Pet­te­ri Or­pon (Kok.) hal­li­tus yh­des­sä PS:n, RKP:n ja KD:n kans­sa jät­tä­vät kan­sa­kun­nan hei­kom­mil­le ih­mi­sil­le kes­tä­mät­tö­mät jäl­jet. Ne nä­ky­vät seu­raa­vil­la­kin su­ku­pol­vil­la, kos­ka vä­hä­va­rai­suus ja köy­hyys on pe­riy­ty­vää sekä yli­su­ku­pol­vis­ta.

So­si­aa­li­sil­la ja ih­mi­soi­keuk­sil­la ei ole si­jaa sääs­tö­sak­sien teh­des­sä silp­pua ih­mis­ten mah­dol­li­suuk­siin pa­rem­mas­ta tai edes koh­tuul­li­ses­ta elä­mäs­tä.

Hir­mu­hal­li­tuk­sen jäl­ki on sel­lais­ta silp­pua, jol­lais­ta ei ole ai­em­min näh­ty tääl­lä maa­il­man on­ne­las­sa. To­del­la­kin se fan­ta­si­a­maa­il­man elin­ta­so-on­nel­li­suus ei kos­ke­ta kaik­kia ih­mi­siä. On­nel­li­suu­den ul­ko­puo­lel­le jää­vät vä­hä­va­rai­set, van­huk­set, vam­mai­set, sai­raat, lap­si­per­heet, opis­ke­li­jat sekä työt­tö­mät. Siis val­ta­va mää­rä ih­mi­siä elää toi­meen­tu­lo­ra­jo­jen ala­puo­lel­la sil­pu­tut mah­dol­li­suu­det har­teil­laan.

Nyt eläm­me po­la­ri­soi­tu­neen hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nan vii­meis­tä ai­kaa. Tu­le­va hy­vin­voin­ti kos­ket­taa vain vau­rai­ta ja en­nes­tään hy­vin toi­meen­tu­le­via. He voi­vat jät­tää pe­rin­tö­jään omil­le jäl­ki­pol­vil­leen. Kai­kil­la ih­mi­sil­lä se ei ole mah­dol­lis­ta.

Hir­mu­hal­li­tus ai­koo kai­ken hul­luu­den kes­kel­lä ran­kais­ta vie­lä li­sää työt­tä­miä te­ke­mäl­lä pa­ko­te­la­ke­ja hei­dän, jo en­nes­tään heik­koon ase­maan. Niil­lä ai­o­taan pa­kot­ta työt­tö­miä sank­ti­oi­den uhal­la ha­ke­maan työ­paik­ko­ja, joi­ta ei edes ole ole­mas­sa.

Mis­sä hel­ve­tin esi­kar­ta­non on­nel­li­ses­sa pa­ra­tii­sis­sa me oi­ke­as­ti eläm­me? Kos­taa­ko työ­mi­nis­te­ri kan­sal­le, kos­ka hän ei pääs­syt Ke­lan joh­ta­jak­si?

Ei s...na! Vie­lä on eh­kä toi­voa, mut­ta se konk­re­ti­soi­tui­si vain ni­mit­tä­mäl­lä Suo­meen hä­tä­ti­la­hal­li­tus. Sen ta­voit­tee­na oli­si ot­taa kaik­ki mu­kaan kan­sa­kun­ta­na ja pa­ran­taa ih­mi­soi­keu­del­li­sia so­si­aa­li­sia on­gel­mia val­ta­kun­nas­sa. Mu­kaan pää­si­si van­huk­set, lap­si­per­heet, sai­raat, vam­mai­set, vä­hä­va­rai­set sekä työt­tö­mät. Enää ei syr­jit­täi­si ke­tään yh­teis­kun­nas­sa ja kaik­ki voi­si­vat ko­kea on­nel­li­suut­ta sekä hy­vin­voin­tia.

Vaik­ka me­di­as­sa väi­te­tään­kin toi­sin, ei Suo­mi ole oi­ke­as­ti maa­il­man on­nel­li­sin maa. On­nel­li­suus kos­ket­taa vain vau­raam­paa luok­kaa. Kaik­ki muu yri­te­tään pii­lot­taa ja ly­tä­tä, niin po­li­tii­kas­sa kuin käy­tän­nös­sä­kin. Jopa va­kiin­tu­neik­si il­mi­öik­si jää­nei­tä lei­pä­jo­no­ja on py­rit­ty mo­nin kei­noin pii­lot­ta­maan ylei­söl­tä ja tu­ris­teil­ta.

On­nel­li­suus on hy­vin­voin­tia elä­män­ti­lan­tees­ta riip­pu­mat­ta. Jos sen val­ta­e­liit­ti ym­mär­täi­si, niin Suo­mi voi­si ol­la maa­il­man on­nel­li­sin maa oi­ke­as­sa elä­mäs­sä­kin. Ih­mi­sar­vo­jen kun­ni­oit­ta­mi­nen riip­pu­mat­ta elä­män­ti­lan­teis­ta on tär­keim­mäs­sä roo­lis­sa, kun kes­tä­vää- ja in­hi­mil­lis­tä on­nel­li­suut­ta ka­sa­kun­ta­na luo­daan. Sel­lais­ta ei sak­si­mal­la saa­vu­te­ta!

Al­po Jäp­pi­nen

Kot­ka