Olem­me jou­tu­neet seu­raa­maan Ve­nä­jän aloit­ta­maa jär­kyt­tä­vää so­taa Uk­rai­nas­sa. Pit­käl­li­nen vi­han ja val­hei­den kyl­vä­mi­nen tuot­taa tu­los­ta, joka nä­kyy jouk­ko­hau­toi­na, pa­ko­lais­vir­toi­na ja mas­sii­vi­si­na tu­hoi­na. On syy­tä tar­koin miet­tiä, kuin­ka me vas­taam­me tä­hän vi­haan ja vä­ki­val­taan.

Vi­hal­la on tai­pu­mus syn­nyt­tää vi­haa, joka sy­ven­tää ih­mis­ten ja kan­so­jen vä­lis­tä juo­paa ja ris­ti­rii­taa. On luon­nol­lis­ta, et­tä epä­oi­keu­den­mu­kai­seen hyök­käyk­seen ha­lu­taan re­a­goi­da vas­ta­hyök­käyk­sel­lä. Täy­sin pe­rus­tee­ton vä­ki­val­lan käyt­tö he­rät­tää oi­keu­te­tus­ti suut­tu­mus­ta ja rai­voa.

Sil­ti on syy­tä py­säh­tyä het­kek­si miet­ti­mään, kuin­ka me vas­taam­me Ve­nä­jän vi­haan ja ag­g­res­si­oon. Jos ryh­dym­me vi­haa­maan ve­nä­läi­siä, alen­num­me sa­maan vi­han kyl­vä­mi­seen kuin mi­hin Ve­nä­jän val­ti­on­joh­to nyt syyl­lis­tyy Uk­rai­nas­sa. Ai­heu­tam­me vi­haa­mi­sel­la va­hin­koa sekä it­sel­lem­me et­tä niil­le suh­teil­le, joi­ta mei­dän tu­li­si pi­tää kun­nos­sa.

Yk­si­puo­li­seen vi­haan ei tu­li­si kos­kaan vas­ta­ta vi­hal­la vaan van­han kas­va­tu­so­pin kei­noil­la: ra­joit­ta­mal­la ja ra­kas­ta­mal­la. Vi­haan ei pidä suos­tua ei­kä sii­hen saa alis­tua, vaan sil­le on ase­tet­ta­va sel­vät ra­jat: tä­män yli et käy! On kai­kin kei­noin osoi­tet­ta­va, et­tä Ve­nä­jän toi­met ovat ylit­tä­neet kan­so­jen vä­li­sen kans­sa­käy­mi­sen pe­li­sään­nöt. Nämä toi­met tu­lee päät­tä­väi­ses­ti tuo­mi­ta, mut­ta il­man vi­haa ja kos­ton­ha­lua.

Ve­nä­jäl­le ja ve­nä­läi­sil­le on tär­keä vies­tit­tää, et­tä me em­me vi­haa tei­tä. Ku­kaan meis­tä ei ha­lua teil­le pa­haa ei­kä pyri va­hin­goit­ta­maan tei­dän val­ti­o­tan­ne. Päin­vas­toin me toi­vom­me ja ru­koi­lem­me, et­tä tei­dän maan­ne voi­si kas­vaa sel­lai­sek­si, jos­sa kaik­kien on hyvä ja tur­val­lis­ta elää. Ha­lu­am­me aut­taa tei­tä va­pau­tu­maan vi­has­ta, joka nyt syö tei­dän maa­tan­ne si­säl­tä päin. Viha ja kat­ke­ruus na­ker­taa nyt poh­jaa koko ve­nä­läi­sel­tä yh­teis­kun­nal­ta ja sen mo­raa­lil­ta. Sitä me em­me ha­lua tei­dän jou­tu­van ko­ke­maan. Me ha­lu­am­me elää rau­has­sa tei­dän kans­san­ne ja ra­ken­taa yh­teyt­tä kes­ki­näi­sen kun­ni­oi­tuk­sen poh­jal­ta.

Kun me kiel­täy­dym­me vi­haa­mas­ta, viem­me poh­jan sil­tä vi­hal­ta, joka nyt koh­dis­tuu mei­hin län­si­mai­hin Ve­nä­jäl­lä. Kun em­me vi­haa, olem­me va­pai­ta ra­kas­ta­maan. Epäit­se­käs rak­kaus on vii­me kä­des­sä ai­noa asia, joka voi muut­taa maa­il­maa. Sii­tä Kris­tus on pa­ras esi­merk­ki.

Pet­ri Hil­tu­nen

Kou­vo­la