Hei­nä­kuu oli maa­il­mal­la kuu­min mit­taus­his­to­ri­an ajan­jak­so. Sa­maan ai­kaan Suo­mes­sa käy yh­tä kuu­ma ja en­nen­nä­ke­mä­tön kes­kus­te­lu ra­sis­mis­ta ja uu­den hal­li­tuk­sen työ­oh­jel­mis­ta. Nyt on ko­et­tu jo­ta­kin ai­nut­laa­tuis­ta. Uut­ta hal­li­tus­ta, jon­ka ko­koon­pa­no on ää­nes­tyk­sen tu­los ja kan­san tah­to, hau­ku­taan ja yri­te­tään jopa kaa­taa epä­a­si­al­li­sil­la ve­ruk­keil­la.

Pää­teh­tai­li­joi­na ovat op­po­si­ti­oon jou­tu­neet puo­lu­eet. Puo­lu­eet, jot­ka hal­li­tuk­ses­sa ol­les­saan jät­ti­vät Suo­men ta­lou­den krii­sin par­taal­le, mo­net asi­at hoi­ta­mat­ta ja lä­hes­mah­dot­to­man teh­tä­vän uu­del­le hal­li­tuk­sel­le saa­da Suo­mi taas nou­suun. Ja kaik­ki asi­ois­ta vä­hän­kin pe­ril­lä ole­vat ym­mär­tä­vät, et­tä esi­mer­kik­si Suo­men vel­kaan­tu­mi­sen py­säyt­tä­mi­sek­si tar­vi­taan ko­vi­a­kin pää­tök­siä. Tar­vit­ta­vat leik­kauk­set ja sääs­töt tu­le­vat hel­pot­ta­maan työ­tä­te­ke­vien ja yrit­tä­jien elä­mää, juu­ri nii­den jot­ka yh­teis­kun­nan toi­min­nan ja pal­ve­lut mak­sa­vat ja luo­vat työ­pai­kat.

Li­säk­si myös eri me­di­at ovat teh­neet it­ses­tään yh­den osa­puo­len. Uu­den su­ku­pol­ven toi­mit­ta­jat an­ta­vat po­liit­ti­sen suun­tau­tu­nei­suu­den pyyh­kiä pe­rin­tei­sen jour­na­lis­min etii­kal­la lat­ti­aa. Puo­lu­eel­li­suus on hel­pos­ti to­det­ta­vis­sa ja me­di­at ei­vät ole ei­vät­kä ha­lun­neet­kaan kun­ni­oit­taa vii­me edus­kun­ta­vaa­lien tu­los­ta. Ikään kuin kan­sa oli­si ää­nes­tä­nyt vää­rin.

Tun­tuu pa­hal­ta jos me­dia pyr­kii oh­jaa­maan, mitä Suo­mes­sa saa sa­noa ja teh­dä. Eten­kin il­ta­päi­vä­leh­dis­sä ot­si­kot ovat ol­leet sil­lä ta­sol­la, et­tä he­rää ky­sy­mys, voi­ko suo­ma­lai­seen me­di­aan enää jat­kos­sa luot­taa?

Kun edus­kun­ta koh­ta lo­mien jäl­keen al­kaa työn­sä, tu­li­si uu­del­le hal­li­tuk­sel­le an­taa työ­rau­ha ja ti­lai­suus näyt­tää, mi­ten se toi­mii ja mi­hin se pys­tyy. Op­po­si­ti­ol­le sekä me­di­al­le kuu­luu toi­min­nan seu­ran­ta ja ar­vos­te­lu, mut­ta sen täy­tyy ol­la asi­al­li­sem­paa, kuin mitä nyt on näh­ty.

Kari Vää­nä­nen

Kot­ka