Suo­men puo­lus­tus on koko it­se­näi­syy­tem­me ajan pe­rus­tu­nut omiin puo­lus­tus­voi­miin. Tal­vi­so­ta osoit­ti, et­tä se ei riit­tä­nyt es­tä­mään so­taa, jota Neu­vos­to­liit­to te­kais­tui­ne syi­neen ha­lu­si. Mos­ko­van rau­has­ta 13.3.1940 huo­li­mat­ta vah­va ja vä­li­tön so­dan uh­ka jäi pääl­le. Neu­vos­to­lii­tol­ta Suo­men val­loi­tus jäi kes­ken.

Kos­ka tuol­loin ei ol­lut heti saa­ta­vis­sa so­pi­vaa liit­to­lais­ta, apua tai min­kään­lais­ta puo­lus­tus­liit­toa, jo­hon liit­tyä, Suo­mi ra­ken­si Sal­pa­lin­jan. Se oli yli­pääl­lik­kö C.G. Man­ner­hei­min yh­den mie­hen pää­tös. Lin­noi­tus­työ­maa kos­ket­ti Suo­men itä­ra­jaa ja Han­ko­nie­meä. Töis­sä oli vä­li­rau­han ajan koko suu­ren kent­tä­ar­mei­jan so­ti­laat ja kym­me­net tu­han­net suo­ma­lai­set si­vii­lit. Työ­maa oli Suo­men suu­rin sii­hen men­nes­sä ja on osin vie­lä­kin.

Sal­pa­lin­jas­ta piti tul­la ja tuli Suo­men itä­ra­jal­le en­nal­ta­eh­käi­se­vä pe­lo­te. Sitä vas­taan ei Neu­vos­to­liit­to hyö­kän­nyt so­ta­vuo­si­na ei­kä kyl­män so­dan­kaan ai­ka­na.

Ve­nä­jän hyök­käys Uk­rai­naan 24.2.2022 ava­si his­to­ri­aa tun­te­vien ja ai­na­kin evak­ko­a­jan ko­ke­nei­den suo­ma­lais­ten sil­mät. Sama kos­kee tie­tys­ti myös so­dis­sam­me kaa­tu­nei­den, so­tain­va­li­dien ja so­tiem­me ve­te­raa­nien omai­sia ja su­ku­ja.

Suo­mi oli tul­lut sa­maan ti­lan­tee­seen kuin syk­syl­lä 1939. Tal­vi­so­dan op­pi oli muis­tis­sa. Yk­sin ei pär­jä­tä. Sal­pa­lin­ja puo­lus­tuk­sel­lis­ta suo­ja-ar­vo­aan lu­kuun ot­ta­mat­ta oli van­hen­tu­nut. Tar­vit­tiin uu­si en­nal­ta­eh­käi­se­vä pe­lo­te, Nato. Sitä oli poh­jus­tet­tu jo Neu­vos­to­lii­ton ro­mah­det­tua 1990-lu­vun alus­ta läh­tien. Kan­san tu­kea se ei en­nen vii­me tal­vea vie­lä saa­nut. Pu­hut­tiin vain Na­ton hai­tois­ta, mi­tään hyö­tyä suu­ri enem­mis­tö ei sii­nä näh­nyt.

Ai­van sa­moin kuin Sal­pa­lin­jaa pe­rus­tel­tiin ai­ka­naan en­nal­ta­eh­käi­se­vä­nä pe­lot­tee­na, niin myös nyt Na­toa. Näin Sal­pa­lin­ja oli yli 80 vuot­ta sit­ten rai­van­nut suo­ma­lais­ten mie­len­ti­laan Na­ton men­tä­vän au­kon. Nyt se on täyt­ty­mäs­sä. Kii­tos kan­san pai­neen ja val­ti­o­joh­don ym­mär­ryk­sen, Suo­mi saa jo nyt Na­ton tur­vaa.

Suo­men ar­mei­ja on saa­mas­sa tu­ek­seen puo­lus­tus­lii­ton voi­man. Pa­rem­paa tur­vaa ja rau­han ta­kei­ta ei maa­il­mal­ta ole saa­ta­vis­sa, jos ha­lu­am­me säi­lyt­tää Suo­meen ra­ken­ne­tun hy­vin­voin­nin ja län­si­mai­sen elä­män­ta­van. Ja me­hän ha­lu­am­me. So­tiem­me ve­te­raa­nien hank­ki­maa ja ra­ken­ta­maa saa­vu­tet­tua etua ei pois an­ne­ta.

Sal­pa­lin­jan ra­ken­ta­mis­pää­tös tal­vi­so­dan jäl­keen oli help­po, mut­ta työ oli vai­kea, han­ka­la ja kal­lis. Se mak­soi sil­loin noin vii­si pro­sent­tia koko val­ti­on ta­lou­sar­vi­o­me­nois­ta. Se on sa­maa suu­ruus­luok­kaa kuin koko puo­lus­tus­bud­jet­ti on nyt.

Suo­men Nato-pää­tös vuo­si­kym­men­ten kiel­let­ty­nä pu­hee­nai­hee­na oli vai­kea ai­na me­nos­sa ole­vaan Ve­nä­jän käyn­nis­tä­mään Uk­rai­nan so­taan saak­ka. Pää­tök­sen toi­meen­pa­no on help­po; puo­lus­tus­voi­mien yh­teen­so­pi­vuus ja kyky ovat yh­teis­työn aloi­tus­käs­kyä vail­le val­miit.

Nato on nyt Suo­men suo­ja. Sal­pa­lin­ja voi jää­dä sii­tä teh­tä­väs­tä an­sai­tul­le ”eläk­keel­le”. Sal­pa­lin­jan roo­li ja pe­rin­tö suo­ma­lai­sen hui­ke­an maan­puo­lus­tus­tah­don sym­bo­li­na jat­kuu. Sii­nä on teh­tä­vää kyl­lik­seen.

Ter­ho Aho­nen

Mie­hik­kä­lä