So­si­aa­li­tur­va­leik­kaus­ten vai­ku­tus val­ti­on ta­lou­teen on il­luu­sio, joka vain vie suu­ren jou­kon ih­mi­siä to­del­li­suu­den ul­ko­puo­lel­le. Het­kel­lis­ten sääs­tö­jen vai­ku­tus on to­del­la­kin vain het­kel­li­nen. So­si­aa­li­sen pa­hoin­voin­nin hin­ta on mo­nin­ker­tai­nen sääs­töi­hin näh­den, myös pi­dem­mäl­lä ai­ka­vä­lil­lä. So­si­oe­ko­no­mi­set on­gel­mat ovat kes­tä­viä, jat­ku­vat ja pai­su­vat niin kau­an, kun­nes so­si­aa­li­tur­vaa pa­ran­ne­taan ta­kai­sin sil­le kuu­lu­vaan in­hi­mil­li­seen ja ih­mi­soi­keu­del­li­seen Eu­roo­pan so­si­aa­li­sen kir­jan edel­lyt­tä­vään ta­soon, edes mi­ni­mi­ta­soon.

Päih­de­on­gel­mien uu­dem­pi suun­ta on hen­gen­vaa­ral­li­set muun­to­huu­meet. Use­at ovat jo meh­ty­neet näi­hin myrk­kyi­hin. Dii­le­rit myy­vät nii­tä, kos­ka ky­syn­tä koh­taa tar­jon­nan. Toi­vot­to­muus tu­le­vas­ta luo ky­syn­tää. Täl­lai­sen ke­hi­tyk­sen kat­kai­se­mi­seen tar­vi­taan so­si­aa­li­sen eri­ar­voi­suu­den vä­hen­tä­mis­tä, ei­kä koh­ta­lok­kai­ta so­si­aa­li­tur­van leik­kauk­sia. Ei vi­ra­no­mais­ten re­surs­sit vält­tä­mät­tä rii­tä kaik­kien on­gel­mien hal­lin­taan, vaik­ka ää­ri­ra­joil­la hy­vää työ­tään te­ke­vät­kin. Sii­hen tar­vi­taan mo­ni­a­lais­ta asi­an­tun­te­mus­ta ja ih­mis­ten so­si­oe­ko­no­mi­sen ase­man pa­laut­ta­mis­ta ta­kai­sin sil­le kuu­lu­vaan in­hi­mil­li­seen ja ih­mi­sar­voi­seen ta­soon täs­sä Suo­mi ni­mi­ses­sä yh­teis­kun­nas­sa.

To­del­li­suus voi is­keä päin kas­vo­ja leik­kaus­ten koh­teek­si jou­tu­neil­la päi­vit­täin. Esi­mer­kik­si, kun avaa jää­kaa­pin oven ja huo­maa, et­tä se on tyh­jä kuin Jee­suk­sen hau­ta pää­si­äi­saa­mu­na. Valo siel­lä saat­taa ol­la, jos on ol­lut va­raa mak­saa säh­kö­las­ku. Mis­tä lap­sil­le ruo­kaa, kun jää­kaap­pi on tyh­jä? Siis lei­pä­jo­noon. Lei­pä­jo­not ovat ym­pä­ri­maa­ta kes­tä­mät­tö­män pit­kiä. Niis­tä­kään ei kaik­ki ih­mi­set saa apua, kos­ka ja­et­ta­va ruo­ka on usein lop­pu­nut jo en­nen kuin jono. He­rää ky­sy­mys, et­tä sai­vat­ko­han lap­set edes yh­den läm­pi­män ate­ri­an kou­lus­saan? Vii­kon­lo­put ja lo­mat ovat­kin sit­ten vie­lä haas­ta­vam­pia.

Siel­lä mis­sä ih­mi­sil­lä me­nee huo­nos­ti, on kai­ken­lai­set so­si­aa­li­on­gel­mat li­sään­ty­neet rä­jäh­dys­mäi­ses­ti. Päih­de­on­gel­mat näyt­te­le­vät niis­tä suur­ta osaa. Ih­mi­set al­tis­tu­vat toi­vot­to­muut­taan päih­de­hel­vet­tiin, jos­ta ei pää­se hel­pol­la ir­ti. Kuin oli­si kui­lun poh­jal­la, jon­ka reu­nat on liu­kas­tet­tu va­se­lii­nil­la.

Kaik­ki ne on­gel­mat, jot­ka ai­heu­tu­vat kaik­kein hei­kom­mas­sa ase­mas­sa ole­vil­le ih­mi­sil­le so­si­aa­li­tur­va­leik­kaus­ten vuok­si, on jär­kyt­tä­vää. Se osoit­taa po­li­tik­ko­jen vä­lin­pi­tä­mä­tön­tä suh­tau­tu­mis­ta Eu­roo­pan ih­mi­soi­keus­so­pi­mus­ten ja -so­si­aa­li­sen kir­jan ar­tik­lo­jen mää­räyk­siä koh­taan – ja en­nen kaik­kea ih­mis­koh­ta­loi­hin. Eu­roop­pa-so­pi­muk­set on ohi­tet­tu ko­ko­naan pää­tök­sen­te­os­sa. Niis­tä ei ole main­to­ja edes vai­ku­tus­ten ar­vi­oin­neis­sa. Seu­rauk­se­na on sa­to­jen tu­han­sien ih­mis­ten hätä ja jo­ka­päi­väi­nen huo­li tu­le­vas­ta. Mu­kaan mah­tuu myös suu­ri jouk­ko lap­sia. He­kin jou­tu­vat elä­mään puut­tees­sa ja niuk­kuu­des­sa huol­ta­jien­sa ohel­la täs­sä maa­il­man on­ne­las­sa, poh­jois­mai­ses­sa hy­vin­voin­ti­val­ti­os­sa.

Ih­mis­ten kal­toin­koh­te­lui­den ta­ka­na ovat ko­koo­mus, Rkp, Ps ja Kd. Nuo puo­lu­eet ei­vät edus­ta koko kan­saa. Ne edus­ta­vat pää­o­maa, vau­raut­ta ja omien suo­si­mis­ta, mut­ta ei­vät so­si­oe­ko­no­mi­ses­sa tar­koi­tuk­ses­sa. He leik­kaa­vat hei­koim­mil­ta, mi­ten ha­lu­a­vat. Näis­sä puo­lu­eis­sa ih­mi­nen ei ole kär­jes­sä, vaan raha.

Kaik­ki tämä osoit­taa, et­tä Suo­mi tar­vit­see joh­ta­juut­ta, in­hi­mil­li­syyt­tä ja pe­rus­tus­la­ki-tuo­mi­ois­tui­men.

Al­po Jäp­pi­nen

Kot­ka