KAI-PEK­KA VE­SA­LAI­NEN

Kuka ja mikä olet?

– An­ja­lan­kos­kel­la syn­ty­nyt 26-vuo­ti­as Joel Nauk­ka­ri­nen. Lap­suu­te­ni vie­tin maa­ti­lal­lam­me Um­mel­jo­el­la. Per­hee­seem­me kuu­lui isä, äi­ti ja pal­jon si­sa­ruk­sia, jois­ta osa oli si­jais­lap­sia. Ar­mei­jan jäl­keen muu­tin opin­to­jen pe­räs­sä Kuo­pi­oon, jos­sa olen opis­kel­lut vii­mei­set seit­se­män vuot­ta lää­ke­tie­det­tä. Am­ma­til­ta­ni koen ole­va­ni sou­ta­ja, vaik­ka elan­toa sii­tä ei saa – pi­kem­min päin­vas­toin.

Mi­ten ur­hei­lu­la­jik­se­si va­li­koi­tui juu­ri sou­tu?

– Aloi­tin ur­hei­lun 7. luo­kal­la pai­no­jen nos­te­lus­ta. In­nos­tuin sii­tä pal­jon ja ra­ken­sim­me vel­jien kans­sa it­se kun­to­sa­lin ait­taam­me, jon­ne it­se hit­sa­sim­me eri­lai­sia lait­tei­ta. Voi­mat li­sään­tyi­vät no­pe­as­ti ja aloin Roc­ky-elo­ku­vien in­noit­ta­ma­na nyrk­kei­le­mään. Sen myö­tä ryh­dyin kul­ke­maan 11 ki­lo­met­rin kou­lu­mat­kaa­ni lu­ki­oon pyö­räil­len, juos­ten ja kä­vel­len. Olin kui­ten­kin hi­das nyrk­kei­li­jäk­si ja Kou­vo­las­sa oli lii­an vä­hän spar­ri­ka­ve­rei­ta. Kes­tä­vyyt­tä ja voi­maa oli kui­ten­kin tart­tu­nut rut­kas­ti, jo­ten pit­kän poh­din­nan jäl­keen to­te­sin, et­tä omi­nai­suu­te­ni so­pi­vat eri­no­mai­ses­ti sou­tuun.

Pal­jon­ko la­ji­har­joit­teet vie­vät ai­kaa viik­ko­ta­sol­la?

– Har­joit­te­len 20–30 tun­tia vii­kos­sa: sou­tua ja pyö­räi­lyä si­säl­lä sekä ul­ko­na ja voi­mat­ree­niä lä­hin­nä. Hyö­ty­lii­kun­ta kor­vaa oh­jel­mas­ta pa­laut­ta­van har­joit­te­lun. Lii­kun Kuo­pi­os­sa kaik­ki­al­le kä­vel­len. Tree­nien li­säk­si vie­tän vuo­ro­kau­des­sa yli 12 tun­tia vä­hä­hap­pi­sis­sa olo­suh­teis­sa alp­pi­ma­jas­sa, -tel­tas­sa tai -mas­kin kans­sa.

Ta­voit­tee­si huip­pu-ur­hei­li­ja­na?

– Niin täy­sil­lä olen ur­hei­lu-uraa­ni si­tou­tu­nut, et­tä en ha­lua mää­rit­tää me­nes­tys­ta­voit­tee­ni ylä­ra­jaa yh­tään alem­mal­le kuin olym­pi­a­kul­taan.

Mitä piir­tei­tä ar­vos­tat it­ses­sä­si?

– Lap­se­no­mai­nen täy­sil­lä in­nos­tu­mi­nen jos­ta­kin asi­as­ta kaik­ki tai ei mi­tään -pe­ri­aat­teel­la. Ur­hei­luun tämä asen­ne on toi­mi­nut ja vie koko ajan vain enem­män mu­kaan­sa.

Am­mat­ti­haa­vee­si lap­se­na?

– Tut­ki­ja, No­ki­an toi­mi­tus­joh­ta­ja ja pre­si­dent­ti.

Huo­noin piir­tee­si?

– Pik­ku­tark­kuus tai vie­lä enem­män per­fek­ti­o­nis­mi.

Mi­ten ren­tou­dut?

– Mi­nul­la on yk­si hyvä har­ras­tus. Se on tuo lää­ke­tie­teen opis­ke­lu. Rank­ka työ vaa­tii ran­kat hu­vit ja tä­män har­ras­tuk­sen pa­ris­sa saa kyl­lä aja­tuk­sen muu­al­le ur­hei­lus­ta. Ai­ka iso­ja asi­oi­ta pää­see nä­ke­mään ja ko­ke­maan ih­mi­sen elä­män­kaa­ren var­rel­ta.

Mikä är­syt­tää?

– Se, et­tä ur­hei­lu­a­ni on pääs­syt lii­kaa häi­rit­se­mään sii­hen liit­ty­vät tar­peet­to­mat asi­at.

Omin ele­ment­ti­si?

– So­pi­va yh­dis­tel­mä jo­tain epä­mu­ka­vaa, vai­ke­aa, lä­hes ylit­se­pää­se­mä­tön­tä, as­keet­tis­ta sekä on­gel­man­rat­kai­su­ky­kyä ja mää­rä­tie­toi­suut­ta vaa­ti­vaa.