojatuolissa, joka oli näyttelijä Kyllikki Forssellin kotona. Kuva: Ulla-Maija Sievinen

Kar­ta­nos­sa on huo­ne­ka­lu­ja myös esi­mer­kik­si Ky­men­kar­ta­nos­ta. Kah­den kar­ta­non omis­ta­jis­sa oli sa­man su­vun jä­se­niä.

Van­ha ruo­ka­sa­li on tum­ma ja ko­mea. Jo­kai­sen tuo­lin sel­kä­no­jas­sa, noin is­tu­jan har­ti­oi­den koh­dal­la, on Ind­re­nius-Za­lews­ki -su­vun vaa­ku­na. On myös kont­to­ri­huo­ne ja om­pe­lu­huo­ne, jos­ta on käyn­ti ve­ran­nal­le. Kau­niis­ti kun­nos­te­tun keit­ti­ön vie­res­sä on yl­lät­tä­vän ti­la­va pii­an huo­ne.

Kuistilta on näköala puutarhaan, joka on taas kesällä hyvin kaunis. Kuva: Ulla-Maija Sievinen

Kar­ta­no kaik­ki­neen oli 1900-lu­vun alus­sa iso yh­dys­kun­ta, joka elät­ti noin sata hen­keä. Oli kaup­pa­puu­tar­ha, vil­ja­ma­ka­sii­ni, mei­je­ri, yli sata leh­mää, 14 he­vos­ta, lam­po­la, ka­na­la, si­ka­la ja paja. Ti­lal­la toi­mi myös Suur-Ah­ven­kos­ken kou­lu.

Kar­ta­non ko­me­an puu­tar­han suun­nit­te­li puu­tar­ha-ark­ki­teh­ti Paul Ols­son, sama mies, joka suun­nit­te­li Kot­kaan Si­be­liuk­sen­puis­ton.

– Ra­ken­nus­ten gra­niit­ti­jär­kä­leet ovat omal­ta lou­hok­sel­tam­me. Se jäi ve­den al­le, kun Ah­ven­kos­ken voi­ma­lai­tos otet­tiin käyt­töön vuon­na 1933, Jo­han Bar­dy ker­too.

Voi­ma­lan tu­lon jäl­keen ka­to­si­vat myös täs­sä koh­taa Ky­mi­jo­es­sa ol­leet Ete­lä-Suo­men par­haat lo­hi­a­pa­jat.