Lukijan kuva: pajunkissat
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta vappupuhujana Kotkassa
Kymenlaakson Steinerkoululla koko perheen vappuhulinat
Kokoomuksen vappujuhla Kotkassa Sapokassa – Vihreiden Karhulan Jokipuistossa
Aleksi Sallinen Kotkan Julkiset Kiinteistöt Oy:n toimitusjohtajaksi
Akkutehtaasta jätettiin adressi ministereille – CNGR:n mukaan Haminan akkutehdasta ei voida rinnastaa muihin tehtaisiin ratkaisuiltaan
Henkilö: Ahkera mielipidekirjoittaja Jukka Poikolainen herättää vahvoja reaktioita, puolesta ja vastaan – ”Yritän olla humanisti”
Pekka Korpivaara vaatii Kymenlaakson hyvinvointialueen johtajaylilääkärin erottamista – Hyvinvointialue puolustaa johtajaylilääkäriä
Rallicrossia triplasti Tykkimäellä
Kokoomuksen vappujuhla Kotkassa Sapokassa – Vihreiden Karhulan Jokipuistossa
Wiinijuhlat Kuusankoskella
Digiasemalta uutta osaamista yrityksille
Palveleva kangaskauppa
Luksulla valmistaudutaan Tammikuun talkoisiin
Kotihoitoa Kouvolassa - Myö välitetään sinusta!
Mielipide: Tuntematon soittaja
Kun itselle tulee kolme varttia täyteen, alkaa tarkastella elämää. Miten tähän on tultu. Ympäriltä on lähtenyt hyviä ystäviä. Tässä haluan nostaa esiin soittajatovereitani.
Useimmat yläkerran orkesteriin siirtyneet aloittivat ajalla, jolloin ei ollut juuri mitään. Oli ehkä niukasti ruokaa, vähän virikkeitä ja lähes joka paikassa paljon ikätovereita, varsinkin sodan jälkeen.
Saattoi olla että ainoa impulssi, radion lisäksi, oli urheilu tai kylän soittokunta. Työväentalot muodostivat yhden henkireiän, oli teatteriharrastusta, elokuvia, mutta ennen kaikkea torvisoittokunta.
Ennen sotia ja sen jälkeen ei juuri briljeerattu soittimilla, useimmat olivat vanhoja rännejä, joihin nykynuoriso ei suostuisi edes sormellaan koskemaan. Opetusta ei ollut, mutta ”poika” istui soittokunnassa varttuneen soittajan viereen. Siitä sitten imettiin opit – tai ei. Kun tuli aika, niin sai oman torven, ehkä ”mestarin” opetustakin.
Nämä soittajat olivat yhteiskunnan kaikissa juhlissa mukana. Oli häät tai hautajaiset, merkkipäivät, merkittävät tapahtumat ja juhlat. Paljon ei pyydetty, parhaansa antoivat!
Näitä soittajaveteraaneja on keskuudestamme poistunut vähin äänin, ilman huomiota suuri määrä. Eräät heistä eivät edes halunneet tehdä numeroa. Kun lähden, lähden, tulkaa sitten haudalle soittamaan.
Kuinka moni meistä olisi yli kahdeksankymppisenä jaksanut harjoitella päivittäin pari tuntia, käydä baritoni ”pappatunturin” tarakalla; aina, satoi tai paistoi. Eikä haitannut, vaikka kuulo ei täydellisesti toiminut. Paloa riitti viimeiseen soittoon asti.
Eräs työtoveri kysyi minulta, miksi soitan vaikka olen ”kuulemma eri puolelta”. Sanoin, että sattumalta eilen oli kolme soittoa: TUL:n juhla, Partiolaisten juhla ja sitten VPK:n juhla. Soitimme kaikissa juhlissa, eikä kukaan kysynyt, ootkos TUL:n äijä, partiolainen tai VPK- vapaaehtoinen. Ei kysytty, vaihdettiin vain nuotteja ja taas mentiin.
Tällä pikkujutulla haluan kunnioittaa kaikkia menneitä ja nykysiä soittajaystäviäni ja kiitän jokaista, elämysmatka on ollut hieno.Toivottavasti jatkuu vielä!
Risto Pellava
Sunilassa
(05) 210 4400
PL 238, 48101 Kotka
Kymenlaaksonkatu 10, 48100 Kotka (avoinna sopimuksen mukaan)
myynti@pkank.fi
aineistot@pkank.fi
toimitus@pkank.fi
etunimi.sukunimi@pkank.fi
Teija Piipari
Sivustomme käyttää evästeitä.