Kii­tos Mark­ku J. Kärk­käi­nen seik­ka­pe­räi­ses­tä kir­joi­tuk­ses­ta 21.9. Ank­ku­ris­sa. Kir­joi­tus to­dis­taa oi­ke­ak­si oman sa­non­tan­sa ta­pah­tu­mien suu­ren­ta­mi­ses­ta, vää­ris­te­le­mi­ses­tä ja si­vuut­ta­mi­ses­ta. Kaik­ki­han ei leh­ti­jut­tuun mah­du. Kui­ten­kin kir­joi­tuk­ses­sa on ha­vait­ta­vis­sa asi­oit­ten suu­ren­te­lua, jopa vää­ris­te­lyä ja eh­kä pe­rä­ti tar­koi­tuk­sel­lis­ta olen­nai­sen si­vuut­ta­mis­ta.

Val­ti­on­hoi­ta­ja Svin­huf­vud ja pää­mi­nis­te­ri Paa­si­ki­vi var­maan me­ni­vät vuon­na 1918 sak­sa­lais­suun­tauk­ses­saan tar­peet­to­man pit­käl­le. Kui­ten­kin Suo­men val­ti­o­joh­to oli hei­dän ja Suo­men se­naa­tin hal­lin­nas­sa, ei siis sak­sa­lai­sen ken­raa­lin tai hä­nen Deutsc­hes Kom­man­don­sa kä­sis­sä. Täs­sä asi­ayh­tey­des­sä kir­joi­tus si­vuut­taa ai­van kes­kei­sen te­ki­jän. Man­ner­heim oli se yli­ver­tai­nen joh­to­hah­mo, joka val­ti­on­hoi­ta­jak­si va­lit­tu­na siir­si maam­me kurs­sin Sak­sas­ta län­si­de­mok­ra­ti­oi­hin.

Myö­hem­min kir­joi­tus muis­taa Man­ner­heim taan­tu­muk­sel­li­se­na ve­nä­läi­se­nä ken­raa­li­na, joka ha­lu­si pa­laut­taa tsaa­rin, oi­ke­am­min kei­sa­rin, val­lan Ve­nä­jäl­le. Suo­ma­lai­nen ken­raa­li Man­ner­heim piti kei­sa­rin­val­taa Ve­nä­jäl­le pa­rem­pa­na kuin vi­haa­maan­sa le­ni­ni­läis­tä pro­le­ta­ri­aa­tin dik­ta­tuu­ria. Olen­nais­ta on, et­tä Man­ner­heim ei hy­väk­sy­nyt ve­nä­läi­sen ken­raa­li Ju­de­nits­hin yh­teis­työ­tar­jous­ta Ve­nä­jän kei­sa­rin­val­lan pa­laut­ta­mi­sek­si, kos­ka tämä puo­les­taan ei hy­väk­sy­nyt Suo­men it­se­näi­syyt­tä.

Oli­ko tuo sit­ten taan­tu­muk­sel­lis­ta? Ei kai län­si­suun­tau­tu­nei­suus kui­ten­kaan! Vuo­den 1917 lo­pus­sa Le­ni­nin joh­ta­ma kan­san­ko­mis­saa­rien neu­vos­to muo­dos­ti se­ka­sor­toi­sen maan pa­has­ti hor­ju­van, mut­ta kui­ten­kin to­si­a­si­al­li­sen de fac­to -hal­lin­non. Sen tun­nus­tus­ta län­si­val­lat odot­ti­vat en­nen omia tun­nus­tuk­si­aan. Kyse oli siis Suo­men se­naa­tin ai­em­min ju­lis­ta­man it­se­näi­syy­den tun­nus­ta­mi­ses­ta, ei sen myön­tä­mi­ses­tä ei­kä an­ta­mi­ses­ta.

Lan­gin­kos­ken kei­sa­ril­li­nen ka­las­tus­ma­ja on kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­nen aar­re ja kan­sain­vä­li­nen mat­kai­lu­koh­de. His­to­ri­a­mons­te­ri-Le­ni­nin pat­sas ei mi­ten­kään ole sii­hen rin­nas­tet­ta­vis­sa. Mut­ta pat­saan tu­le­vai­suu­des­ta kan­nat­taa kes­kus­tel­la. Eh­kä pat­sas­ko­ko­nai­suu­teen voi­si ny­kyi­ses­sä­kin pai­kas­sa li­sä­tä va­roi­tuk­sen sa­no­ja Le­ni­nin val­ti­o­joh­toi­ses­ta jouk­ko­ter­ro­ris­ta. Sa­nat voi­si­vat ol­la näyt­tä­väs­ti ki­vi­laat­taan ha­kat­tu­ja tai me­tal­li­le­vyyn kai­ver­ret­tu­ja.

Pert­ti Huh­ta­nen

Kot­ka