Kun it­sel­le tu­lee kol­me vart­tia täy­teen, al­kaa tar­kas­tel­la elä­mää. Mi­ten tä­hän on tul­tu. Ym­pä­ril­tä on läh­te­nyt hy­viä ys­tä­viä. Täs­sä ha­lu­an nos­taa esiin soit­ta­ja­to­ve­rei­ta­ni.

Useim­mat ylä­ker­ran or­kes­te­riin siir­ty­neet aloit­ti­vat ajal­la, jol­loin ei ol­lut juu­ri mi­tään. Oli eh­kä niu­kas­ti ruo­kaa, vä­hän vi­rik­kei­tä ja lä­hes joka pai­kas­sa pal­jon ikä­to­ve­rei­ta, var­sin­kin so­dan jäl­keen.

Saat­toi ol­la et­tä ai­noa im­puls­si, ra­di­on li­säk­si, oli ur­hei­lu tai ky­län soit­to­kun­ta. Työ­vä­en­ta­lot muo­dos­ti­vat yh­den hen­ki­rei­än, oli te­at­te­ri­har­ras­tus­ta, elo­ku­via, mut­ta en­nen kaik­kea tor­vi­soit­to­kun­ta.

En­nen so­tia ja sen jäl­keen ei juu­ri bril­jee­rat­tu soit­ti­mil­la, useim­mat oli­vat van­ho­ja rän­ne­jä, joi­hin ny­ky­nuo­ri­so ei suos­tui­si edes sor­mel­laan kos­ke­maan. Ope­tus­ta ei ol­lut, mut­ta ”poi­ka” is­tui soit­to­kun­nas­sa vart­tu­neen soit­ta­jan vie­reen. Sii­tä sit­ten imet­tiin opit – tai ei. Kun tuli ai­ka, niin sai oman tor­ven, eh­kä ”mes­ta­rin” ope­tus­ta­kin.

Nämä soit­ta­jat oli­vat yh­teis­kun­nan kai­kis­sa juh­lis­sa mu­ka­na. Oli häät tai hau­ta­jai­set, merk­ki­päi­vät, mer­kit­tä­vät ta­pah­tu­mat ja juh­lat. Pal­jon ei pyy­det­ty, par­haan­sa an­toi­vat!

Näi­tä soit­ta­ja­ve­te­raa­ne­ja on kes­kuu­des­tam­me pois­tu­nut vä­hin ää­nin, il­man huo­mi­o­ta suu­ri mää­rä. Eräät heis­tä ei­vät edes ha­lun­neet teh­dä nu­me­roa. Kun läh­den, läh­den, tul­kaa sit­ten hau­dal­le soit­ta­maan.

Kuin­ka moni meis­tä oli­si yli kah­dek­san­kymp­pi­se­nä jak­sa­nut har­joi­tel­la päi­vit­täin pari tun­tia, käy­dä ba­ri­to­ni ”pap­pa­tun­tu­rin” ta­ra­kal­la; ai­na, sa­toi tai pais­toi. Ei­kä hai­tan­nut, vaik­ka kuu­lo ei täy­del­li­ses­ti toi­mi­nut. Pa­loa riit­ti vii­mei­seen soit­toon as­ti.

Eräs työ­to­ve­ri ky­syi mi­nul­ta, mik­si soi­tan vaik­ka olen ”kuu­lem­ma eri puo­lel­ta”. Sa­noin, et­tä sat­tu­mal­ta ei­len oli kol­me soit­toa: TUL:n juh­la, Par­ti­o­lais­ten juh­la ja sit­ten VPK:n juh­la. Soi­tim­me kai­kis­sa juh­lis­sa, ei­kä ku­kaan ky­sy­nyt, oot­kos TUL:n äi­jä, par­ti­o­lai­nen tai VPK- va­paa­eh­toi­nen. Ei ky­syt­ty, vaih­det­tiin vain nuot­te­ja ja taas men­tiin.

Täl­lä pik­ku­ju­tul­la ha­lu­an kun­ni­oit­taa kaik­kia men­nei­tä ja ny­ky­siä soit­ta­ja­ys­tä­vi­ä­ni ja kii­tän jo­kais­ta, elä­mys­mat­ka on ol­lut hie­no.Toi­vot­ta­vas­ti jat­kuu vie­lä!

Ris­to Pel­la­va

Su­ni­las­sa