Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen

”Se on kar­ke­an fyy­si­nen, sii­nä on hi­keä ja kyy­ne­lei­tä, ih­mi­se­lon tra­giik­kaa pal­jaas­ti ja sää­li­mät­tö­mäs­ti, mut­ta sii­nä on myös ke­ven­tä­viä, jopa hu­mo­ris­ti­si­a­kin ly­hyi­tä jak­so­ja. Me­noa ja voi­maa, tai­ta­vas­ti, na­se­vas­ti ryt­mi­tet­ty­nä”.

Näin kir­joit­ti Aa­mu­leh­den ar­vos­tet­tu ja pe­lät­ty­kin te­at­te­rik­rii­tik­ko Ola­vi Veis­tä­jä vuon­na 1986 näh­ty­ään näy­tel­män Ma­ra­ton­tans­sit Kot­kas­sa, ra­vin­to­la Kai­ros­sa. Hän kut­sui näy­tel­mää ”Kot­kan ih­meek­si”.

Ma­ra­ton­tans­sien en­si-il­las­ta tuli tänä vuon­na ku­lu­neek­si 40 vuot­ta. Se aloit­ti ra­vin­to­la Kai­ron ja Kot­kan kau­pun­gin­te­at­te­rin suo­ma­lai­sit­tain har­vi­nais­laa­tui­sen yh­teis­työn, joka jat­kuu tänä päi­vä­nä­kin mu­siik­ki­näy­tel­mäl­lä Sa­ta­man ka­pa­kan lau­lu.

– Kai­ro teki mi­nuun heti vai­ku­tuk­sen. Se oli sel­ke­äs­ti me­ri­mies­ka­pak­ka ja sen tun­nel­ma oli ai­to. Näim­me oh­jaa­ja Ani­ta Myl­ly­mä­en kans­sa, et­tä Ma­ra­ton­tans­sit so­pi­si hy­vin siel­lä esi­tet­tä­väk­si, ker­too Kot­kan kau­pun­gin­te­at­te­rin joh­ta­ja­na vuo­si­na 1980–1996 toi­mi­nut Mark­ku Sa­vo­lai­nen.

Mo­nil­la kot­ka­lai­sil­la oli kui­ten­kin tuol­loin vie­lä iso­ja en­nak­ko­luu­lo­ja ”syn­tis­tä” Kai­roa koh­taan. Me­ri­mie­het ja muu sa­ta­ma­vä­ki oli­vat viet­tä­neet siel­lä vii­nin­huu­rui­sia il­to­jaan lai­va­tyt­tö­jen kans­sa.

Asi­as­ta muis­tut­ti­vat myös kau­pun­gin­te­at­te­rin la­vas­ta­jan Tau­no Ran­ta­rui­kan 1970-lu­vun alus­sa maa­laa­mat Kai­ron maan­kuu­lut, hie­not sei­nä­maa­lauk­set. Pal­jas­rin­tai­nen, vie­koit­te­le­va­sil­mäi­nen nai­nen oli mo­nel­le ker­ras­saan lii­kaa.

Ma­ra­ton­tans­sit oli vä­ke­vä näy­tel­mä 1930-lu­vun la­man uh­rien sel­vi­ä­mis­kamp­pai­lus­ta Yh­dys­val­lois­sa. Kuu­si tans­si­pa­ria tais­te­li hen­ken­sä edes­tä. Voit­ta­jal­le oli lu­vas­sa ra­haa ja pää­sy elo­ku­va-alal­le: tämä oli ikään kuin ai­kan­sa tosi-tee­vee­tä. Tans­si­ma­ra­to­nit oli­vat myös kil­pai­li­joil­le kei­no saa­da ruo­kaa ja yö­si­ja.

Kai­ros­sa kil­pai­li­ja­pa­rit tans­si­vat lä­hel­lä kat­so­jia alun in­nok­kais­ta as­ke­lis­ta vä­sy­myk­seen, hi­ki­seen epä­toi­voon ja kat­ke­raan luo­vut­ta­mi­seen as­ti. Kat­so­jan oli lä­hes mah­do­ton­ta ot­taa hen­kis­tä­kään etäi­syyt­tä ta­pah­tu­miin. Ta­pah­tu­mat vei­vät mu­ka­naan.

Yk­si Ma­ra­ton­tans­sien näyt­te­li­jöis­tä on edel­leen te­at­te­ris­sa työs­ken­te­le­vä Kari Kuk­ko­nen.

– Aluk­si so­vim­me Kai­ron kans­sa vain muu­ta­mas­ta esi­tyk­ses­tä, Mark­ku Sa­vo­lai­nen muis­te­lee.

Var­si­nai­nen en­si-il­ta 17.1.1986 pi­det­tiin kui­ten­kin te­at­te­ris­sa, var­muu­den vuok­si.

– Mut­ta pian kat­so­jat ha­lu­si­vat mie­luum­min tul­la Kai­roon tätä esi­tys­tä kat­so­maan, ja niin syk­sys­tä läh­tien esi­tyk­set näh­tiin vain Kai­ros­sa.

Ma­ra­ton­tans­sien esi­tyk­set päät­tyi­vät vas­ta ke­vät­näy­tän­tö­kau­den lo­pus­sa vuon­na 1989. Sitä oli näy­tel­ty pe­rä­ti 193 ker­taa, 35 684 kat­so­jal­le.

Kai­ro oli ol­lut jo pit­kään koko maas­sa tun­net­tu me­ri­mies­ka­pak­ka, jo­hon yhä lä­he­tet­tiin kort­te­ja kau­kai­sis­ta sa­ta­mis­ta osoit­teel­la ra­vin­to­la Kai­ro, Kot­ka. Ja kor­tit löy­si­vät sit­ten tien­sä pe­ril­le.

– Nyt Kai­ro tuli tun­ne­tuk­si myös te­at­te­ris­ta. Vä­keä tuli ym­pä­ri Suo­mea Ma­ra­ton­tans­se­ja kat­so­maan. Täl­lai­set ra­vin­to­la­te­at­te­rit oli­vat tuo­hon ai­kaan vie­lä har­vi­nai­sia. Kai­ron omis­ta­jal­le tämä oli tie­tys­ti bis­nek­sen ta­kia tär­ke­ää, Sa­vo­lai­nen ker­too.

Kot­kan kau­pun­gin­te­at­te­ri sai Kot­ka-pal­kin­non vuon­na 1987. Kau­pun­gin­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja Rai­mo Luo­to sa­noi ja­ko­ti­lai­suu­des­sa, et­tä Ma­ra­ton­tans­sit -näy­tel­mä oli nos­ta­nut Kot­kan mai­net­ta kult­tuu­ri­kau­pun­ki­na ai­ka­na, jol­loin ra­ken­ne­muu­tok­sen joh­dos­ta oli val­lal­la ylei­nen pes­si­mis­mi.

– Näy­tel­mä ha­vah­dut­ti ih­mi­siä ja roh­kai­si kat­so­maan eteen­päin, to­te­si Luo­to.