Veli-Pek­ka Kel­lo­nie­mi

Per­ho­set il­men­tä­vät hy­vin ym­pä­ris­tön ti­laa.

– Esi­mer­kik­si ym­pä­ris­tön saas­tu­nei­suus hei­jas­tuu myös per­hos­ten ul­ko­nä­köön. Eli­nym­pä­ris­tö­jen muu­tos hei­jas­tuu eri per­hos­la­jien esiin­ty­vyy­teen, sil­lä tie­tyt la­jit elä­vät vain tie­tyis­sä eli­nym­pä­ris­töis­sä. Niit­ty­jen kas­va­es­sa um­peen niit­ty­la­jis­to ka­to­aa, soi­den oji­tus­ten myö­tä vaa­ti­vam­pi suo­la­jis­to ka­to­aa, ker­too kot­ka­lai­nen per­hos­har­ras­ta­ja Lau­ri Luuk­ko­nen.

Tie­toa Kot­ka-Pyh­tää alu­een per­ho­sis­ta löy­tyy pit­käl­tä ajan­jak­sol­ta, sil­lä nii­tä on kar­toi­tet­tu jo vii­me vuo­si­sa­dan al­ku­puo­lel­ta saak­ka.

– Toh­to­ri Ar­vi Ul­vi­nen aloit­ti tut­ki­muk­sen­sa tuol­loin Ky­min Mus­sa­los­sa ja oli ura­nuur­ta­ja Ky­men­laak­son luon­non­tut­ki­muk­ses­sa. Myö­hem­min Kot­ka-Pyh­tää-alu­een per­hos­la­jis­to­kar­toi­tus­ta jat­koi­vat Yr­jö Sa­ra­mo (1950-1972) ja Met­sän­hoi­ta­ja Ei­na­ri Val­le­a­la 2000-lu­vun al­ku­puo­lel­le as­ti.

Ky­men­laak­son luon­to -yh­dis­tyk­ses­sä toi­mi ak­tii­vi­nen ”per­ho­so­sas­to” 1960–90-lu­vuil­la. Sit­tem­min per­hos­har­ras­ta­jat ovat liit­ty­neet val­ta­kun­nal­li­seen Suo­men Per­hos­tut­ki­jain Seu­raan, jon­ka toi­min­nan­joht­ja­na toi­mii vi­ro­lah­te­lai­nen Jari-Pek­ka Kai­ti­la.

– Tar­koi­tus on el­vyt­tää ky­men­laak­so­lais­ta­kin seu­ra­toi­min­taa jos ei yh­dis­tyk­sen niin ai­na­kin jon­kin­lai­sen ryh­män muo­dos­sa. Ky­men­laak­sos­sa on kaik­ki­aan noin 50 ak­tii­vi­sem­paa per­hos­har­ras­ta­jaa. Li­sää nuo­ria kai­vat­tai­siin mu­kaan, ker­too Luuk­ko­nen.

Luuk­ko­nen on it­se har­ras­ta­nut per­ho­sia 5-vuo­ti­aas­ta läh­tien.

– Tut­kin per­hos­la­jis­toa ai­na mi­ni­mis­sään kol­mi­sen vuot­ta yh­des­tä ja sa­mas­ta pai­kas­ta, täl­lä het­kel­lä seu­ran­ta­pyy­dyk­si­ä­ni on mm. Kir­kon­maal­la, Van­has­sa Kar­hu­las­sa ja Su­ni­las­sa. Pit­kä-ai­kai­sim­pia kar­toi­tus­koh­tei­ta­ni ovat Kau­nis­saa­ri, Laa­ja­kos­ki ja ko­ti­ky­lä­ni Kie­rik­ka­la. Kun­kin alu­een la­ji­kir­jo sel­vi­ää vas­ta use­am­man vuo­den kes­tä­väl­lä tut­ki­muk­sel­la, sil­lä tie­tyil­lä la­jeil­la on suu­ria kan­nan­vaih­te­lui­ta ja ke­sät­kään ei­vät ole vel­jek­siä.

Kaak­kois-Ran­ni­kol­la kym­me­nen ker­taa kym­me­nen ki­lo­met­riä kat­ta­val­la ha­vain­to­ruu­duil­la on ta­vat­tu 600–750 suur­per­hos­la­jia va­el­ta­jat mu­kaan lu­et­tui­na.

Luuk­ko­sen mu­kaan 2000-lu­vul­la per­hos­la­jien muu­tos on ol­lut no­pe­aa.

– Il­mas­ton läm­pe­ne­mi­nen li­sää Suo­men per­hos­la­jien ko­ko­nais­mää­rää, mut­ta kau­pun­gis­tu­mi­nen ja te­ho­maa- ja -met­sä­ta­lous puo­les­taan vä­hen­tä­vät ta­val­li­sen ih­mi­sen nä­ke­mien la­jien yk­si­lö­mää­rää ke­to­jen ja niit­ty­jen hä­vi­ä­mi­sen myö­tä. Ran­ni­kol­ta hä­vi­ää ha­vu­met­sä­la­jis­toa, joka sii­ryy poh­joi­sem­mak­si.

Itse rakennetun valoansan avulla voi pyydystää yöperhosia.

Si­vii­lis­sä ra­ken­nu­sa­lal­la työs­ken­te­le­vän Luuk­ko­sen omis­sa ko­ko­el­mis­sa on edus­tet­tui­na kaik­ki­aan noin 860 eri Suo­men suur­per­hos­la­jia ja noin 800 pik­ku­per­ho­sia.

– Va­ras­to­ma­te­ri­aa­lin kans­sa ko­ko­el­mis­sa­ni on noin 50 000 yk­si­löä. Maal­le uu­sia suur­per­hos­la­je­ja olen ta­van­nut kak­si (H.lu­te­a­go ja D.chry­son). Vii­me ke­sä­nä ta­pa­sin Su­ni­las­ta sy­siy­ök­kö­sen (M.mau­ra), jota on ha­vait­tu ai­em­min vain nel­jä yk­si­löä Suo­mes­sa. Tämä ”nais­vam­pyy­riy­ök­kö­nen” on jo­ka­po­jan unel­ma Pää­kal­lo­kii­tä­jän ohel­la.

Vii­me ke­sä­nä mies löy­si myös Ky­men­laak­sol­le uu­den tar­ha­ren­gas­keh­rää­jän (M.neust­ria).

Per­hos­ko­ko­el­mis­ta pu­hee­nol­len Luuk­ko­nen toi­voi­si, et­tä jos jol­lain lo­juu vin­til­lä tai va­ras­tos­sa van­ho­ja per­hos­ko­ko­el­mia tai muis­tiin­pa­no­ja, et­tä ne voi­si käy­dä tut­ki­mas­sa.

– Et­tei­vät ne ai­na­kaan pää­tyi­si ros­kik­seen. Me ha­em­me ne tut­kit­ta­vak­si ja ar­kis­toi­ta­vak­si. Tar­vit­ta­es­sa myös pa­lau­tam­me ne, jos ne ha­lu­taan it­se pi­tää.

Per­hos­har­ras­ta­jia on eri­lai­sia.

– Osa ke­rää vain ko­ko­el­maa il­moit­ta­mat­ta ha­vain­to­jaan la­ji­tie­to­kes­kuk­seen. Oli­si kui­ten­kin tär­ke­ää, et­tä kaik­ki ha­vain­not tu­li­si kaik­kien tut­ki­joi­den saa­ta­vil­le, ei­kä per­ho­sia ta­pet­tai­si tur­haan.

Per­hos­seu­ran­to­ja on Suo­mes­sa usei­ta.

– Esi­mer­kik­si Val­ta­kun­nal­li­seen päi­vä­per­hos­seu­ran­taan voi osal­lis­tua myös maal­li­kot. Ym­pä­ris­tö­kes­kuk­sel­la on myös Maa­ta­lou­sym­pä­ris­tön päi­vä­per­hos­seu­ran­ta ja Val­ta­kun­nal­li­nen yö­per­hos­seu­ran­ta, joi­hin toi­vo­taan myös uu­sia har­ras­ta­jia täy­den­tä­mään seu­ran­ta­ver­kos­toa.

Perhosia voi harrastaa myös valokuvaamalla. Nokkosperhosen kuvasi Heikki Hyttinen.

Haa­vi­pyy­dys­tys so­pii etu­pääs­sä päi­vä­per­ho­sil­le.

– Yö­per­hos­pyyn­nis­sä on ole­mas­sa eri­lai­sia valo- ja syöt­ti­pyy­dyk­siä.

Pyy­dyk­sis­sä käy­te­tään eri­lai­sia tain­nu­tu­sai­nei­ta, esi­mer­kik­si rau­ta­kau­pas­ta saa­ta­vaa ksy­lee­niä.

– Ko­ko­el­miin me­ne­vät per­ho­set le­vi­te­tään ja kui­va­taan niil­le tar­koi­te­tuis­sa le­vi­tys­lau­dois­sa. Hy­vis­sä olo­suh­teis­sa ne voi­vat säi­lyä sa­to­ja vuo­sia.

Per­hos­har­ras­tus­ta voi teh­dä Luuk­ko­sen mu­kaan myös va­lo­ku­vaa­mal­la il­man et­tä ke­räi­si omaa ko­ko­el­maa. Sil­ti per­hos­tut­ki­muk­seen sy­ven­ty­mi­nen vaa­tii lä­hes poik­keuk­set­ta yk­si­löi­den tal­let­ta­mis­ta tark­kaa la­jin­mää­ri­tys­tä­kin var­ten.

– Va­lo­ku­vaa­mi­nen on kui­ten­kin se­kin var­tee­no­tet­ta­va tapa har­ras­taa per­ho­sia.

La­jien tun­nis­ta­mi­ses­sa hy­vä­nä apu­na maal­li­koil­le on äly­pu­he­li­mien Goog­le Lens -ku­van­tun­nis­tus­so­vel­lus.

– Li­säk­si Fa­ce­boo­kis­sa on har­ras­te­ryh­miä, jot­ka aut­ta­vat tun­nis­ta­maan la­je­ja ku­vis­ta.

28.5. on Las­ten luon­to­päi­vä Mus­ti­las­sa. Ta­pah­tu­maa on jär­jes­tä­mäs­sä Suo­men Per­hos­tut­ki­jain Seu­ra.

Li­sää tie­toa per­hos­har­ras­tuk­ses­ta löy­tyy www.per­hos­tut­ki­jain­seu­ra.fi. Ky­men­laak­son alu­een uu­det har­ras­ta­jat voi­vat ol­la yh­tey­des­sä suo­raan lau­ri.luuk­ko­nen@kymp.net.