Aal­lon Su­ni­laan vuon­na 2004 pää­kau­pun­gis­ta muut­ta­nee­na ja tänä vuon­na sin­ne pa­lan­nee­na, ha­lu­an tuo­da ko­ke­mus­te­ni kaut­ta muo­tou­tu­neen nä­ke­myk­se­ni alu­ees­ta, vas­ti­nee­na Ank­ku­ris­sa (16.9.) ol­leel­le kir­joi­tuk­sel­le. Olen on­nek­se­ni seu­ran­nut su­ni­la­lais­ta elä­män­me­noa myös sen "hy­vi­nä" ai­koi­na, jol­loin teh­das huo­leh­ti kai­kes­ta. Olin hy­vin pie­ni lap­si kun yli 70 vuot­ta sit­ten tu­lin en­sim­mäi­sen ker­ran Su­ni­laan. Ta­lo­jen kau­neus ja mm. si­sä­ves­sa teki maa­lais­lap­seen läh­te­mät­tö­män vai­ku­tuk­sen.

En­nen pe­su­ko­nei­ta pyy­kit siel­lä pes­tiin kä­sin kah­des­sa pe­su­la­ti­las­sa, ny­kyi­ses­sä Al­va­ris­kan sa­lis­sa ja Aal­lon Ma­jan ra­ken­nuk­ses­sa, jos­sa oli myös teh­taan sau­na. Olen eh­dot­ta­nut, et­tä Aal­lon Maja (nyt tyh­jil­lään) muu­tet­tai­si mo­der­nik­si sau­na- ja pe­su­la­ti­lak­si jäl­leen, usei­den ta­lo­yh­ti­öi­den asuk­kai­den yh­tei­seen käyt­töön. Se tie­ten­kin vaa­ti­si si­joi­tuk­sia. Yh­tei­set pesu- ja sau­na­ti­lat oli­vat ai­kaan­sa edel­lä, edis­tyk­sel­li­siä ja ku­vas­ti­vat Aal­lon pa­ris­kun­nan so­si­aa­lis­ta ajat­te­lua ja ai­ka­kau­den hen­keä muu­ten­kin. Sen si­jaan en ole kos­kaan näh­nyt tai kuul­lut et­tä työ­vä­es­tö oli­si "syö­nyt ul­ko­na".

Tänä päi­vä­nä pää­tök­set asuk­kail­le jär­jes­tet­tä­vis­tä pal­ve­luis­ta ja esim. ra­ken­nus­ten kor­jauk­sis­ta teh­dään ta­lo­yh­ti­öi­den omis­sa pii­reis­sä, pää­a­si­as­sa nii­den vuo­sit­tain va­lit­se­mis­sa hal­li­tuk­sis­sa. Ai­na ei näis­sä eli­mis­sä asi­an­tun­te­mus ja asuk­kai­den yh­tei­nen pa­ras ole joh­to­täh­te­nä. Tar­vi­taan pal­jon kes­kus­te­lua kaik­kien, niin osa­ka­sa­suk­kai­den kuin vuok­ra­lais­ten kes­ken. Kun isän­nöin­ti­kin on ul­kois­tet­tu, se jää hel­pos­ti pel­käk­si tek­ni­sek­si isän­nöin­nik­si.

Olen eh­dot­ta­nut, et­tä Su­ni­lan ta­lo­yh­ti­öil­le koot­tai­si hoi­to­kun­ta­tyyp­pi­nen – vaik­ka epä­vi­ral­li­nen­kin – elin, joka an­tai­si neu­vo­ja ja oh­jei­ta esim. kor­jauk­sis­ta ja ul­ko­a­lu­ei­den hoi­dos­ta ny­kyis­ten re­surs­sien puit­teis­sa. Pal­jon työ­tä ja ar­vo­kas­ta pää­o­maa on men­nyt huk­kaan vää­rien re­mont­tien ja alu­een suo­je­lus­ta piit­taa­mat­to­muu­den ta­kia. Toi­von, et­tä ta­lo­yh­ti­öt ot­ta­vat eh­do­tuk­ses­ta ko­pin. Toi­min­taan on mah­dol­lis­ta saa­da ul­ko­puo­lis­ta ra­hoi­tus­ta.

Yh­teis­ti­lo­ja alu­eel­la on, lä­hes tyh­jil­lään ole­va en­ti­nen kou­lu, jota voi­si hyö­dyn­tää mo­neen. Su­ni­lan Pirt­tiä ja Al­va­ris­kaa unoh­ta­mat­ta.

Kot­kan jul­ki­sen lii­ken­teen jär­jes­te­lyt koh­te­le­vat Su­ni­laa kal­toin. Mi­kään ei ai­ka­tau­luis­sa muu­tu vuo­des­ta toi­seen – el­lei sit­ten vuo­ro­ja taas vä­hen­ne­tä. On­gel­ma­na on et­tei Su­ni­las­ta ole mah­dol­lis­ta käy­dä töis­sä el­lei omis­ta au­toa (tai kah­ta, jos per­hees­sä on toi­nen­kin työs­sä­käy­vä). Tämä ai­heut­taa sen et­tei alu­eel­le muu­ta uu­sia per­hei­tä. Myös kou­lu­jen lo­pet­ta­mi­set tai siir­ty­mi­set kau­as vä­hen­tä­vät alu­een hou­kut­ta­vuut­ta.

Vii­me ai­koi­na tuoh­tu­mus­ta ja pel­koa Su­ni­lan asuk­kais­sa on he­rät­tä­nyt si­näl­lään pie­nen jou­kon päih­tei­den käyt­tö ja seu­raa­muk­set. Si­joit­ta­jat ovat avai­na­se­mas­sa kun va­lit­se­vat vuok­ra­lai­si­aan. On­gel­mis­ta pi­tää ol­la tie­toi­sia ja toi­mia sen mu­kaan.

Lo­puk­si ha­lu­an nos­taa Aal­to ro­man­tii­kan sil­le kuu­lu­van ar­voon – ei sii­nä ole mi­tään nau­ret­ta­vaa! Jos­kus nämä ai­neet­to­mat asi­at vas­toin­käy­mis­ten jäl­keen, koi­tu­vat mei­dän kaik­kien ilok­si ja hyö­dyk­si. Men­kää kaik­ki kat­so­maan Vir­pi Suu­ta­rin elo­ku­va Al­var ja Ai­no Aal­los­ta (pyö­rii par­hail­laan myös Kot­kas­sa). Sii­nä vi­lah­taa ai­no­a­na suo­ma­lai­se­na asu­mi­syh­dys­kun­ta­na kah­des­ti Su­ni­la.

Britt-Ma­rie Ekst­röm

muo­toi­li­ja

Pro Su­ni­lan pu­heen­joh­ta­ja 2008 - 2015

Hel­sin­ki