Joka päi­vä saam­me lu­kea uu­ti­sia, jois­sa ker­ro­taan hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den lak­kaut­ta­van päi­vys­ty­sa­se­mia, vuo­de­o­sas­to­ja ja ham­mas­hoi­to­loi­ta pie­nis­sä kun­nis­sa. Pal­ve­lut siir­ty­vät kym­me­nien, jopa sa­to­jen ki­lo­met­rien pää­hän kas­vu­kes­kuk­siin. Näil­lä pää­tök­sil­lä on val­ta­vat vai­ku­tuk­set, ei­vät­kä ne kos­ke­ta ai­no­as­taan pal­ve­lu­jen käyt­tä­jiä, vaan niil­lä on mer­ki­tys­tä koko alu­een elin­voi­maan.

Sote-uu­dis­tuk­sen piti tur­va­ta pal­ve­lut lä­hel­lä ih­mis­tä. Laki so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon jär­jes­tä­mi­ses­tä vel­voit­taa hy­vin­voin­ti­a­lu­eet to­teut­ta­maan pal­ve­lut asi­ak­kai­den tar­pei­den mu­kaan, yh­den­ver­tai­ses­ti ja lä­hel­lä asi­ak­kai­ta. Nyt sääs­tö­pää­tök­set vie­vät pal­ve­lut kau­as, ja sa­mal­la vie­dään ih­mi­sil­tä mah­dol­li­suus hoi­toon, in­hi­mil­li­seen koh­taa­mi­seen ja ar­jen tur­val­li­suu­teen.

Mi­ten ikäih­mi­nen, jon­ka puo­li­so on saat­to­hoi­dos­sa, mat­kus­taa kym­me­nien ki­lo­met­rien pää­hän vie­rai­le­maan rak­kaan­sa luo­na, kun omaa au­toa ei ole ja jul­ki­nen lii­ken­ne on ka­don­nut jo vuo­si­kym­me­niä sit­ten? Mi­ten vä­hä­va­rai­nen per­he pää­see päi­vys­tyk­seen, kun tak­siin ei ole va­raa ja en­si­hoi­to ei enää kul­je­ta kuin tiu­koin kri­tee­rein? En­tä läh­tee­kö ku­kaan enää ham­mas­hoi­toon, kun se­kin on siir­ret­ty kau­as?

Pal­ve­lui­den kes­kit­tä­mi­nen ei ole vain pal­ve­lu­jen käyt­tä­jien on­gel­ma. Se on myös hoi­ta­jien, lä­hi­hoi­ta­jien ja mui­den sote-am­mat­ti­lais­ten tra­ge­dia. Työ­paik­ko­jen hä­vi­ä­mi­nen li­sää työt­tö­myyt­tä, vie per­heil­tä toi­meen­tu­lon ja pa­kot­taa jopa muut­ta­maan pois ko­ti­seu­dul­ta. Kun­tien elin­voi­ma kuih­tuu, kun pal­ve­lut ja työ­pai­kat ka­to­a­vat. So­ten sul­ku­pää­tök­set kiih­dyt­tä­vät vä­es­tö­ka­toa, sul­ke­vat kou­lu­ja ja mui­ta pal­ve­lu­ja en­tis­tä no­pe­am­min. Kuka enää muut­taa maa­seu­dul­le, jos siel­tä vie­dään myös työ­mah­dol­li­suu­det?

Tä­tä­kö to­del­la ha­lut­tiin sote-uu­dis­tuk­sel­la? Ha­lut­tiin­ko, et­tä hoi­ta­jat jää­vät työt­tö­mik­si, per­heet jou­tu­vat muut­ta­maan, ja ko­ko­nai­set kun­nat me­net­tä­vät elin­voi­man­sa? In­hi­mil­li­syy­del­le ei voi lait­taa hin­ta­lap­pua, mut­ta nyt sääs­tö­jen ni­mis­sä ol­laan unoh­ta­mas­sa ih­mi­set, ar­jen tur­va ja koko maa­seu­dun tu­le­vai­suus.

On ai­ka nos­taa hä­tä­huu­to: Sote-työ­paik­ko­jen ja pal­ve­lu­jen hä­vi­ä­mi­nen on suu­ri tra­ge­dia. Mei­dän on puo­lus­tet­ta­va hoi­ta­jia, pal­ve­lu­ja ja elin­voi­mais­ta Suo­mea nyt, sil­lä koh­ta se on lii­an myö­häis­tä.

Päi­vi In­berg

Su­Pe­rin pu­heen­joh­ta­ja