Pent­ti Sa­lin kir­joit­ti, et­tä leh­des­sä on ki­nas­tel­tu us­ko­na­si­ois­ta [PK 24.8.]. Huo­maan kuu­lu­va­ni pup­pu­ge­ne­raat­to­ris­ta so­ke­as­ti ja il­man kri­tiik­kiä suol­ta­vien jouk­koon. Olen myös va­lis­tu­ma­ton, kun en ero­ta fak­taa fik­ti­os­ta.

Mei­tä on kyl­lä run­saas­ti, kun Raa­mat­tu on maa­il­man eni­ten myy­ty ja lu­et­tu kir­ja. Nä­ke­myk­siä on tie­tys­ti mo­nia. Mie­les­tä­ni avoin­ta mie­li­pi­teen vaih­toa ei tar­vit­se lei­ma­ta ki­nas­te­luk­si. Hie­noa, et­tä leh­ti su­vait­see sa­nan­va­pau­den ja lu­ki­ja saa teh­dä pää­tel­mi­ään.

Sa­lin on oi­ke­as­sa, et­tei ikui­suus­ky­sy­myk­sis­tä kos­kaan pääs­tä yk­si­mie­li­syy­teen. Fak­taa on, et­tä ai­na Ju­ma­la rak­kau­des­saan tar­jo­aa elä­mää ja tai­vas­tie­tä. Va­li­tet­ta­vas­ti sie­lun­vi­hol­li­nen pyr­kii ai­na pi­tä­mään mei­tä eros­sa Ju­ma­lan lu­pauk­sis­ta ja hy­vyy­des­tä. Me saam­me va­li­ta puo­lem­me.

Eri us­kon­not ovat ai­heut­ta­neet pal­jon rii­to­ja ja miek­ka­lä­he­tyk­siä on ol­lut riit­tä­väs­ti. Ih­mi­sen to­teut­ta­mis­sa us­kon­nol­li­sis­sa pro­jek­teis­sa ei usein ole Ju­ma­lal­la mi­tään te­ke­mis­tä. On hyvä ym­mär­tää, et­tä Jee­sus ei pe­rus­ta­nut us­kon­toa. Hän tuli syn­tiem­me so­vit­ta­jak­si ja mah­dol­lis­ta­maan yh­tey­den Ju­ma­laan. Tämä on Raa­ma­tun ai­nut­laa­tui­nen sa­no­ma, jon­ka mil­joo­nat ih­mi­set ovat vas­taa­not­ta­neet. Il­man us­koa Raa­ma­tun teks­ti jää hel­pos­ti sa­nan he­li­näk­si. Seu­rauk­se­na fak­taa pi­de­tään fik­ti­o­na.

Joku kiel­tää Raa­ma­tun Ju­ma­lan. Joku tie­tää Hä­nes­tä jo­ta­kin. Joku on koh­dan­nut Hä­net. Apos­to­li Paa­va­li oli ai­ka­naan vi­has­saan val­mis tap­pa­maan kris­tit­ty­jä. Ju­ma­lan ar­mon ja to­tuu­den koh­taa­mi­sen jäl­keen hä­nes­tä tuli Uu­den Tes­ta­men­tin mer­kit­tä­vin kir­joit­ta­ja. Vaa­tii ai­ka­mois­ta yl­ti­ö­päi­syyt­tä pi­tää hän­tä sa­tu­se­tä­nä.

Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa on pal­jon tu­le­vai­suu­den en­nus­ta­mi­seen liit­ty­vää. Yk­sin Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä ja elä­mäs­tä on pro­fe­toi­tu yli 300 ker­taa sa­to­ja vuo­sia ai­em­min. Pari tu­hat­ta muu­ta en­nus­tus­ta on tark­kaan to­teu­tu­nut. Sat­tu­man­va­rai­nen to­den­nä­köi­syys näil­le on hä­vi­ä­vän pie­ni. Mi­ten häm­mäs­tyt­tä­vän tark­ka, ih­mis­ten kir­jaa­ma Ju­ma­lan il­moi­tus voi­daan mi­tä­töi­dä fik­ti­ok­si? Ar­ke­o­lo­gis­ten kai­vaus­ten edis­ty­es­sä sel­kei­tä fak­to­ja nou­see jat­ku­vas­ti Raa­ma­tun kir­joi­tuk­sia to­den­ta­maan.

Raa­ma­tun pu­nai­nen lan­ka ja tär­kein fak­ta on: Jee­sus pe­las­taa, pa­ran­taa ja an­taa ian­kaik­ki­sen ilon. Jos Ka­le­va­la tai Ko­raa­ni lu­paa pa­rem­paa, olen val­mis nii­tä tut­ki­maan. Ke­nen­kään ei tar­vit­se tu­put­taa, tie­toa saa ja­kaa. Lu­ki­jal­la on va­paus omaan har­kin­taan ja pää­tel­miin.

Han­nu Hur­ri

lää­kä­ri,

Kou­vo­la