Eh­käi­se­vän päih­de­työn vii­kol­la on syy­tä nos­taa esiin riip­pu­vuu­det, jot­ka voi­vat kos­ket­taa it­seä tai lä­heis­tä ta­val­la tai toi­sel­la. Riip­pu­vuu­det voi­vat liit­tyä esi­mer­kik­si päih­tei­siin, lääk­kei­siin, digi- ja ra­ha­pe­laa­mi­seen tai ni­ko­tii­ni­tuot­tei­siin.

Riip­pu­vuus ei syn­ny het­kes­sä, vaan taus­tal­la on usein mo­nen­lai­sia ris­ki­te­ki­jöi­tä, ku­ten yk­si­näi­syys, mie­len­ter­vey­den haas­teet, ta­lou­del­li­nen epä­var­muus. Ris­kiä riip­pu­vuu­teen voi li­sä­tä myös sai­ras­tu­mi­nen, työ­e­lä­mäs­tä pois jää­mi­nen, on­gel­mat ih­mis­suh­teis­sa tai muut vai­ke­at elä­män­ti­lan­teet.

Kou­vo­las­sa ti­las­tot ker­to­vat ka­rua kiel­tään: työ­i­käi­sis­tä mie­his­tä nel­jä kym­me­nes­tä ja joka nel­jäs työ­i­käi­nen nai­nen käyt­tää al­ko­ho­lia lii­kaa. Päi­vit­täi­nen tu­pa­koin­ti on ylei­sem­pää kuin Suo­mes­sa kes­ki­mää­rin, ja opi­oi­di­kor­vaus­hoi­toa tar­vit­see kak­sin­ker­tai­nen mää­rä ih­mi­siä ver­rat­tu­na val­ta­kun­nan ta­soon. Ky­men­laak­sos­sa pe­la­taan huo­les­tut­ta­van pal­jon ra­ha­pe­le­jä, ja eri­tyi­ses­ti mie­het pe­laa­vat kes­ki­mää­räis­tä use­am­min ris­ki­ta­sol­la.

Riip­pu­vuu­den vai­ku­tuk­set ulot­tu­vat laa­jal­le – ei vain yk­si­löön it­seen­sä, vaan myös hä­nen per­hee­seen­sä ja lä­hi­pii­riin­sä. Oman tai lä­hei­sen muut­tu­vaa käyt­täy­ty­mis­tä kan­nat­taa tark­kail­la. Esi­mer­kik­si li­sään­ty­vä sa­lai­lu, mie­li­a­lan vaih­te­lut, ta­lous­huo­let, vel­vol­li­suuk­sien lai­min­lyön­ti tai ajan­käy­tön pai­not­tu­mi­nen päih­tei­den tai pe­laa­mi­sen ym­pä­ril­le voi­vat ol­la merk­ke­jä riip­pu­vuu­des­ta. Täl­lai­sis­ta asi­ois­ta voi ja kan­nat­taa ai­na pu­hua, vaik­ka kes­kus­te­lu tun­tui­si vai­ke­al­ta. Apua ja tu­kea on tar­jol­la, ei­kä ke­nen­kään tar­vit­se sel­vi­tä yk­sin.

Las­ten ja nuor­ten koh­dal­la ai­kui­sen roo­li on rat­kai­se­va riip­pu­vuuk­sien eh­käi­sys­sä. Nuo­ret ei­vät ai­na it­se tun­nis­ta on­gel­maa, mut­ta hyö­ty­vät tie­dos­ta, kes­kus­te­lus­ta ja tu­es­ta. Ko­to­na, kou­lus­sa sekä va­paa-ajan har­ras­tus­toi­min­nois­sa pi­tää tart­tua alai­käis­ten kiin­nos­tuk­seen päih­tei­tä ja ra­ha­pe­laa­mis­ta koh­taan sekä puut­tua nii­den ko­kei­luun ja käyt­töön.

Vii­kol­la 45 vie­te­tään val­ta­kun­nal­lis­ta eh­käi­se­vän päih­de­työn viik­koa. Tä­män vuo­den tee­ma­na on riip­pu­vuu­den pu­heek­si­ot­to – ota pu­heek­si ajois­sa. Riip­pu­vuus tar­koit­taa ti­laa, jos­sa hen­ki­lö ko­kee pa­ko­no­mais­ta tar­vet­ta käyt­tää ai­net­ta tai har­joit­taa toi­min­taa, vaik­ka sii­tä ai­heu­tuu hait­taa. Mitä ai­em­min asi­as­ta pu­hu­taan ja sii­hen puu­tu­taan, sitä enem­män hait­to­ja voi­daan eh­käis­tä ja sitä hel­pom­pi on tun­nis­taa va­ka­van riip­pu­vuu­den ris­ki. Tee­ma­vii­kon ai­ka­na Kou­vo­las­sa jär­jes­te­tään päih­de­ai­hei­sia van­hem­pai­nil­to­ja sekä am­mat­ti­lais­kou­lu­tuk­sia, jot­ta yhä use­am­pi us­kal­tai­si ot­taa vai­ke­at­kin asi­at pu­heek­si oi­ke­aan ai­kaan. Var­hai­nen puut­tu­mi­nen ja avoin kes­kus­te­lu voi­vat es­tää riip­pu­vuu­den sy­ve­ne­mi­sen ja hel­pot­taa toi­pu­mis­ta.

Lau­ra Sil­lan­pää

eh­käi­se­vän päih­de- ja mie­len­ter­veys­työn koor­di­naat­to­ri, Kou­vo­la,

Heli Vai­ja

asi­an­tun­ti­ja, Eh­käi­se­vä päih­de­työ EHYT ry