Kä­vim­me Kuu­san­kos­ken te­at­te­ris­sa kat­so­mas­sa hul­vat­to­man haus­kaa näy­tel­mää. Kak­si nais­ta tör­mää len­to­ken­täl­lä yl­lät­tä­en ja lap­suu­des­ta al­ka­neen ys­tä­vyy­den muis­tot ja vä­liin jää­neet kym­me­net vuo­det saa­vat­kin hei­dät miet­ti­mään, muis­te­le­maan ys­tä­vyyt­tään ja mitä elä­mä on tuo­nut mu­ka­naan.

Har­ras­te­li­ja­te­at­te­rin näyt­te­li­jät te­ki­vät lois­ta­vaa työ­tä esi­tyk­ses­sä, kä­si­kir­joi­tus, vuo­ro­sa­nat oli­vat ver­rat­to­man hy­viä.

Sa­moin lau­lut ja mu­siik­ki (kii­tos soit­ta­jil­le) oli koh­dal­laan.

Mut­ta it­se asi­aan, kau­pun­gil­le on val­ta­va me­ne­tys kun Kuu­san­kos­ken te­at­te­ri jou­tuu lo­pet­ta­maan kau­pun­gin sääs­tö­jen (leik­kaus­ten) vuok­si moni te­at­te­rin työn­te­ki­jä, näyt­te­li­jä me­net­tää työn­sä, työn­sä jota on teh­ty lä­hin­nä kah­vi­pal­kal­la.

Tun­tuu lä­hes sil­tä, et­tä kau­pun­gin päät­tä­jis­sä (val­tuus­tos­sa) on hen­ki­löi­tä, jot­ka pi­tä­vät te­at­te­ri­kult­tuu­ria toi­sar­voi­se­na, lä­hes vä­hä­pä­töi­se­nä hum­puu­ki­na.

Otan tu­ke­mi­sen rin­nal­le ur­hei­lun tu­ke­mi­sen, vii­meis­ten tie­to­jen mu­kaan ur­hei­lua tu­e­taan rei­lut 170 eu­roa asu­kas­ta koh­ti, te­at­te­rin tuki sii­hen näh­den tun­tuu lä­hes mi­tät­tö­mäl­tä.

Te­at­te­ri on tär­keä osa si­vis­tys­tä, kult­tuu­ria, hy­vää miel­tä tuot­ta­vaa viih­det­tä, sii­nä mis­sä ur­hei­lu, elo­ku­vat, tai jo­kin muu ta­pah­tu­ma…

Par­vi­ai­nen Ris­to

Kuu­san­kos­ki