Glas­gow’ssa il­mas­to­ko­kous. Suo­men pre­si­dent­ti tuo esil­le met­sien vai­ku­tuk­sen il­mas­ton muu­tok­sen hal­lin­nas­sa. Kot­kas­sa tie­do­tus­ti­lai­suus Kel­ta­kal­li­on te­ol­li­suu­sa­lu­een laa­jen­nuk­ses­ta. Met­siä tu­hou­tu­mas­sa sa­to­ja heh­taa­re­ja. Koh­taa­vat­ko sa­nat ja teot?

Kot­kan kau­pun­ki jär­jes­ti 2.11. tie­do­tus­ti­lai­suu­den Kel­ta­kal­li­on te­ol­li­suu­sa­lu­een laa­jen­nuk­ses­ta. Mu­ka­na ti­lai­suu­des­sa oli myös Cur­sor Oy:n edus­ta­ja. Kau­pun­gin edus­ta­jat esit­te­li­vät taus­to­ja laa­jen­nus­hank­keel­le ja ak­ku­ma­te­ri­aa­li­teh­taan tont­ti­tar­vet­ta. Cur­sor Oy:n edus­ta­ja ker­toi ak­ku­jen ky­syn­nän suu­res­ta kas­vus­ta liit­ty­en au­to­jen säh­köis­ty­mi­seen.

Tam­pe­reen yli­o­pis­ton jul­kai­se­mas­sa ar­tik­ke­lis­sa to­de­taan: Ak­ku­jen val­mis­ta­mi­seen käy­te­tään ra­jal­li­sia ja kal­lii­ta raa­ka-ai­nei­ta ku­ten li­tiu­mia, ko­bolt­tia ja nik­ke­liä, joi­den lou­hi­mi­nen ra­sit­taa ym­pä­ris­töä. Ja VTT:n ar­tik­ke­lis­sa: Akuis­sa käy­te­tään myr­kyl­li­siä tai vaa­ral­li­sia ma­te­ri­aa­le­ja, ja osa ma­te­ri­aa­leis­ta on niin har­vi­nai­sia, et­tä ne lop­pu­vat pian koko maa­il­mas­ta.

Mi­kä­li Kot­kan kau­pun­gin, Cur­sor Oy:n ja Suo­men Mal­mi­ja­los­tuk­sen han­ke poh­jau­tuu edel­lä mai­nit­tu­jen ma­te­ri­aa­lien käyt­töön, mis­tä löy­tyy kes­tä­vä ke­hi­tys ja hank­keen tu­le­vai­suus?

Edel­leen VTT:n ar­tik­ke­lis­ta: VTT ke­hit­tää uu­sia bi­o­mas­sas­ta saa­ta­via ak­ku­ma­te­ri­aa­le­ja. Yk­sin­ker­tais­te­tus­ti voi­daan sa­noa, et­tä har­vi­nais­ten me­tal­lien si­jaan raa­ka-ai­nee­na voi­daan käyt­tää puu­ta.

Suo­mi on mu­ka­na Glas­gow’n il­mas­to­ko­kouk­sen met­sä­ju­lis­tuk­ses­sa, jos­sa yli sata maa­ta si­tou­tuu lo­pet­ta­maan met­sien hä­vit­tä­mi­sen 2030 men­nes­sä. Mikä tu­lee ole­maan met­sä­ju­lis­tuk­sen vai­ku­tus puu­ta käyt­tä­vään te­ol­li­suu­teen? Ja edel­leen, en­tä jos au­to­jen käyt­tö­voi­ma tu­le­vai­suu­des­sa tu­lee­kin muu­al­ta kuin akuis­ta?

Pie­ni Hip­pi­äi­nen is­tuu pe­sä­puun ok­sal­la ja kuun­te­lee ou­toa ään­tä. Ää­ni ko­ve­nee, kone lä­hes­tyy. Mik­si pe­sä­puu tu­ho­taan? Ku­luu ai­kaa; vuo­sia, vuo­si­kym­me­niä, sata vuot­ta, eh­kä enem­män. Pie­ni Hip­pi­äi­nen len­näh­tää isol­le ka­tol­le, ih­met­te­lee tyh­jiä hal­le­ja, isoa as­falt­ti­kent­tää ja et­sii pe­sä­puu­ta. Tur­haan­ko?

Ei­ja Naak­ka