Tei­ja Pii­pa­ri

San­na Ma­jan­der aset­tuu ma­tol­le ris­ti-is­tun­taan. Kat­se ha­keu­tuu ik­ku­naan. Yhä ma­ta­lam­mal­le käy­vä au­rin­ko va­lai­see aa­mu­päi­vän vie­noil­la sä­teil­lään ava­raa sa­lia Kou­vo­lan Myl­ly­kos­kel­la.

Kesä on kään­ty­mäs­sä syk­syk­si, ja se saa Ma­jan­de­ril­la ilon pin­taan.

– Odo­tan in­nol­la syk­syä. Yri­tän ol­la mah­dol­li­sim­man pal­jon ul­ko­na ja pe­ra­ta ko­to­na kas­vi­maa­ta. Va­ki­a­si­ak­kaat pa­laa­vat ma­tol­le, ja uu­si­a­kin on ai­na ki­vas­ti mu­ka­na.

San­na Ma­jan­der, 52, on joo­ga­o­pet­ta­ja ja yrit­tä­jä. Joo­ga­sa­li Hui­lin hän ava­si vii­si vuot­ta sit­ten. Päi­vä­työ­nään hän on teks­tii­li- ja ym­pä­ris­tö­tai­tei­li­ja, koti on syn­nyin­seu­dul­la Sip­po­las­sa isos­sa maa­ta­los­sa.

Kuu­si vuot­ta sit­ten ko­ro­na­pan­de­mia muut­ti ar­jen ja py­säyt­ti koko maa­il­man poik­keuk­sel­li­sel­la ta­val­la. Työt lop­pui­vat mo­nel­ta, myös 20 vuot­ta tai­det­ta teh­neel­tä ja opet­ta­neel­ta Ma­jan­de­ril­ta. Nyt oli­si ai­kaa teh­dä jo­ta­kin muu­ta, hän poh­ti.

Jos­pa se oli­si oman joo­ga­sa­lin pe­rus­ta­mi­nen?

Joo­ga tuli nuo­ren San­nan elä­mään vä­li­le­vyn pul­lis­tu­man myö­tä.

– Sain joo­ga­har­joit­te­lus­ta apua. Olin hy­vin suo­ri­tus­kes­kei­nen, jo­ten aloi­tin as­tan­ga­joo­gal­la. Kun myö­hem­min ko­kei­lin yin­joo­gaa, mi­nul­la nap­sah­ti, et­tä täl­lä ta­val­la­kin voi joo­gaa har­ras­taa.

Yin­joo­ga on rau­hal­li­nen ja lem­peä joo­ga­muo­to, joka kes­kit­tyy ke­hon sy­vien si­de­ku­dos­ten, ni­vel­ten ja jän­tei­den huol­ta­mi­seen.

Ma­jan­der har­joit­ti joo­gaa mut­ta myös opis­ke­li joo­ga­oh­jaa­jak­si.

– Tyk­kään ihan hir­ve­äs­ti opet­ta­mi­ses­ta, mi­nul­la on opet­ta­jan iden­ti­teet­ti. Ki­hi­sen in­nos­ta, kun opin jon­kin uu­den asi­an, ja asi­ak­kaa­ni ovat ko­e­ka­nii­ne­ja­ni, kun olen et­tä mah­ta­vaa, nyt ko­keil­laan tätä, hän to­te­aa hy­myil­len.

Sanna Majander on aloittanut taas taiteen tekemisen. Hänellä on näyttely Ulla Sinkkosen kanssa Galleria Uusikuvassa Kotkassa lokakuussa.

San­na Ma­jan­der aje­li Sip­po­las­ta oh­jaa­maan tun­te­ja eri sa­leil­le Kou­vo­lan kes­kus­taan, kun­nes tun­tui, et­tei ole mi­tään jär­keä ajel­la edes­ta­kai­sin oh­jaa­maan yh­tä tun­tia.

Pää­tös omas­ta sa­lis­ta oli syt­ty­nyt.

Ko­ro­nan jäl­ki­mai­nin­geis­sa elo­kuus­sa 2021 ava­tun Joo­ga­sa­li Hui­lin va­li­koi­man ydin­tä ovat yin- ja res­to­ra­tii­vi­nen joo­ga. Lu­ku­jär­jes­tyk­ses­tä löy­ty­vät li­säk­si dy­naa­mi­set hat­ha- ja il­ma­joo­ga­tun­nit, hot­joo­ga, pi­la­tes, vii­me vuo­sien suo­sik­ki bar­re ja trau­ma­sen­si­tii­vi­nen joo­ga. Myös äi­jä­joo­gaa on tar­jol­la.

– Mie­het tu­le­vat joo­gaan jon­kin vai­van ta­kia ja ovat ai­ka suo­rit­ta­jia, mut­ta op­pi­vat myös, et­tä se kil­pa­nu­me­ro­lap­pu kan­nat­taa ot­taa pois rin­nas­ta, Ma­jan­der sa­noo ja nau­raa.

Hä­nen ohel­laan tun­te­ja oh­jaa use­am­pi va­ki­o­pet­ta­ja.

Vii­me vuo­si­na joo­gan har­ras­ta­mi­sen mo­tii­vit ovat muut­tu­neet mer­kit­tä­väs­ti, iloit­see Ma­jan­der. Jos ai­em­min har­joi­tuk­sis­sa hi­ot­tiin täy­del­lis­tä alas­päin kat­so­vaa koi­raa, nyt tun­nil­ta ha­e­taan apua nis­ka-har­ti­a­seu­dun vai­voi­hin, kroo­ni­seen stres­siin ja uni­on­gel­miin.

– Muu­tos nä­kyy eri­tyi­ses­ti rau­hal­lis­ten ja pa­laut­ta­vien joo­ga­muo­to­jen suo­si­os­sa. Kun keho läh­tee au­ke­a­maan, myös pää­ko­pas­sa au­ke­aa. Tätä ilo­sa­no­maa ha­lu­an tu­put­taa muil­le­kin.

Ma­jan­der ha­lu­aa myös muis­tut­taa joo­gan al­ku­pe­räi­ses­tä aja­tuk­ses­ta: har­joi­tuk­sen ta­voit­tee­na ei ole ra­ken­taa pa­rem­paa mi­nää, vaan hil­jen­tää pään si­säi­nen me­te­li ja it­se luo­dut odo­tuk­set.

Yk­si joo­gan tär­keim­mis­tä ta­voit­teis­ta on­kin egon hil­jen­tä­mi­nen, hän pai­not­taa.

– Tar­koi­tus ei ole ra­ken­taa pa­rem­paa mi­nää vaan hil­jen­tää pään si­säi­nen me­te­li ja it­se luo­dut odo­tuk­set. Kun pää­sem­me ir­ti jat­ku­vas­ta ajat­te­lus­ta ja ta­kai­sin ke­hoon ja hen­gi­tyk­seen, voim­me eh­kä en­sim­mäis­tä ker­taa het­keen kuul­la, mitä meil­le oi­ke­as­ti kuu­luu.

San­na Ma­jan­de­rin sa­noin joo­ga ei ole luk­sus­tuo­te ei­kä tun­nil­la ei tar­vit­se ol­la kiin­nos­ta­va, te­ho­kas tai ta­voit­teel­li­nen.

– Joo­ga­sa­lil­le voi tul­la ihan kuka ta­han­sa ja vaik­ka ri­sois­sa verk­ka­reis­sa ja vil­la­su­kat ja­las­sa, hän kan­nus­taa.

Har­joi­tus­ta ei myös­kään tar­vit­se do­ku­men­toi­da tai ja­kaa so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa.

– On ra­di­kaa­lia luk­sus­ta jät­tää pu­he­lin pu­ku­kop­piin ja ol­la tun­nin ajan ta­voit­ta­mat­to­mis­sa.